14.10.2005
Kestääkö eläkejärjestelmä?
Tällä viikolla meitä ovat puhuttaneet jälleen kerran eläkkeet.
Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että 25% suomalaisista on eläkkeellä.
MTV3 pisti paremmaksi ja väitti kolmasosan (eli 29%) olevan
eläkeläisiä. Kun laskutaito on tätä luokkaa ja tiedotusvälineiden
faktat jotensakin tuulesta temmatun oloisia, keskustelu asiasta on
taas saanut pähkähulluja mittasuhteita. Parhaan suomalaisen
keskusteluperinteen mukaisesti oikeat ongelmat on piilotettu
populistisen riekkumisen alle, jotta tyhmä kansa ei vain huomaisi
niitä.
Ylen maanantainen A-raportti, joka vaikutti kaunaisten ja
itsesäälissä rypevien stalinistien huonon päivän tuotokselta,
keskittyi vertailemaan yhden matontekijän ja viidenkymmenen
toimitusjohtajan tai sellaiseen rinnastettavan eläkeikää ja -etuja.
Yllätyksettömästi tuolla tekijäkaartilla ja tällä aiheella saatiin
aikaiseksi tietoisesti harhaanjohtava ja populistinen sepustus, joka
kuitenkin onnistui koukuttamaan asioista tietämättömiä ihmisiä
kuvittelemaan, että tässä nyt herrat rötöksellä köyhiä puijaavat.
Ohjelman tekijät olisivat voineet kohtuuden nimessä mainita edes
ohimennen, etteivät ohjelmassa repostellut toimitusjohtajien 50 tonnin
eläkkeet tule mistään julkisista eläkekassoista vaan kyseisiltä
yhtiöiltä itseltään. Julkisesta eläkekassasta toimitusjohtaja saa
aivan saman laskusäännön mukaan eläkettä kuin matontekijäkin.
Toimitusjohtajan saama eläke on euromääräisesti suurempi, mutta koska
eläkkeissä on leikkuri suurten tulojen kohdalla, pienipalkkainen saa
prosentteina työssäoloajan palkkaansa nähden suurempaa eläkettä kuin
tuo toimitusjohtaja. Kun toimitusjohtajan palkasta perittävissä
eläkemaksuissa ei ole mitään leikkuria, itse asiassa ainut huijatuksi
tullut on juuri hän. Tätä tuo tutkivan journalismin kukkanen ei
viitsinyt mainita sanallakaan. Tohtori ei ymmärrä, miksi minkään
TV-ohjelman pitää keskittyä parjaamaan ja mustamaalaamaan niitä, jotka
ovat onnistuneet tekemään työnantajansa kanssa sopimuksen, jossa rahaa
tulee eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin eikä tarvitse tehdä mitään.
Tässähän duunari on onnistuneesti kyykyttänyt kapitalistia.
Tällaisen asiaa sivuavan humpuukin julkaisemisessa on se vika, että se
kääntää jatkuvasti keskustelua ja ajatuksia täysin sivuraiteille. Sen
sijaan, että katkeroidutaan naapurin toimitusjohtajalle, jokaisen
pitäisi miettiä, miten hän aikoo itsensä eläkkeellä elättää siinä
tapauksessa, että suuriksi ikäluokisi kutsuttu, omaan napaansa
tuijottava sopulilauma kähveltää kaikki nykyiset eläkesäästöt ja ottaa
vielä velkaakin omien eläkkeidensä takaamiseksi. Meillä nuoremmilla
voi hyvin olla edessämme tilanne, jossa eläkesäästöjä ei ole enää
ollenkaan, mutta velkaa sitäkin enemmän. Sen sijaan, että säästämme
omaa eläkettämme, maksammekin suurten ikäluokkien velkoja pois ja
saamme sitten elättää itsemme miten parhaaksi näemme.
Poliitikot ovat vakuuttaneet kilvan, että eläkerahaa kyllä riittää
kaikille. Miksi ihmiset uskovat tämän, vaikka poliitikkojen kaikki
muut puheet ja lupaukset tuntuvat paljastuvan aina lähemmin
tarkasteltaessa valheiksi? Tohtori ei ainakaan usko yhtäkään suuria
ikäluokkia edustavaa poliitikkoa ja eläkeyhtiön johtajaa. Jos heidän
puheensa paljastettaisiin nyt, nuoremmat eivät enää viitsisi kantaa
eläkerahojaan pelkästään suurten ikäluokkien kukkaroihin vaan he
rupeaisivat vaatimaan henkilökohtaisia eläketilejä, jollaiset on jo
otettu käyttöön esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa.
Mitä sitten meidän nuorempien pitäisi tehdä nyt? Ensiarvoisen tärkeää
on huolehtia, ettei vaaleissa ääni ikinä mene suuria ikäluokkia
edustavalle establishmentille. Toisekseen on syytä ottaa lusikka
kauniiseen käteen ja aloittaa säästäminen. Se on tietenkin kovin
ikävää, koska joudumme maksamaan kalliita eläkemaksuja ja kovia veroja
suurten ikäluokkien elättämiseksi ja vähäisestä nettopalkasta rahan
laittaminen syrjään kirpaisee. Mutta se palkitaan myöhemmin.
Jos joku ottaa onkeensa ja aloittaa säästämisen, muistakaa tohtorin
viimeinen neuvo tarkoin: kiertäkää kaukaa kaikki eläkevakuutukset ja
muut sellaiset sijoitus- ja säästömenetelmät, joissa valtio on mukana
mitenkään tai josta rahoja ja niiden senhetkisiä tuottoja ei saa ulos
koska hyvänsä. Kun kassanpohja alkaa pilkottaa, ensimmäisenä eläkkeet
napsitaan pois niiltä, joilla on tällaista itse kerättyä
varallisuutta. Demarit tulevat kutsumaan sitä sosiaalisesti
oikeudenmukaiseksi tulontasaukseksi. Siinä vaiheessa, kun valtio
rupeaa suunnittelemaan tällaisia sosialisointilakeja, omat säästöt
pitää pystyä siirtämään Viroon, Kanaalisaarille, Sveitsiin tai
johonkin muuhun markkinatalousmaahan, jotta kotimaisten sosialistien
edessä voi teeskennellä persköyhää.

