Viikon uutisissa on käsitelty koulutusta kahdelta mielenkiintoiselta kantilta. Matti Vanhanen on pohtinut, että koulutuksessa korkeakoulutuksen painottaminen alkaa olla viety jo äärimmilleen ja että pitäisi keskittyä nyt välillä muuhun. Akavan pienipalkkaiset hoivatädit taas ovat teettäneet tilaustyönä tutkimuksen, jossa käänteentekevästi paljastuu, että näille hoivatädeille ja hallinnon paperinpyörittäjille maksetaan selvästi vähemmän kuin muille korkeasti koulutetuille.

Sokeakin absolutisti osuu joskus oikeaan. Suomessa koulutetaan käsittämättömät määrät jengiä erinäköisiin kummallisiin tutkintoihin ja sitten voivotellaan, kun näille ei yllättäen löydykään töitä. Tohtori on tullut siihen tulokseen, että sellaiset korkeasti koulutetut, joiden yhden tai maksimissaan kahden sanan mittainen oppiarvo tai koulutus kertoo tavalliselle kadunmiehelle, mitä he tekevät, pysyvät leivänsyrjässä aika hyvin kiinni jatkossakin. Kaikki tietävät suurin piirtein, missä insinöörit, lakimiehet tai kirurgit ovat hyviä. Ja töitä piisaa. Leijonanosa humanisteista kuitenkin tuskailee sekavien tittelien ja pätkätöiden ja työttömyyden kimpussa ja lisää koulutetaan jatkuvasti.

On myös täysin näkemättä, mitä Kiina-ilmiö tekee korkeasti koulutettujen työlle. Tytäryhtiötalous on jo ajat sitten karkottanut Suomesta ison liudan pääkonttoreita lähellä olevia tukitoimintoja toisille mantereille nykyisten pääkonttorien viereen. Massavalmistus puolestaan lähti jo aikaisemmin. Nykyään meille hoetaan, että suunnittelu se pitää Suomen maailmankartalla. Ehkä pitää, ehkä ei, mutta miksi miljardi intialaista eivät osaisi suunnitella jotakin siinä kuin suomalaisetkin? Heillä on lisäksi kotikenttäetuna suuren markkinan kulttuurin omakohtainen tuntemus, joka suomalaiselta puuttuu aina.

Samalla kun korkeasti koulutetut humanistit, internet-spesialistit ja mediatutkijat voivottelevat työpaikkojen vähyyttä, yritykset voivottelevat, että mistään ei tahdo enää löytyä kunnollisia käsityöläisiä, rakennusmiehiä tai metallimiehiä. Töitä olisi vaikka kuinka, mutta kun ikäluokat koulutetaan humanisteiksi kortistoon, kortistosta ei löydy peltiseppiä pajoihin vaikka heille maksettaisiin mitä. Ikäluokat ovat pienentyneet, mutta korkeakoulujen aloituspaikat eivät tunnu vähentyvän kirveelläkään. Suhteellisesti suurempi osa kansasta siis päätyy korkeakouluihin ja pienempi osa suorittavaan työhön. Tämä tuntuu rakenteellisesti hölmöltä.

Akavan pienipalkkaiset humanistit mussuttavat palkkojensa pienuutta. Saahan sitä mussuttaa, mutta tämä jengi sai mitä tilasi, kun päätti hakeutua julkiselle sektorille töihin. Tämä mussutus on aina samansuuntaista: verrataan julkisen sektorin hoivaväkeä yksityisen sektorin parhaiten palkattuihin ja sitten valitetaan, että on se niin väärin kun koneen hoitamisesta tai suunnittelusta maksetaan enemmän kuin ihmisen paapomisesta. Ehkä on, ehkä ei, mutta tällä hetkellä asiakas on valmis maksamaan hyvälle suunnittelijalle vaikka mitä, kun taas lapsensa päivähoitoon pistäneet eivät ole valmiita moninkertaisiin panostuksiin, vaikka lastentarhantäti aivopesisi lapsista vielä nykyistäkin tehokkaammin punavihreitä hörhöjä tai sosialidemokraatteja. Stakesin tutkijoiksi taas on tyrkyllä niin turkasesti jengiä, että heille on turhaa maksaa mitään kovin mainittavia summia nollatutkimusten väsäämisestä.

Mitäpä jos nämä erilliset huomiot yhdistettäisiin? Korkeakoulutettuja on liikaa ja he ovat tyytymättömiä palkkaansa, ja toisaalta suorittavan työn tekijöistä on pulaa ja tunnollinen ammattimies voi laskuttaa suunnilleen mitä hyvänsä ja keikkaa pukkaa siitä huolimatta. Tohtorin mielestä eniten kortistoon väkeä tuottavat tiedekunnat voisi ajaa alas tai ainakin juustohöylätä marginaaliseksi puuhasteluksi. Samalla nuorisolle pitäisi suunnata mainoskampanja, jossa kerrotaan heille viimein totuus siitä, millaisia vapausasteita, etuja, ansioita ja onnistumisen iloja itsenäisenä yrittäjänä työskentelevä ammattimies nauttii, ja kuinka tympeää elämä on Ympyrätalossa Stakesin kubiikkelissa kahden tonnin kuukausipalkalla hamaan maailman tappiin ketään kiinnostamattomia tutkimuksia värkäten.