11.08.2006
Mikä ihmeen transitoliikenne?
Tohtori ajoi taannoin autolla Kaakkois-Suomesta Helsinkiin. Vastaan
tuli venäläisiä autonkuljetusrekkoja suorastaan mahdottomia
määriä. Tohtori sekosi laskuissaan kolmenkymmenen paikkeilla.
Etelärannikon tiet Hangosta Helsingin kautta Vaalimaalle ovat
muuttuneet venäläiseksi rekkaralliksi, jossa ei ole ollut enää
aikoihin mitään tolkkua.
Pitkiä rekkakolonnia saa tavallinen autoilija ohittaa lähinnä henkensä
kaupalla. Venäläinen rekka ohittamassa toista rekkaa jossain
nollanäkyvyysmutkassa ei ole harvinainen tapahtuma sekään. Vain hyvä
tuuri on pelastanut Konginkankaan suuruisilta tai suuremmilta
katastrofeilta ja ihmishenkiä on toistaiseksi tuossa rallissa menetetty
vain muutama. Levähdyspaikat teiden varsilla ovat
muuttuneet kaatopaikkojen ja käymälöiden yhdistelmäksi, ja niillä
trokataan viinat ja tupakat niitä haluaville.
Meillä höpistään jatkuvasti, että transitoliikenteessä on muka
Suomen liikenteen ja työllisyyden tulevaisuus. Helsinkiin rakennetaan
uusi satama ja vanhoja laajennetaan. Kotkassa satamaa haluttaisiin
laajentaa täyttämällä maata pari kilometriä avomerelle. Teitä
ehdotetaan parannettavaksi verorahalla, jotta tämä bisnes sujuu
jouhevammin. Kansalaisille luvataan kymmeniä tuhansia työpaikkoja
transitoliikenteen kasvaessa.
Tämä satamaoperaattorien huijauskampanja on syytä rehellisyyden
nimissä paljastaa. Transitoliikenne on puhtaasti venäläisrekoilla
hoidettavaa. Nämä rekat eivät tankkaa Suomessa, kuskit eivät yövy
Suomessa elleivät sitten satu nukkumaan jollain levähdyspaikalla
rekkansa kopissa. Venäläisrekan ja sen kuljettajan jäljiltä ei Suomeen
jää euroakaan. Satamiin on saatu jokunen työpaikka lisää ahtaajille,
mutta puheet kymmenistä tuhansista transitoliikenteen työpaikoista
ovat puhdasoppista valehtelua.
Ainoat transitoliikenteestä hyötyvät ovat satamaoperaattori ja
huolintaliike. Ne voivat laskuttaa kohtuullisia summia tavaroiden
purkamisesta, sillä kaikki kulut kaatuvat suomalaisten veronmaksajien
niskaan. Tiet rakennetaan verovaroilla ja satamat saavat
investointitukia. Liikenteessä vammautuneiden hoito katetaan
verovaroin ja liikennevakuutusmaksuin. Levähdyspaikat siivotaan
verorahalla. Rajavartijoiden ja tullimiesten palkat maksaa valtio,
joka kustantaa myös kaikki ympäristön puhdistustoimenpiteet, joita
raskas liikenne varmasti joskus aiheuttaa.
Venäläisten mielivalta rekkojen kohtelussa ja suomalaisrekkoja
syrjivät määräykset ovat ajaneet transitoliikenteen sataprosenttisesti
venäläisille yhtiöille, mikä tietenkin on venäläisten tarkoituskin.
Aikaisemmin venäläiset osuus liikenteestä oli noin 60%. Suomalaiset
viranomaiset ja poliittiset päättäjät eivät ole kunnolla edes
yrittäneet tehdä asialle mitään. Aika ajoin väläytellään jotain
rekkamaksun käyttöönottoa, jotta näiltä rekoilta saataisiin edes
jotain taskurahaa kattamaan niiden Suomelle aiheutuvia kuluja, mutta
nämä ehdotukset ovat juuttuneet byrokratiaan tai ne on hylätty. Meillä
elää kuitenkin Brezhnevin ajan rähmälläänolo-oppi tukevasti ja
kenellekään ei tule mieleenkään laittaa kovaa kovaa vastaan. Sehän
olisi sopimatonta ystävällismielisen naapurivaltion syrjimistä.
Valtavien satamainvestointien tekijöiden kannattaisi pitää mielessä
sekin, että tämä rekkaralli jatkuu vain niin kauan kuin tsaari Putin
haluaa. Jos tsaari päättää, että nyt pannaan kulutusjuhlalle piste,
transitoliikenne loppuu yhdessä yössä ja 30 vuoden takaisinmaksuajalla
rakennetut jättiläissatamat autioituvat. Arvatkaapa huviksenne, kenen
maksettavaksi investointien jättivelat siinä tapauksessa tulevat.
Toki venäläisten kanssa kauppaa kannattaa käydä, mutta tasapuolisilla
ehdoilla. Jos autojen kyörääminen Saksasta Venäjälle kannattaa tehdä
Hangon sataman ja Suomen kautta sen sijaan, että ne vietäisiin
autoilla Puolan ja Valko-Venäjän läpi, voi siitä varmasti jotain
maksaa myös kuljetusinfrastruktuurin tarjoavalle Suomelle. Sellainen
bisnes, jossa hyötyjinä ovat pelkästään venäläiset rekkafirmat ja
maksajina suomalaiset veronmaksajat, ei kuitenkaan ole suosimisen
arvoista.

