Tällä viikolla meitä ovat puhuttaneet jälleen kerran eläkkeet. Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että 25% suomalaisista on eläkkeellä. MTV3 pisti paremmaksi ja väitti kolmasosan (eli 29%) olevan eläkeläisiä. Kun laskutaito on tätä luokkaa ja tiedotusvälineiden faktat jotensakin tuulesta temmatun oloisia, keskustelu asiasta on taas saanut pähkähulluja mittasuhteita. Parhaan suomalaisen keskusteluperinteen mukaisesti oikeat ongelmat on piilotettu populistisen riekkumisen alle, jotta tyhmä kansa ei vain huomaisi niitä.

Ylen maanantainen A-raportti, joka vaikutti kaunaisten ja itsesäälissä rypevien stalinistien huonon päivän tuotokselta, keskittyi vertailemaan yhden matontekijän ja viidenkymmenen toimitusjohtajan tai sellaiseen rinnastettavan eläkeikää ja -etuja. Yllätyksettömästi tuolla tekijäkaartilla ja tällä aiheella saatiin aikaiseksi tietoisesti harhaanjohtava ja populistinen sepustus, joka kuitenkin onnistui koukuttamaan asioista tietämättömiä ihmisiä kuvittelemaan, että tässä nyt herrat rötöksellä köyhiä puijaavat.

Ohjelman tekijät olisivat voineet kohtuuden nimessä mainita edes ohimennen, etteivät ohjelmassa repostellut toimitusjohtajien 50 tonnin eläkkeet tule mistään julkisista eläkekassoista vaan kyseisiltä yhtiöiltä itseltään. Julkisesta eläkekassasta toimitusjohtaja saa aivan saman laskusäännön mukaan eläkettä kuin matontekijäkin. Toimitusjohtajan saama eläke on euromääräisesti suurempi, mutta koska eläkkeissä on leikkuri suurten tulojen kohdalla, pienipalkkainen saa prosentteina työssäoloajan palkkaansa nähden suurempaa eläkettä kuin tuo toimitusjohtaja. Kun toimitusjohtajan palkasta perittävissä eläkemaksuissa ei ole mitään leikkuria, itse asiassa ainut huijatuksi tullut on juuri hän. Tätä tuo tutkivan journalismin kukkanen ei viitsinyt mainita sanallakaan. Tohtori ei ymmärrä, miksi minkään TV-ohjelman pitää keskittyä parjaamaan ja mustamaalaamaan niitä, jotka ovat onnistuneet tekemään työnantajansa kanssa sopimuksen, jossa rahaa tulee eläkkeelle siirtymisen jälkeenkin eikä tarvitse tehdä mitään. Tässähän duunari on onnistuneesti kyykyttänyt kapitalistia.

Tällaisen asiaa sivuavan humpuukin julkaisemisessa on se vika, että se kääntää jatkuvasti keskustelua ja ajatuksia täysin sivuraiteille. Sen sijaan, että katkeroidutaan naapurin toimitusjohtajalle, jokaisen pitäisi miettiä, miten hän aikoo itsensä eläkkeellä elättää siinä tapauksessa, että suuriksi ikäluokisi kutsuttu, omaan napaansa tuijottava sopulilauma kähveltää kaikki nykyiset eläkesäästöt ja ottaa vielä velkaakin omien eläkkeidensä takaamiseksi. Meillä nuoremmilla voi hyvin olla edessämme tilanne, jossa eläkesäästöjä ei ole enää ollenkaan, mutta velkaa sitäkin enemmän. Sen sijaan, että säästämme omaa eläkettämme, maksammekin suurten ikäluokkien velkoja pois ja saamme sitten elättää itsemme miten parhaaksi näemme.

Poliitikot ovat vakuuttaneet kilvan, että eläkerahaa kyllä riittää kaikille. Miksi ihmiset uskovat tämän, vaikka poliitikkojen kaikki muut puheet ja lupaukset tuntuvat paljastuvan aina lähemmin tarkasteltaessa valheiksi? Tohtori ei ainakaan usko yhtäkään suuria ikäluokkia edustavaa poliitikkoa ja eläkeyhtiön johtajaa. Jos heidän puheensa paljastettaisiin nyt, nuoremmat eivät enää viitsisi kantaa eläkerahojaan pelkästään suurten ikäluokkien kukkaroihin vaan he rupeaisivat vaatimaan henkilökohtaisia eläketilejä, jollaiset on jo otettu käyttöön esimerkiksi Virossa ja Ruotsissa.

Mitä sitten meidän nuorempien pitäisi tehdä nyt? Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia, ettei vaaleissa ääni ikinä mene suuria ikäluokkia edustavalle establishmentille. Toisekseen on syytä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja aloittaa säästäminen. Se on tietenkin kovin ikävää, koska joudumme maksamaan kalliita eläkemaksuja ja kovia veroja suurten ikäluokkien elättämiseksi ja vähäisestä nettopalkasta rahan laittaminen syrjään kirpaisee. Mutta se palkitaan myöhemmin.

Jos joku ottaa onkeensa ja aloittaa säästämisen, muistakaa tohtorin viimeinen neuvo tarkoin: kiertäkää kaukaa kaikki eläkevakuutukset ja muut sellaiset sijoitus- ja säästömenetelmät, joissa valtio on mukana mitenkään tai josta rahoja ja niiden senhetkisiä tuottoja ei saa ulos koska hyvänsä. Kun kassanpohja alkaa pilkottaa, ensimmäisenä eläkkeet napsitaan pois niiltä, joilla on tällaista itse kerättyä varallisuutta. Demarit tulevat kutsumaan sitä sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi tulontasaukseksi. Siinä vaiheessa, kun valtio rupeaa suunnittelemaan tällaisia sosialisointilakeja, omat säästöt pitää pystyä siirtämään Viroon, Kanaalisaarille, Sveitsiin tai johonkin muuhun markkinatalousmaahan, jotta kotimaisten sosialistien edessä voi teeskennellä persköyhää.