Juttelin taannoin oluttuopin ääressä tuttavieni kanssa maailman menosta. Eräs kollega kertoi työpaikastaan ja siellä läpi viedystä "säästöhankkeesta". Siinä oli naurussa pitelemistä. Lopulta huomasimme, että kaikkien työpaikoilla on viimeisen viiden vuoden aikana tehty pähkähulluja asioita säästämisen nimissä.

Kustannustehokkuus tuntuu olevan yrityksissä tällä hetkellä ainut asia, joka merkitsee mitään. Ajatuksessa asioiden tekemisestä tehokkaasti ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta firmat näyttävät valuneen keskitason talousviskaalien komentoon puolivahingossa, ja melkein kaikessa säästämisessä näyttää olevan täysin kateissa kokonaiskuva ja ennen kaikkea työntekijöiden ajan arvo.

Kuulin firmasta, joka rupesi käyttämään työmatkoilla pelkästään SAS:ia perustellen asiaa muutaman kympin säästöillä per lentolippu ja konsernin yhtenäisellä käytännöllä, firma kun on ruotsalaisomisteinen. Nyt sitten suomalaiset myyntimiehet ja asiantuntijat lentävät Euroopan pääkaupunkeihin Kastrupin kautta ja haaskaavat tuntikausia päivässä vaihtokentillä kaljaa litkien. Firman johdolle ajatus oli ilmeisen helppoa myydä näyttämällä suuren yrityksen matkabudjetti ja kertomalla, että nyt tästä viilataan muutama prosentti pois ja säästetään suuria summia. Jos työntekijät ovat firmalle niin turhia, että heitä on aikaa istuttaa tyhjän panttina lentokentillä, heistä pitää irtisanoa puolet ja siirtää heidän tehtävänsä jäljelle jäävälle puolikkaalle, jolla selvästikin on aivan liiaksi luppoaikaa nytkin. Tämä säästää firmalle paljon enemmän.

Toisessa firmassa päätettiin, että työsuhdekännyköiden kulut ovat kerrassaan ryöstäytyneet käsistä ja asiaan on tartuttava rivakoin ottein. Lopputuloksena tehtiin kaikkiin liittymiin esto, joilla estettiin soittaminen maksullisiin palvelunumeroihin. Tästä seurasi hassunkurisia tilanteita muunmuassa aamuisin ennen työmatkalle lähtöä, kun olisi pitänyt tilata taksi, mutta taksikeskukseen ei saanut soittaa. Tohtorin tuttava, yksin elävä henkilö, ei edes voinut soittaa taksia puolisonsa kännykästä vaan oli raahattava matkalaukut taksitolpalle. Tästä käytännöstä sentään luovuttiin ja sallittiin armeliaasti taksin soittaminen. Numerotiedustelu on edelleen kiellettyjen listalla.

Kolmannessa firmassa oli tarjolla työntekijöille ilmainen limsa ja vissy jääkaapissa. Tämä tietysti herätti närää elämäänsä kyllästyneissä pikkuvirkamiehissä ja kustannuksiin vedoten poistettiin tämä etu. Nyt työntekijät käyvät sitten ostamassa limsaa ruokatuntinsa jatkoksi läheisestä supermarketista ja jokainen limsaa juova tekee nyt vartin vähemmän töitä päivässä. Limsa maksaa paljon, mutta niin maksaa tämä aikakin. Asiaa mietittäessä kukaan ei varmastikaan arvioinut kokonaisvaikutuksia firmalle vaan mittasi ainoastaan limsan hintaa.

Vastaavia tarinoita on pilvin pimein, mutta miten tähän on ajauduttu? Syy on yritysten ylimmässä johdossa, johon on pesiytynyt vuosituhannen alussa täysin vääriä ihmisiä kun kasvua hakevat ja uutta luovat johtajat vaihdettiin tympeisiin kirstunvartijoihin. Noin karkeasti työntekijät voidaan jakaa kolmeen kastiin: ohjeita seuraavaan työntekijätasoon, yhdellä alalla uutta luovaan kykenevään keskijohtoon ja ylimpään johtoon, jossa osataan nähdä asioiden kokonaiskuva. Se, että firmassa ylin johto järjestään siunaa kaikkein älyttömimmätkin hallinnon keksimät kiusantekotoimenpiteet säästämisen nimissä vaikka itse asiassa yrityksen kulut kasvavatkin, tarkoittaa sitä, että tämä ylin johto ei enää kykene tähän kokonaiskuvan hahomttamiseen.

Lääke tähän tautiin on sinänsä yksinkertainen. Siirretään takaisin keskijohtoon tai potkitaan kokonaan pois ne johtajat, jotka eivät kykene kokonaiskuvaa hahmottamaan ja jotka eivät pysty paimentamaan komennossaan olevaaa firmaa tekemään oikeita asioita turhanpäiväisen puuhastelun sijaan. Kyllä meiltä vielä löytyy golfmailan varren takaa vähän vanhempia savupiipputeollisuudessa pitkän uran tehneitä ammattijohtajia, jotka näkevät oleellisen ja jotka voisi houkutella toimimaan nykyisille junioreille mentoreina.

Lisäksi kerron kaikille firmojensa tuloksesta huolestuneille vallankumouksellisen vinkin, joka säästämisvimmassa on päässyt ajat sitten unohtumaan: firman tulosta voi parantaa myös lisäämällä myyntiä.