Tohtori on miettinyt usein ja pitkään, mistä ihmeestä ihmiset ovat keksineet ajatuksen, jonka mukaan holhousyhteiskunnan tarjotessa joitain muka-ilmaisia palveluja kansalaisille syntyy ikuinen kiitollisuudenvelka, joka kieltää napisemasta veroista tai oikeastaan mistään muustakaan.

Ajatusmalli on varsin kummallinen eikä sovi nykyaikaiseen demokratiaan, jossa ihmisillä on oikeus päättää elämästään ja halutessaan myös kritisoida yhteiskuntaa. Kun tohtori on saanut hattunsa verovaroin rahoitetun koulutusputken päästä, tämä tarkoittaa sitä, että tätä syntynyttä "velkaa" pitää maksaa kuuliaisesti. Jos jossain kohtaa voidaankin katsoa, että tuo velka on tullut maksetuksi, sitten onkin jo aika muistuttaa, että lapseni saavat juuri nyt ilmaista koulutusta ja vanhempieni terveydenhoito ja vanhuudenpalvelut tulevat verovaroista, joten taas on syytä olla kiitollinen ja nöyrä. Käytännössä jokaisella on siis jatkuvasti päällä kiitollisuudenvelka kolmen sukupolven ilmaispalveluista. Näin saadaan näppärästi aikaan tilanne, jossa kukaan ei koskaan uskalla väittää, että on suorittanut oman osuutensa.

Samaa asiaa ilmentää hiukan eri kantilta on sekin, että valtion tarjotessa verorahoitteisen terveydenhoidon valtiolla on oikeus puuttua ihmisten elämään ja kulutustottumuksiin, jotta he eivät sairastuisi. Tohtorin mielestä valtio saa aivan kaikessa rauhassa tarjota palveluita, mutta mitään sen kummempaa puuttumisoikeutta kenenkään elämään siitä ei synny.

Tämän ajatuksen etulinjan kaaderi on tällä hetkellä Sitrassa poliittisessa hyllyvirassa viisasteleva Esko Aho. Hänen mielestään terveydenhoitopalvelut pitäisi evätä tai ainakin niiden maksuja nostaa niiltä, jotka eivät elä terveellisesti ituja purren. Tällainen yhden ainoan oikean elämäntavan määritteleminen on niin lähellä ajatuspoliisin toimintaa, että ajatuskin puistattaa. Sitä paitsi Esko Aho ei ole miettinyt asiaa ihan loppuun saakka. Jos koko kansa saataisiin patistettua pois pihvin ja kaljan äärestä sivakoimaan pitkin metsiä porkkanamehun voimalla, aikuisiän diabetes saattaisi vähentyä ihan merkittävästi, mutta mielenterveyspalvelujen kysyntä räjähtäisi käsiin kun kaikesta hauskasta kieltäytymään pakotetut ihmiset ensin menettäisivät järkensä ja sitten kuolisivat ikävään.

Lääketiede on myös osoittanut, että elämäntapojen vaikutus terveyteen on hyvin yksilöllistä. Jopa kiistattoman haitallinen tupakointi, jonka aiheuttamaan keuhkosyöpään kuolee vuosittain tuhansia suomalaisia, on sikäli kummallista, että sopivilla geeneillä varustettu tupakoitsija voi röyhytellä vuosikymmeniä ilman suurempia vaivoja, jos iljettävä tupakan katku ja tupakan värjäämät hampaat ja kädet unohdetaan. Toisaalta elämäntapasairauksien paras a-luokka eli sydän- ja verisuonitaudit kaatavat myös terveellisesti eläviä. Tulevaisuuden sairaalamaksujen korotuskertoimen määrittelemiseen tarvittaisiin tyyppiä Stasi oleva kaikki kansalaiset kattava tietokanta, jota Ahon laitaa tallaavat terveyspoliisit ilmiantajaverkostoineen uutterasti täydentäisivät.

Kiitollisuudenvelan ja Oikeisiin Elämäntapoihin^TM patistamisen varjolla on keksitty erinäköisiä haittaveroja, joita kerätään muka aiheutuneiden kustannusten torjumiseksi. Viinan veroja on laskettu, mutta silti niitä peritään yhä varsin paljon. Liikennettäkin verotetaan muunmuassa terveyshaittojen torjumisen varjolla. Tohtori hyväksyy käsitteen "haittavero" alle vain sellaiset verot, joiden hyvä tavoite on pyrkiä minimoimaan niiden tuotto poistamalla haittaavan asian käyttäminen kokonaan. Kuinka moni uskoo, että Suomessa tehdään juuri nyt kaikki voitava esimerkiksi liikenteen päästöjen ja niistä aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi? Ei kukaan, koska saastuttamattomia polttoaineita ja niitä käyttäviä autoja verotetaan moninkertaisesti saatuttaviin nähden, jotta tämän "haittaveron" tuotto ei vain vahingossakaan pääsisi laskemaan.