25.08.2006
Julkishallinnon veroeuroruletti
Tuoreen tutkimuksen mukaan työmarkkinatuen perusosasta niukan
toimeentulonsa ammentavat suomalaiset elävät köyhyysrajan alapuolella.
He ovat siis köyhiä. Tietenkään työmarkkinatuen ei ole tarkoituskaan
olla mikään runsas leipäpuu, mutta olisi toki oikeudenmukaista, ettei
työttömänkään nykymaailmassa tarvitsisi perheineen elää kurjuudessa.
Olisi roima ja väärä yksinkertaistus väittää, että peruspäivärahalla
elävien käytössä olevan rahan määrän vähäisyys johtuisi siitä, että
peruspäiväraha on surkean pieni. Mikään kauhean iso se ei ole, mutta
säästäväisesti eläen sillä yksinäinen ihminen tulee kyllä toimeen ja
perheitä vartenhan on olemassa muita tukimuotoja. Tutkimus identifioi
pääasialliseksi syyksi perustoimeentulotuen riittämättömyyteen sen,
että peruspäiväraha on verotettavaa tuloa ja kunnat pidättävät
näistäkin roposista kunnallisveroa kukin kunnallisveroprosenttinsa
mukaan. Valtionkirkolle uskolliset saavat maksavat vielä
prosentin pari kirkollisveroa, mutta koska sen maksaminen perustuu
vapaaehtoisuuteen, niin eipä siitä sen enempää.
Peruspäivärahalla elävät pääsevät ilman omaa haluaan osalliseksi
mielenkiintoisesta julkishallinnon rahansiirtelystä. Tuossahan
tapahtuu siis niin, että valtio maksaa KELA:n kautta työttömälle
työmarkkinatuen perusosaa. Työtön puolestaan maksaa tästä tulostaan
ansiotuloveroa, joka muodostuu valtionverosta ja kunnallisverosta.
Ansiotuloista maksettava valtionvero on progressiivinen ja pelkkä
peruspäiväraha jää sen alarajan alle, joten työttömän maksettavaksi
jää käytännössä pelkästään kunnallisvero, joka Suomen kunnissa
vaihtelee tänä vuonna Kauniaisten kuudestatoista Karjaan huikeaan
kehteenkymmeneenyhteen prosenttiin.
Valtio maksaa kunnille valtionosuuksia käytettäväksi erilaisten
lakisääteisten tehtävien hoitoon. Viime vuosina näitä
valtionosuuksia on pyritty leikkaamaan, jotta valtion menoja
saataisiin hillittyä. Tämä on täysin järkevää. Täysin
järjetöntä puolestaan on kuntatalouden vajeen paikkaaminen valtion
varoista niin, että rahat vaivihkaa muulataan työttömien kautta, jotta
ne eivät näkyisi valtion budjetissa kuntien tukemisena. Käytännössä
noin viidennes valtion työttömille maksamasta työmarkkinatuesta
kilahtaa lyhentämättömänä kuntien kassaan. Yksittäisellä työttömällä
on ilo maksaa reilun kahdenkympin päivärahastaan kunnalle nelisen
euroa, joka kuulostaa ehkä vähältä mutta on tuossa tuloluokassa
katastrofaalista. Yhteensä näistä kymmenyksistä muodostuukin
vuositasolla jo arviolta parisataamiljoonaa euroa. Aivan pikkurahasta ei
siis ole kyse.
Taloudellisessa ahdingossaan peruspäivärahan varassa elävät
kansalaiset kääntyvät kunnan sosiaalitoimen puoleen ja
toimeentulotuen maksaja onkin sitten tuensaajan kotikunta. Näin
täydennetään hölmö veroeuroruletti tavalla, jonka keksimiseen on
tarvittu vähintäänkin sosiaali- ja terveysministeriön talous- ja
suunnitteluosastoa vahvistettuna valtiovarainministeriön
kansantalousosastolla.
Demareille ja kepulaisille tämä älyvapaa järjestelmä tietenkin sopii
mainiosti. Köyhät ja nälkää näkevät työttömät ovat demareille hyvää
vaalikarjaa ja sopivat aina paremman puutteessa myös vaaliteemaksi.
Toisaalta vaivihkaa kunnille siirretyllä rahoilla rahoitetaan täysin
turha kymmentuhatpäinen kepulien kunnallisbroilerihautomo, jonka
rahoittaminen suoraan valtion budjetista olisi nykykepulaisille ehkä
hieman liian noloa, vaikka eipä se kepulaisia ole ennenkään estänyt.
Tämän hölmöilyn pyörittämiseen tarvitaan myös muutaman
prikaatin verran virkamiehiä, joilla ei oikeastaan ole mitään
järjellistä syytä olemassaoloonsa. Ainoa marginaalisen ikävä seikka
tämän ikiliikkujan purkamisessa olisi se, että työttömäksi jäisi iso
liuta virkamiehiä ja kepulaisia kuntatyöläisiä, joista suurin osa ei
ikipäivänä kelpaisi mihinkään oikeisiin töihin.

