Sodanjälkeisessä Suomessa on tullut tavaksi selittää melkein kaikki asiat joillain vakioselityksillä. Yleisimmin käytettyjä kaiken selittäviä asioita ovat pitkät etäisyydet, kylmä ilmasto, korkea kustannustaso ja korkeat verot. Hassuinta on se, että aina kun joku ihmisten havaitsema ongelma on kyetty selittämään jollain kaikille tutulla vakioselityksellä, keskustelu asiasta päättyy siihen. Kaikki ovat täysin tyytyväisiä, kun mieltä askarruttaneelle asialle on löytynyt täysin luonnollinen selitys, jolle ei voi tehdä mitään. Tohtori ei enää tyydy tähän. Aina kun asioita selitetään näillä rutiinivalheilla, tulee mieleen että jossain on oikea ongelma, huijaus tai välistäveto, jonka sanominen ääneen ei syystä tai toisesta käy päinsä.

Esimerkkejä tästä ajatusmallista löytyy pilvin pimein. Ennen EU-jäsenyyttä kansa napisi säännöllisesti ruuan hinnasta, joka oli muuta Eurooppaa kovemmalla tasolla. Tähän tarjottiin selitykseksi kylmää ilmastoa ja kansa uskoi mukisematta. Kun EU-jäsenyys toi elintarvikealalle kilpailua, hinnat tippuivat maagisesti kymmenisen prosenttia itsekseen, vaikka ilmasto oli jäsenyyden jälkeenkin aivan yhtä ankea. Kun saksalainen Lidl aloitti kilpailun vähittäiskaupassa, hinnat laskivat lisää, vaikka ilmastossa ei Lidlin rantautumisenkaan jälkeen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Tällä hetkellä ruoka on Suomessa edelleenkin kalliimpaa kuin esimerkiksi Britanniassa. Tämä selitetään korkeammalla arvonlisäverolla ja pitkillä kuljetuskustannuksilla. Arvonlisävero ei selitä sitä, miksi Tropicana-mehutölkki maksaa siellä punnan ja täällä kolme euroa. Kuljetusetäisyydet eivät ole siellä oleellisesti sen lyhyemmät kuin täälläkään; Britannian pinta-ala on 2/3 Suomen pinta-alasta ja kuljetusliikkeiden palkkakustannukset eivät saarivaltakunnassa ole ainakaan Suomea pienemmät. Kun tätä asiaa joskus tutkitaan, paljastuu takuuvarmasti, että ruoka maksaa Suomessa enemmän keskusliikkeiden tukkukauppakartellin eikä pitkien etäisyyksien takia.

Jokaiselle tuttu esimerkki on oluen hinta. Kalja maksoi kaupassa paljon enemmän kuin muualla ja tätä selitettiin korkealla alkoholiverolla. Panimopamput marisivat TV-kameroiden edessä aikojen ankeutta, kun olutveromme on niin paljon korkeampi kuin Saksassa. Tätä selitystä ei kukaan asettanut kyseenalaiseksi. Nykyään olutta verotetaan kymmenisen prosenttia vähemmän kuin ennen, mutta samaan aikaan kaljapullon hinta supermarketissa on laskenut 30-40%. Tämä tapahtui siksi, että panimot ja kauppiaat alkoivat kilpailla hinnalla ja luopuivat sääntelytaloyuden aikaisesta tasahintajärjestelmästä, joka parhaan ymmärrykseni mukaan olisi täyttänyt hintakartellin tunnusmerkit, jos joku vain olisi vaivautunut asiaa selvittämään. Kallis hinta selittyikin röyhkeällä välistävedolla ja hintakartellilla ja selitykset veroista paljastuivat hölynpölyksi.

Saksalaisessa katukahvilassa kuppi kahvia maksaa kaksi oiroa, mikä Suomen rahassa vastaa kahta euroa. Tähän hintaan tarjoilija käy hakemassa tilauksen pöydästä ja kantaa kupin nenän eteen ja tuo laskun. Itsepalvelukahviloita ei ole ollenkaan. Helsingin keskustan kahviloissa kahvi maksaa 2-3 euroa kuppi, se pitää jonottaa itse tiskiltä ja jonot ovat sietämättömän pitkiä, koska henkilökuntaa ei missään näytä olevan tarpeeksi. Miksi ihmeessä Saksassa saa samaan hintaan tai halvemmalla palvelua kun Suomessa itsepalvelukin tökkii? Syyksi tarjotaan tietenkin korkeita kustannuksia. Saksalaisten palkat ovat kaikkialla muualla paitsi savupiipputeollisuudessa selvästi parempia kuin suomalaisten palkat ja on absurdia ajatellakin, että Münchenin Marienplatzilla vuokrat olisivat jotenkin pilkkahintaisia Esplanadiin verrattuna. Tippiäkään ei Saksassa tarvitse jättää sen kummemmin kuin Suomessakaan ellei halua. Tässäkin tapauksessa rutiinivalheen esilletuominen on vain esimerkki siitä, että jossain on välistävetäjä, joka yrittää pysytellä piilossa keräämässä rahaa.

Harrastusvälineissä tuntuu olevan 30% Suomi-lisä hinnassa. Vakioselitys on korkea kustannustaso ja etäinen sijainti. Tämä selitys menettää uskottavuutensa täysin, kun paljastuu, että keskieurooppalainen verkkokauppa kykenee toimittamaan tuotteen yksittäiskappaleen kotiovelleni 30% halvemmalla kuin yksikään suomalainen kauppa on halukas sitä minulle myymään. Tukkuporras vetää selvästikin välistä, mutta rutiinivalheisiin totutettu väki ei ymmärrä vaatia parempaa.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Äänestää jaloillamme ja lompakollamme. Aina kun joku hintaero selitetään näillä lähempää tarkastelua kestämättömillä vakiovalheilla, kuluttaja tekee viisaasti kiertäessään moisen bisneksen kaukaa. Ylihintaisia itsepalvelupaikkoja kannattaa välttää ja kahvilaa valitessaan seurata vaikkapa Ben Z:n jalanjälkiä paikkaan, jossa palvelu pelaa. Jos Suomessa tavarat maksavat käsittämättömiä määriä, niin niitä ei kannata täältä ostaa. Kestokulutustavara kulkee tänne mistä päin Eurooppaa tahansa muutamassa arkipäivässä.

Mutta niin kauan kuin uskomme nämä välistävetäjien tekaistut selitykset, se tarkoittaa vain sitä, että maksamme pienistä nettopalkoistamme turhanpäiväisiä suojelurahoja erilaisille mafiaportaille. Huijarien elämän tekee helposi se, että höynäytettävä media ja höynäytettävät ihmiset toistavat näitä valheita ja levittävät sanaa heidän puolestaan.