Valtio-opin professori Jan Sundberg väittää Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa, että viime viikkoina esitetyt ajatukset kuntarakenteen uudistamisesta ovat uhka demokratialle. Hänen mukaansa "demokratia opitaan parhaiten kunnallisissa luottamustoimissa".

Tästä voisi jo melkein antaa palkinnon huonoimman tekosyyn keksimisestä kuntauudistuksen vastustamiselle.

Suomessa jonkinnäköisenä politiikan kentän hautomona toimivat kaikkia asioita vastustavat kaupunginosa- ja asukasyhdistykset sekä niihin rinnastettavat seurat maaseudulla. Niihin pesiytyy muutaman asiasta aidosti kiinnostuneen lisäksi puoli- tai täyshulluja änkyröitä. Päästäkseen näistä kiusanhengistä eroon asukasyhdistykset antavat mielellään alueellaan vetoapua, jos myötänoloutta herättävä häirikkö saadaan houkuteltua ehdolle kunnallisvaaleissa. Kunnallispolitiikassa puolestaan pahimmat kiusanhenget pyritään lähettämään Eduskuntaan tai sitten heidät loppusijoitetaan johonkin turhanpäiväiseen lautakuntaan.

Tämä "demokratiaa opettava" järjestelmä siis opettaa ihmisiä antamaan hulluille valtaa, jotta heistä päästään eroon. Loppujen lopuksi päivänpolitiikkamme näyttääkin aika paljon tämän demokratiahautomon aikaansaannokselta.

Toinen Sundbergin huolenaihe on se, että kuntareformissa puhutaan vain taloudesta. Kunnalliset palvelut ovat hänen mukaansa erittäin tärkeä työllistäjä ja yksikään tutkija ei ole pystynyt osoittamaan, että suuret yksiköt olisivat aina taloudellisesti tehokkaampia kuin pienet. Tässä Sundberg rakentaa näppärästi olkiukon ja käy uljaasti taistoon sitä vastaan.

Missään kohtaa kuntauudistuksista puhuttaessa ei ole ehdotettu, että säästöjä pitäisi saada aikaiseksi nimenomaan keskittämällä kuntalaisten palvelut kaupunkien megayksiköihin. Toki kunnassa näinkin voidaan tehdä jos se halvemmaksi tulee, mutta ellei tule, niin siihen ei kukaan pakota. Oikeastihan kyse on siitä, että kun viisi kuntaa viedään yhteen, siellä tarvitaan yksi kunnanjohtaja, talousjohtaja, kehittämisjohtaja, propagandaministeri, EU-tukikerjäläinen tai vaikkapa terveystoimen päällikkö, kun taas viidessä kunnassa näitä on viisinkertainen määrä, jokaisessa omansa. Pienemmissä kunnissa koulutoimenjohtaja johtaa kahta rehtoria, jotka puolestaan johtavat muutaman kymmenen oppilaan koulujaan, ja koko farssia valvoo luottamustoimissaan demokratiaa opiskeleva koululautakunta. Parinkymmenen oppilaan kouluissa ei ole mitään vikaa, mutta joutavat kunnallissuurvisiirit ovat vain oman asemansa säilyttämiseen keskittyviä rahanreikiä.

Tavallisen kuntalaisen saamien palveluiden kannalta on merkityksetöntä, hoitaako kuntien yleishallintoa taksillinen, bussillinen vai täysperävaunurekallinen byrokraatteja. Tai eihän se tietenkään ole täysin merkityksetöntä, koska heidän palkkansa ovat pois kunnan palvelujen tuottamisesta.

Poliittisella eliitillä on kiire todistaa kaikki kuntakentän uudistukset huonoiksi useasta syystä, joille yhteistä on lähinnä se, ettei niillä ole mitään tekemistä kuntalaisten onnellisuuden ja elämisen laadun kanssa. Puolueiden onnellisuuteen ne puolestaan liittyvät huomattavasti läheisemmin.

Kuntien määrän vähetessä jää ammattipoliitikoille vähemmän hyväpalkkaisia hyllyvirkoja jaettavaksi toisilleen ja isompi osa joutuu herrahissin jättäessä oikeisiin töihin ja ajatuskin kauhistuttaa. Kaikilla suuremmilla puolueilla on taskussa vähintäänkin muutama kaupunki tai kunta, josta löytyy mukava suojatyöpaikka filttiketjuun joutuneelle puoluetoverille: kokoomuslainen mahtuu aina Espooseen, demari Vantaalle tai Tampereelle, vihreä Helsinkiin, ruotsalainen Kauniaisiin ja vasuri voidaan sijoittaa vaikkapa Rovaniemelle tai Poriin. Kepulaiset voivatkin sitten valita muutamasta sadasta pienemmästä kunnasta, joissa virkoihin ei ilman kepun jäsenkirjaa ole asiaa.

Kepulaiset vastustavat perinteisesti kaikkia kuntakentän uudistuksia, koska kaikki Suomen pikkukunnat ruotsinkielistä rannikkoa lukuunottamatta ovat puhtaasti kepulaismafian käsissä. Jos nämä kunnat yhdistetään alueen keskellä olevaan SDP:n tai Kokoomuksen käsissä olevaan kaupunkiin, kepulaiset huomaavat joutuvansa altavastaajiksi ja sehän ei tietenkään heille käy. RKP:n kannalta ongelmaa ei ole, koska heillä on vahva edustus kaksikielisissä kaupungeissakin. Nyt kun kuntauudistuksen on ehtinyt arvovaltaisen joukon jatkona teilaamaan myös kokoomuksen Jouni Katainen, ei aluekuntajärjestelmää kannattane ainakaan ihan hengitystä pidätellen odottaa.

Minä haluaisin, että joskus kysyttäisiin kuntalaisilta, kumpia he haluavat kuntaan palkattavan enemmän: hallintojohtajia vai lääkäreitä. Tätä sanomaa poliitikot eivät voisi mitenkään ymmärtää väärin.

Turvaksemme ja iloksemme lentokenttien turvatarkastuksiin on tulossa jälleen uutta jännää tekniikkaa. Tällä kertaa tohtorin kollegat ovat onnistuneet kehittämään terrorismin vastaiseen taisteluun uusia aseita radioastronomian saralta. Tarkoitan luonnollisesti laitetta, joka ottaa vastaan terahertsialueen sähkömagneettista säteilyä ja muodostaa tästä kuvan, eli niinsanottua millimetrikameraa. Jo nyt laitteella pystytään ihanteellisissa olosuhteissa ottamaan kuva, jolla täydessä vaatetuksessa liikkuvasta henkilöstä saadaan alastonkuva, joka läskimakkaroiden lisäksi ainakin teoriassa paljastaa mahdolliset piilotetut aseet ja muut vaaralliset esineet.

Kehitys on kieltämättä vaikuttavaa, mutta ei kuitenkaan mitenkään vallankumouksellista, sillä jo nyt kaikilla lentokentillä käytetään instrumentteja, jotka havainnoivat mikrometrialueen sähkömagneettista säteilyä. Lähes kaikki tunnetut aseet pystytään näkemään 0,4-0,7µm aallonpituusalueella. Ongelma muodostuu siitä, että tämä petahertsiluokan säteily ei kovin hyvin läpäise vaatetusta, joten aseita ei välttämättä havaitse vaatteiden läpi vaan vaatteita on tarpeen mukaan riisuttava tai turvauduttava käsikopelolta tehtäviin tarkastuksiin. Toisaalta mikrometrialueen vastaanottimet toimivat hyvin ympäristön lämpötilasta riippumatta, kun taas millimetrikamerat eivät nykytekniikalla tuota lämpimissä sisätiloissa kovin hyviä tuloksia.

Lisäksi matkatavaroitamme säteilytetään rutiininomaisesti alle nanometrin allonpituuksisella suurienergisellä säteilyllä, mutta tätä syöpää, hedelmättömyyttä ja perinnöllisiä sairauksia aiheuttavaa säteilytystä ei sentään suunnata ihmisiin.

Matkustaessaan Amerikan kultamailla tohtori on useammankin kerran päässyt tehostettuun turvatarkastukseen, jota paikallisella kielellä kutsutaan sattuvasti nimellä "full check". Tässä tarkastuksessa käydään normaalin metallinpaljastimen ja matkatavaroiden läpivalaisun lisäksi henkilö läpi päästä varpaisiin käsikäyttöisellä metallinpaljastimella, kengät riisutaan ja läpivalaistaan erikseen, vartalo kopeloidaan läpikotaisin, taskut ja lompakko pengotaan ja kaikki kielletyt esineet, kuten partakoneen terät, korkkiruuvit ja liikaa linkkuveistä muistuttavat Audin avaimet takavarikoidaan. Muut epäilyttävät esineet, kuten kannettavat tietokoneet tarkastetaan massaspektrometrillä räjähdysainejäämien varalta.

Voi vain kuvitella, miten massaspektrometrikauppiaat ovat ns. 911-hyökkäyksen jälkeen hymyilleet koko matkan pankkiin asti. Nyt kun massaspektrometrejä on ainakin USA:ssa saatu joka lentokentälle ja laitteiden uusmyynti alkaa olla vähän vaikeampaa, on keksittävä jotain uutta myytävää. Viimeistä huutoa oleva millimetrikamera on oiva myyntiartikkeli, jolla turvallisuusvälinekaupan liikevaihto saadaan pysymään korkeana lähivuodet.

Pitää myös muistaa, että terroristit eivät rajoita iskujaan pelkästään lentoliikenteeseen. High-tech valvontajärjestelmiä tarvitaan siis myös satamiin, rautatie- ja bussiasemille, metroasemista puhumattakaan. Siltä varalta, että joku keksii, ettei liikennejärjestelmät ole ainoa mahdollinen terrorismin kohde (hups!), on turvatekniikkaa syytä hankkia riittävästi myös virastoihin, kauppakeskuksiin, isompiin asuintaloihin, ja turuille ja toreille. Ei kai ihmisten turvallisuus saa jäädä kiinni rahan tapaisesta pikkuasiasta.

Mitähän seuraavaksi keksitään? Pakollinen dopingtesti ja suolihuuhtelu ennen lentokoneeseen nousemista? Pakollinen etäluettava RFID-tunniste jokaiselle kotoaan poistuvalle?

Tohtorin lisensiaattiaikoina kerrottiin seuraavaa vitsiä: Valtionpäämiehet Jimmy Carter ja Leonid Brezhnev keskustelivat kansalaisten turvallisuutta parantavasta tekniikasta. Carter kertoi: "Meillä USA:ssa on kehitetty puhelinverkkoon toiminta, jolla mistä tahansa puhelimesta voi valita 911 ja puhelu kytkeytyy lähimmälle poliisiasemalle." Tähän Brezhnev totesi: "Neuvostoliitossa tarvitsee nostaa vain puhelimen kuuloke, niin kytkentä tapahtuu automaattisesti."

Nykyaikana tämä ei ole enää vitsi vaan pelottavan totta. Tosin enää ei edellytetä puhelimen kuulokkeen nostamista vaan valvonta on jatkuvasti käynnissä ilmankin. Yhdysvaltain operoima Echelon-valvontajärjestelmä tallentaa suuren osan maailman televiestinnästä ja matkaviestimien lähettämistä paikannustiedoista. Osaa tiedoista käytetään rikollisuuden torjuntaan, mutta tärkeä osansa on sotilaallisella tiedustelulla ja taloudellisella vakoilulla. Jo Clintonin aikakaudella tunnustettiin julkisesti, että CIA:n tärkeimpiä tehtäviä on USA:n talousmahdin pönkittäminen. Lieneekö sitten tämä panostus vaikuttanut siihen, että terrorismia vastaan CIA:n tulokset ovat olleet jotain naurettavan ja säälittävän välimaastosta.

Jättimäistä rahan syytämistä uuteen turvatekniikkaan jatketaan, vaikka keskeinen syy siihen, että kansalliset tiedusteluorganisaatiot, CIA etunenässä, epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen terrori-iskujen torjunnassa, ei olekaan vimpaimien puute vaan se, että ihmisten suorittama vakoilu ja solutus on pyritty korvaamaan huippukalliilla teknoleluilla. Tietenkin ihmisten suorittama vakoilu on vaarallista; tosin vaaraan joutuvat lähinnä vakoojat ja heidän tietolähteensä toisin kuin terrori-iskuissa, joissa kaikki ovat vaarassa. On aina helpompaa pyytää 10 miljardia tehottomaan turvatekniikkaan, jolla valvotaan pääasiassa tavallisia kansalaisia, kuin lähettää asiamiehiä terrorismin lähteille, jossa nämä voisivat liata kätensä tai jopa kuolla.

Muuten, terroristiorganisaatioihin solutettavat agentitkin käyttävät tiedusteluun uusien agenttilelujen sijasta yleensä jo edellä mainittua mikrometrialueen sähkömagneettista säteilyä havaitsevaa instrumenttia. Aaltopituudeltaan 0,4-0,7µm sähkömagneettista säteilyä kutsutaan usein valoksi ja sitä vastaanottava hienomekaaninen laite on kansanomaiselta nimeltään silmä. Näitä "silmiä" on jokaisessa palvelukseen hyväksyttävässä agentissa kaksi kappaletta.

P.S. Myös Suomessa osataan kansalaisten turvallisuutta edistää teknologialla. Taannoisten yleisurheilun MM-kisojen aikana rajoillamme oli tehostettu valvonta; myös ns. Schengen-alueelta tulevat matkustajat saattoivat joutua tarkastukseen ilman erityistä syytä. Tohtorin tullessa Saksasta häntä oli satamassa vastassa valpas rajavartija alkometerin kanssa. Kaikki laivasta autolla poistuneet matkustajat puhallutettiin. Ainakaan sillä laivalla ei yksikään kännissä autoa ajanut terroristi päässyt häiritsemään kisojamme.

Kioton ilmastosopimus on päässyt viime aikoina uutisiin kahdessa eri yhteydessä. Kepulainen kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on huolissaan päästökaupan voittojen valumisesta yksityisille yrityksille ja haluaisi kehittää mallin, jossa päästöoikeuksia myyvä yhtiö saa pitää tuoton vain, jos se sijoitetaan kotimaahan. Muussa tapauksessa voittoa verotettaisiin.

Pekkarisen huoli on, että yritykset maksavat osinkoina omistajille ne rahat, jotka se päästökaupalla saa, eikä investoi niitä kepulaisten asuttamaan Suomeen. Hyvä ministeri Pekkarinen: Yritystoiminnan tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Jos Kioton sopimuksen ja siihen liittyvän päästökaupan kautta ympäristötekniikkaan investoinut yritys pystyy tekemään investoinnilla voittoa myymällä omia päästöoikeuksiaan säästyneestä kiintiöstä, miksi tätä rahaa ei saisi maksaa osinkoina omistajille kuten muidenkin investointien tuottoja? Juuri tästähän koko Kioton sopimuksessa alun alkaen oli kysymys. Yrityksille tehdään houkuttelevaksi päästöjen vähentäminen lisäämällä siihen rahallinen porkkana. Missään ei sovittu, että päästökaupan tuotot pitäisi investoida yritysten kotimaahan eikä varsinkaan sovittu siitä, että nämä voitot pitäisi verottaa jotenkin epäoikeudenmukaisina ja viekkaudella ja vääryydellä saatuina valtiolle.

Uusin valtiovallan älynväläys on se, että kun päästöoikeuksien hinta on noussut, valtio aikoo ostaa neljäsosan ensi vuoden tarpeesta ja jakaa yrityksille. Tämähän ei ole mitään muuta kuin verovarojen käyttämistä yritystoiminnan tukemiseen. Jos yrityksillä menee oikeasti niin huonosti, että ne tarvitsevat valtionapua, silloin pitää ensimmäisenä miettiä, pitääkö yrityksiä verottaa ihan nykyisessä laajuudessa. Mitä ihmeen järkeä on ottaa yrityksiltä rahaa veroina ja sitten antaa osa tästä rahasta takaisin päästöoikeuksina? Turhanpäiväistä byrokratiaa ja rahan edes takaisin siirtelyä se kyllä luo. Tähän mennessä valtiovalta ei ole kertonut, miten se aikoo nämä ostamansa päästöoikeudet jakaa. Jos jakoperusteista ei löydy mainintaa "aluepoliittisista perusteista", voisin oikeastaan syödä tohtorinhattuni.

Kokonaan toinen asia on sitten se, onko koko Kioton sopimus järkevä. Se vaikuttaa eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyyn heikentävästi amerikkalaisiin ja kiinalaisiin kilpailijoihin verrattuna ja lisäksi ei juurikaan vähennä päästöjä. Eli armeijakielellä saamme pulittaa älyttömän summan rahaa siitä, että saamme kusta omaan pakkiimme. Jos silmäätekevät poliitikkomme eivät olisi moskeijan rukoushetkestä tutussa asennossa ympäristöjärjestömafian edessä, niillä olisi kenties ollut rohkeutta pysyä sopimuksen ulkopuolella kunnes nähdään, mihin se oikeasti johtaa.

Kioton sopimuksessa ongelmallista meidän kannaltamme ovat jatkovaiheet. Vuonna 2008 nyt elämämme siirtymävaihe päättyy ja alkaa toinen, vuoteen 2012 kestävä siirtymävaihe ja sen jälkeen tapahtuu taas jotakin. Olemme sitoutuneet näihin 2008 ja 2012 muutoksiin, vaikka niistä ei ole vielä edes sovittu. Olemme siis allekirjoittaneet blankkoshekin ja toivomme vain, että asiat eivät muutu tästä vielä hullummaksi.

Kioton sopimusneuvottelujen tulos oli Suomen kannalta niin huono, että se panee miettimään, onko sopimuksen huolena oleva hiilidioksidi itse asiassa kuitenkin harmittomin tuote, jota sopimuksesta neuvotelleet virkamiehet ovat henkilökohtaisesti saaneet aikaiseksi.

Luterilaisen kirkon kirkkohallitus sulostutti tohtorin päivää ottamalla kantaa hedelmällisyyshoitoihin. Kirkkohallituksen mielestä keinohedelmöityksessä saisi käyttää vain aviopuolisoiden omia sukusoluja. Yhdellä lauseella tämä taivaallinen tuomiokunta haluaa siis kieltää lahjasiittiöiden ja -munasolujen käytön sekä evätä mahdollisuuden keinohedelmöityshoitoon pareilta, jotka eivät ole naimisissa, ja naimisissa oleviltakin pareilta tapauksissa, joissa aviopuolisoista toisen tai molempien sukusolut eivät ole syystä tai toisesta toimivia; yksinäisistä ihmisistä puhumattakaan. Lyhyesti sanottuna kirkko haluaa siis rajata hedelmättömät ihmiset hedelmällisyyshoitojen ulkopuolelle.

Tohtorin mielestä verenpainelääkkeitä saisi määrätä vain niille kirkkohallituksen jäsenille, joilla ei ole korkeaa verenpainetta.

Tuollaiset kivikautiset ja yksilöitä halveksuvat linjaukset ovat toki omiaan uskonnolliselle instanssille, mutta lainsäätäjien on ymmärrettävä, ettei mokomilla lausunnoilla pidä olla mitään vaikutusta lainsäädäntöön. Se että kirkkohallituksen puhtaasti uskonnolliset mielipiteet vielä verhotaan korulauseisiin lapsen oikeuksista, on jo vastenmielistä.

Taikauskoisten kerhot keskittykööt antamaan elämänohjeita omille jäsenilleen ja muille, jotka niitä heiltä haluavat, ja antakoot meidän muiden nauttia tohtorin ja hänen kollegoidensa tutkijankammioissaan tekemän tieteen hedelmistä.

Helsingissä järjestetyt yleisurheilun MM-kisat ovat ohi ja on aika ynnäillä laskut. Viivan alle jäi muutaman päivän aikana taivaalta ryöpynnyt sademäärä, joka vastaa keskimääräisen vuoden koko elokuun sateita. Sää ei voinut olla vaikuttamatta lipunmyyntiin, joten näyttää siltä, että kisojen taloudellinen tulos jää myös miljoonan-pari pakkaselle.

MM-kisojen toimitusjohtaja Antti Pihlakoski tosin ehti jo hehkuttaa, millainen sarja onnenpotkuja kisat Suomelle olivatkaan. Kansantalous hyötyy kuulemma kymmeniä miljoonia euroja yksistään verotuloina.

Avarakatseisena miehenä ymmärrän sen, että joku haluaa järjestää urheilukilpailuja, mutta se menee auttamatta yli hilseen, että tällaisia tapahtumia pitää väkisin myydä suurelle yleisölle ja poliitikoille argumenteilla ja laskelmilla, joille kuka hyvänsä talousasioista jotain tietävä nauraa makeasti.

Opetusministeriö on nyt päättänyt ottaa asiasta opikseen ja teettää asiasta selvityksen. Tämä on sikäli onnekasta, että vaikka MM-kisojen vaikutus kansantalouteen jää parhaimmillaankin marginaaliseksi, niin selvityksen tuottavan Kaupunkitutkimus TA:n liikevaihtoa kisat sentään lisäävät huomattavasti.

Meidän suurituloisten, joihin suomalaisen määritelmän mukaan kuuluvat tohtorin lisäksi myös kaikki muut köyhyysrajan yläpuolella elävät, rahoja himoitsevat jatkuvasti erilaiset ammattiryhmät, jotka osaavat kääntää minkä hyvänsä asian lisärahoituksen ruinaamiseksi. Kaikkein tyytyväisimpiä nämä markan- tai siis euronpummaajat ovat voidessaan asettaa päättäjät tapahtuneen tosiasian eteen ylittämällä tahallaan tai taitamattomuuttaan budjettinsa niin, että ilman lisärahoitusta joku lakisääteinen tehtävä jää suorittamatta tai ainakin valtion rahakirstun päällä istuvat voidaan leimata sydämettömiksi hylkiöiksi.

Erityisen härskiä peliä yritti pelata liikkuvan poliisin (LP) päällikkö Teuvo Veijalainen, jonka johdolla viime vuonna LP:lle suunnattu kalustoon tarkoitettu kertaluontoinen määräraha käytettiin lisähenkilöstön palkkaamiseen. Henkilöstön palkat tietenkin pitää maksaa joka kuukausi, jolloin kertaluontoisella panostuksella ei pitkälle pötkitä. Nyt kun LP:n budjetti on niin kuralla, ettei rahaa enää yksinkertaisesti ole normaalin toiminnan pyörittämiseen, Veijalainen turvautui räikeään julkisuuskikkaan ja antoi virkamiehilleen lomautusvaroituksen ilmeisenä tarkoituksenaan saada Sisäministeriöltä hätäpäätöksellä riittävä lisämääräraha yksisilmäisen tuhlaamisen rahoittamiseen.

Vaikka Veijalainen itse saikin toiminnastaan virallisen varoituksen, josta toipuminen korkeamman virkamiehistön perinteen mukaisesti vaatii muutaman viikon sairasloman, riensivät poliisiylijohtaja Markku Salminen ja LP:n sijaispäällikkö Kari Rantala heti lausumaan, ettei lomautuksia tai edes lomautuksen uhkaa tule, ja että LP:lle luodaan lähivuosiksi rahoitusohjelma, jonka puitteissa ongelmat hoidetaan. Koska liikaa henkilöstöä vähennetään ainoastaan luonnollisen poistuman kautta, jolloin siihen väistämättä kuluu vähintäänkin useita vuosia, on aivan selvää, että "rahoitusohjelmaan" sisältyy toiminnallisen suunnittelun (lue: toiminnan karsimisen) lisäksi myös lisää rahaa. Jälleen kerran töppäilyn maksajaksi pääsee tohtori muiden veronmaksajien ohella. Lienee myös aiheellista kysyä, mitä järkeä on siinä, että monilukuisen henkilöstön ylläpitoon kuuluu niin suuri osa organisaation budjetista, ettei näillä virkamiehillä ole enää varaa teettää niitä tehtäviä, joita varten heidät on alun perin palkattu. LP:n esi-isä Liikkuva Poliisikomennuskuntahan perustettiin alkujaan kieltolain aikana pirtun salakuljettajien riesaksi. Nyttemmin LP:n pääasiallinen tehtävä on kirjoitella sakkolappuja autoilijoille ja ajella töötevän näköisenä moottoripyörillä erilaisissa arvovieraiden autosaattueissa sekä tietenkin jokaisessa sopivassa ja sopimattomassa välissä kerjätä lisää resursseja.

Lisärahoituksen ruikuttaminen kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa ei millään muotoa ole poliisien yksinoikeus. Jos TV-haastattelussa kysytään yliopiston professorilta mielipidettä ilmaston lämpenemistä, niin hetkeäkään epäröimättä suurimmaksi ongelmaksi identifioidaan Suomen riittämätön rahoituspanos alan perustutkimukseen. Jos Suomen älymystön terävin kärki ei osaa tehdä muuta kuin mankua lisää rahaa, meillä menee todella huonosti.

Aivan yhtä helposti ja ilmeenkään värähtämättä tarjoavat lääkärit, opettajat, sosiaalityöntekijät, kunnanjohtajat, ministeriöt ja virastot samaa lääkettä ongelman kuin ongelman poistamiseksi. Tämä saa joskus hullunkurisiakin piirteitä. Jos Suomi menestyy huonosti koulutuksen laatua mittaavassa tutkimuksessa, ongelma pitää poistaa lisärahoituksella. Jos taas satumme sijoittumaan tutkimuksessa maailman huippujen joukkoon, sekin on peruste vaatia lisää rahaa, koska "tuloksia pitää ylläpitää" tai "opettajat työskentelevät kovan paineen alaisena".

Tämän ilveilyn huonoin puoli on se, että kuvitteellisesta rahapulasta on tullut täysin hyväksyttävä syy kaikkiin ongelmiin ja lupa tehdä asiat huonosti. On helpompi valittaa suureen ääneen resurssien puutetta kuin miettiä, miten julkisella sektorilla asiat voitaisiin tehdä nykyistä tehokkaammin, tai peräti sitä, pitääkö kaikkea nykyistä byrokratiaa välttämättä hoitaa ollenkaan. Helpolla päästään, kun todetaan vain rahan puutteen olevan huutava. Yksityisellä sektorilla eletään suu säkkiä myöten tai firma menee konkurssiin. Julkisella sektorilla ei tule edes mieleen, että syömävelan ottaminen on vain ongelmien siirtämistä tulevaisuuteen eikä rakenteellisten ongelmien korjaamista. Jos raha ei riitä kaikkeen nykyiseen, kaikkea nykyistä ei pidä tehdä.

Jos julkisella sektorilla poikkeuksellisesti säästetään, se tapahtuu jokseenkin niin, että Valtiovarainministeriö käskee Sosiaali- ja terveysministeriötä säästämään. STM käskee lääninhallintoa säästämään terveysmenoista. Lääninhallinto käskyttää kuntia ja kuntayhtymiä ja nämä sairaalan hallinto-osastoa joka sitten jättää parin määräaikaisen sairaanhoitajan sopimukset uusimatta. Ei tarvitse olla kauheasti kouluja käynyt ja oppia saanut oivaltaakseen, että tuossa ketjussa vain noilla sairaanhoitajilla on oikeasti jotain merkitystä ihmisten saaman palvelun kannalta.

Tämän palstan artikkelien kehnohko taso taas johtuu puhtaasti julkisen tuen puutteesta.

Tämä aamu oli taas yksi niistä, jolloin Helsingin Sanomien aina enemmän tai vähemmän palkitsevaan sunnuntainumeroon olisi pitänyt liittää riittävän iso terveysvaroitus. Ehdotan, että mikäli lehti tulevaisuudessa sisältää niin realistisia kuvauksia kommunistisesta mielivallasta nykypäivän Suomessa, niin tulevaisuudessa kanteen kirjoitetaan vähintään 15mm korkeilla kirjaimilla: "Tämän lehden lukeminen voi aiheuttaa aivoinfarkteja, keskenmenoja sekä alaikäisille lukijoille yökastelua ja painajaisunia".

Edellä mainittu varoitus olisi tällä kertaa ollut vähintäänkin perusteltu siksi, että normaaleille ihmisille uutinen kantahämäläisessä Janakkalan kunnassa toimeenpannusta pakkokollektivisoinnista saattaa hyvinkin helposti aiheuttaa ohimosuonen pullistumista ja epämääräisiä pelkotiloja.

Kysehän asiassa on siitä, että Janakkalan kunta päätti kaavoittaa lenkkipolun yksityisomistuksessa olevan rantatontilla sijaitsevan kesähuvilan päälle ja pakkolunastaa kyseisen tontin huviloineen, joka muuten on ainoa huvila kyseisellä rannalla ja ollut paikoillaan jo vuodesta 1945. Toki kunnalla on alueella omaakin maata, mutta sehän nyt ei tietenkään lenkkipolun alustaksi käynyt.

Nyt kunnan virkamiesten, kunnanhallituksen ja -valtuuston mielivallan on jo ehtinyt hyväksymään jo Hämeen ympäristökeskus ja Korkein hallinto-oikeus. Kunta on perustellut yksityisten kansalaisten omaisuuden sosialisointia "sosiaalisella eriarvoisuudella" ja "maaston vaikeudella". Eli toisin sanoen se, että kunta on kaavoittanut alueelle tontteja, joilla ei ole omaa rantaa, on jonkinlainen peruste sille, että vuosikymmeniä paikallaan ollut sukuhuvila on hävitettävä; eli käyttäen hieman kuvaavampia ilmaisuja huvila tontteineen on siis häikäilemättömästi varastettava laillisilta omistajiltaan.

Hyi saatana!

Tohtori suosittelee, että asianomaiset Janakkalan kunnan päättäjät hankkivat itselleen välittömästi sosialismin estolääkityksen. Usein jo ihan kevyt psyykenlääkitys auttaa, mutta tarvittaessa apua voi hakea vaikkapa Janakkalan terveyskeskuksesta. Koska jo Janakkalan vuoteen 2012 ulottuva kuntastrategiakin lupailee, että kaikessa kunnan suunnittelussa ja päätöksenteossa otetaan huomioon ikäihmisten ja erityisryhmien tarpeet, lienee kohtuullista olettaa, että terveyskeskukseen on järjestetty hoitopaikka muutamalle joko korkean iän mukanaantuoman dementian tai jo nuoremmallakin iällä esiintyvän kroonisen typeryyden takia kommunismiin hurahtaneelle. Vähintään jonkinlainen akuuttilääkitys olisi tarpeen myös tämän karkean menettelyn hyväksyneille oikeudenkäyttäjille, joille ei perustuslain 15. pykälästä näytä jääneen mieleen mitään muuta kuin sana "pakkolunastus".

Luonnollisesti on selvää, ettei syy järjenvastaiseen ja vastenmieliseen kaavoitus- ja pakkolunastuspäätökseen ole mikään lenkkipolku, vaan kyseessä on suuri ja löyhkäävä kasa kateutta, pahansuopaisuutta, huonoa hallintoa ja perisuomalaista röyhkeyttä. Lisäksi lähistölle kaavoitettuja tontteja varanneille on kunnanvaltuuston kokouspöytäkirjan mukaan annettu ymmärtää, että rannassa oleva huvila poistuu. Siinähän se vasta onkin loistava syy ryhtyä pakkokollektivisointiin.

Eteenpäin Janakkala! Käykää yhdessä ja reippain askelin kantahämäläistä (Stalinin, Maon ja Otto-Wille Kuusisen viitoittamaa) vehmasta lenkkipolkua!

Tohtori kiittää onneaan siitä, ettei hänen tarvitse kuuna päivänä astua Janakkalan tapaisen käärmeenpesän kamaralle.