16.12.2005
Insestiä ja byrokratiaa
Suomi sai vastikään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan
tuomion ns. Niko-jutussa. Jutussa kyse oli siitä, että mainitun
Nikon isää epäiltiin täysin perusteetta insestistä. Poika otettiin
huostaan ja byrokratialla kesti kolme ja puoli vuotta tulla käräjä- ja
hovioikeudessa siihen tulokseen, että mitään rikosta ei ole
tapahtunut. Lopulta kolmen ja puolen vuoden kuluttua lapsi
palautettiin täysin syyttömille vanhemmilleen.
Ihmisoikeustuomioistuin pitää kolmen ja puolen vuoden käsittelyaikaa
kohtuuttomana, niin pitää tohtorikin.
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat
erittäin vakavia asioita ja on hyvä, että viranomaisilla on
mahdollisuus puuttua perusteltuihin epäilyihin nopeasti. Näin
tehtyään virkakoneiston on pikaisesti selvitettävä, onko epäilyissä
perää. Lasten oikeuksien kannalta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ei
ole mahdollista selvittää asiaa kovinkaan huolellisesti, mutta
vanhempien, ja perimmältään myös lasten, oikeuksien kannalta on
välttämätöntä, että perättömät ilmiannot, joita varsinkin
avioerotapauksissa mielellään käytetään hyväksi huoltajuudesta
taistellessa, käsitellään puolueettomasti ja nopeasti.
Sen lisäksi, että tällaisten asioiden käsittely kestää toivottoman
kauan, ongelmana on sosiaaliviranomaisten nuiva suhtautuminen miehiin.
Naisten kertomukset pahoinpitelyistä uppoavat aivan liian moneen
näistä asioista etulinjassa päättämässä olevaan virkanaiseen täydestä
ja keskellä avioeroa oleva häikäilemätön nainen saa näppärästi koko
virkamieskunnan ajamaan omaa asiaansa huoltajuusoikeudenkäynnissä. On
myös kuultu tapauksista, joissa puolueelliset sosiaalityöntekijät ovat
kertoneet naiselle, miten hänen tulee toimia, jotta huoltajuuskiistat
mahdollisimman varmasti kääntyisivät hänen edukseen. Käytännössä
kyseessä ei ole ollut mikään viaton neuvontapalvelu, vaan suoranaiseen
valheeseen yllyttäminen.
Jos huoltajuusoikeudenkäynti ei tuota haluttua tulosta, voi aina
polkaista esiin insesti- tai väkivaltasyytöksen, jolloin avulias
virkavalta käy hakemassa lapset pois isältään ja vie ne äidille. Kun
sitten tämän uuden ilmiannon käsittely kestää muutaman vuoden,
syyttömäksi toteamisesta ei ole enää kauheasti iloa isälle, joka ei
ole tavannut lapsiaan kertaakaan muutamaan vuoteen. Tämän jälkeen
äiti voi vielä hakea oikeudesta huoltajuutta itselleen, koska on
lasten edun mukaista pitää heidät siinä kodissa, jossa he ovat viime
vuodet olleet. Näin oikeusjärjestelmä saadaan siunaamaan perättömät
ilmiannot ja viranomaisten mielivalta ja vätystely.
Oikeusvaltiossa ei tällaiselle mielivallalle pitäisi olla tilaa.
Vaikka tällaiset jutut julkisuuteen tullessaan toki edustavatkin
selvää vähemmistöä, niiden olemassaolo kielii silti oikeasta
ongelmasta, joka olisi helposti ratkaistavissa tutkimalla väitteet
lapsiin kohdistuvasta väkivallasta nopeammin ja ammattitaitoisemmin
kuin nyt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toimi aivan oikein
näpäyttäessään Suomea asiasta.
Tohtori kuitenkin epäilee, ettei asialle tehdä mitään. Lisäksi koska
ongelma ei koske naisia, naistoimittajien kansoittama mediakaan ei
jaksa asiasta pahemmin mekkaloida. Ja jos joku ehdottaa, että
perättömiin ilmiantoihin huoltajuuskiistoissa sortuneen vanhemman kyky
toimia kasvattajana asetettaisiin vakavasti kyseenalaiseksi, saa
moisen ehdotuksen tekijä huomata olevansa insestin ja perheväkivallan
kannattaja.

