Tohtori ajoi taannoin autolla Kaakkois-Suomesta Helsinkiin. Vastaan tuli venäläisiä autonkuljetusrekkoja suorastaan mahdottomia määriä. Tohtori sekosi laskuissaan kolmenkymmenen paikkeilla. Etelärannikon tiet Hangosta Helsingin kautta Vaalimaalle ovat muuttuneet venäläiseksi rekkaralliksi, jossa ei ole ollut enää aikoihin mitään tolkkua.

Pitkiä rekkakolonnia saa tavallinen autoilija ohittaa lähinnä henkensä kaupalla. Venäläinen rekka ohittamassa toista rekkaa jossain nollanäkyvyysmutkassa ei ole harvinainen tapahtuma sekään. Vain hyvä tuuri on pelastanut Konginkankaan suuruisilta tai suuremmilta katastrofeilta ja ihmishenkiä on toistaiseksi tuossa rallissa menetetty vain muutama. Levähdyspaikat teiden varsilla ovat muuttuneet kaatopaikkojen ja käymälöiden yhdistelmäksi, ja niillä trokataan viinat ja tupakat niitä haluaville.

Meillä höpistään jatkuvasti, että transitoliikenteessä on muka Suomen liikenteen ja työllisyyden tulevaisuus. Helsinkiin rakennetaan uusi satama ja vanhoja laajennetaan. Kotkassa satamaa haluttaisiin laajentaa täyttämällä maata pari kilometriä avomerelle. Teitä ehdotetaan parannettavaksi verorahalla, jotta tämä bisnes sujuu jouhevammin. Kansalaisille luvataan kymmeniä tuhansia työpaikkoja transitoliikenteen kasvaessa.

Tämä satamaoperaattorien huijauskampanja on syytä rehellisyyden nimissä paljastaa. Transitoliikenne on puhtaasti venäläisrekoilla hoidettavaa. Nämä rekat eivät tankkaa Suomessa, kuskit eivät yövy Suomessa elleivät sitten satu nukkumaan jollain levähdyspaikalla rekkansa kopissa. Venäläisrekan ja sen kuljettajan jäljiltä ei Suomeen jää euroakaan. Satamiin on saatu jokunen työpaikka lisää ahtaajille, mutta puheet kymmenistä tuhansista transitoliikenteen työpaikoista ovat puhdasoppista valehtelua.

Ainoat transitoliikenteestä hyötyvät ovat satamaoperaattori ja huolintaliike. Ne voivat laskuttaa kohtuullisia summia tavaroiden purkamisesta, sillä kaikki kulut kaatuvat suomalaisten veronmaksajien niskaan. Tiet rakennetaan verovaroilla ja satamat saavat investointitukia. Liikenteessä vammautuneiden hoito katetaan verovaroin ja liikennevakuutusmaksuin. Levähdyspaikat siivotaan verorahalla. Rajavartijoiden ja tullimiesten palkat maksaa valtio, joka kustantaa myös kaikki ympäristön puhdistustoimenpiteet, joita raskas liikenne varmasti joskus aiheuttaa.

Venäläisten mielivalta rekkojen kohtelussa ja suomalaisrekkoja syrjivät määräykset ovat ajaneet transitoliikenteen sataprosenttisesti venäläisille yhtiöille, mikä tietenkin on venäläisten tarkoituskin. Aikaisemmin venäläiset osuus liikenteestä oli noin 60%. Suomalaiset viranomaiset ja poliittiset päättäjät eivät ole kunnolla edes yrittäneet tehdä asialle mitään. Aika ajoin väläytellään jotain rekkamaksun käyttöönottoa, jotta näiltä rekoilta saataisiin edes jotain taskurahaa kattamaan niiden Suomelle aiheutuvia kuluja, mutta nämä ehdotukset ovat juuttuneet byrokratiaan tai ne on hylätty. Meillä elää kuitenkin Brezhnevin ajan rähmälläänolo-oppi tukevasti ja kenellekään ei tule mieleenkään laittaa kovaa kovaa vastaan. Sehän olisi sopimatonta ystävällismielisen naapurivaltion syrjimistä.

Valtavien satamainvestointien tekijöiden kannattaisi pitää mielessä sekin, että tämä rekkaralli jatkuu vain niin kauan kuin tsaari Putin haluaa. Jos tsaari päättää, että nyt pannaan kulutusjuhlalle piste, transitoliikenne loppuu yhdessä yössä ja 30 vuoden takaisinmaksuajalla rakennetut jättiläissatamat autioituvat. Arvatkaapa huviksenne, kenen maksettavaksi investointien jättivelat siinä tapauksessa tulevat.

Toki venäläisten kanssa kauppaa kannattaa käydä, mutta tasapuolisilla ehdoilla. Jos autojen kyörääminen Saksasta Venäjälle kannattaa tehdä Hangon sataman ja Suomen kautta sen sijaan, että ne vietäisiin autoilla Puolan ja Valko-Venäjän läpi, voi siitä varmasti jotain maksaa myös kuljetusinfrastruktuurin tarjoavalle Suomelle. Sellainen bisnes, jossa hyötyjinä ovat pelkästään venäläiset rekkafirmat ja maksajina suomalaiset veronmaksajat, ei kuitenkaan ole suosimisen arvoista.