06.10.2006
Persaukisten paratiisi
Hesari kirjoitti viikolla tutkimuksesta, jonka tuloksissa kerrottiin
joka viidennen suomalaisen elävän kädestä suuhun. Tällä joukolla on
pankkitilillä reserviä alle 500 euroa kuukaudessa. Neljäsosa
suomalaisista ajautuu kassakriisiin, jos asumismenot nousevat 50
eurolla kuukaudessa.
Tohtorille tässä tutkimuksessa ei ole mitään yllättävää, mutta
toivottavasti se ravistelee vähän suomalaisiksi syntynyttä
lottovoittajakansaa. Meille uskotellaan jatkuvasti, että suomalaiseksi
syntyminen on lottovoitto ja valtaosa kansasta sisäistääkin tämän
potaskan. Jokaiselle lehtiä ajatuksella lukevalle on kuitenkin
päivänselvää, että suomalaisten ostovoima on naurettavan pieni ja
kaikki käytetään järjettömän kalliiseen asumiseen ja
liikkumiseen. Jotain taskurahaa jää ruokaan, mutta mitään
kulutusjuhlaa ei todellakaan vietetä tässä maailman
kilpailukykyisimmäksi valitussa taloudessa.
Tohtori ei kykene käsittämään, miksi jatkuvaa rahapulaa ruikuttava
kansa kuvittelee Etelä-Euroopan lomakohteissa olevansa ökyrikkaita ja
elävänsä herroiksi kun heidän nettoansionsa itse asiassa ovat
keskinkertaista baarimikkotasoa sikäläisen standardin mukaan. Eihän
siinä mitään vikaa sinänsä ole, että on tyytyväinen itseensä, mutta
kuvitelma omasta äveriäisyydestä on tehokas este todellisen
vaurastumisen ja elintason paranemisen tiellä.
Miksi ihmeessä väki tyytyy Suomessa vuodesta ja tuposta toiseen
naurettavan pieniin palkankorotuksiin? Yritykset tahkoavat
miljardivoittoja vuodesta toiseen ja 15 vuoden lähes
yhtäjaksoisen nousukauden aikana palkat ovat nousseet pari kolme
prosenttia vuodessa. Sen sijaan, että hyvin pärjäävien alojen
duunarit vaatisivat palkkojensa nostamista länsieurooppalaiselle
keskitasolle, lammaskatras ottaa vastaan alistuneesti pari prosenttia
vuosittain kun siihen on totuttu eikä edes tiedetä
paremmasta. Kaljatuvassa valitetaan sitten huonoja palkkoja ja
maristaan kun raha ei tahdo riittää, mutta ainoa johtopäätös asiasta
on se, että asiat nyt vain ovat niin kuin ne ovat ja ovat aina olleet.
Yritysjohtajat ovat myyneet poliitikoille ja medialle ajatuksen siitä,
että jos palkkoja Suomessa nostetaan, maa muuttuu kilpailukyvyttömäksi
ja työttömyys räjähtää käsiin. Tämä on tietysti työnantajaleirin
mieleen, mutta ei asiassa mitään perää ole. Miten ihmeessä Sveitsi,
jossa on täystyöllisyys omille ja lisäksi maassa olevalle miljoonalle
ulkomaalaiselle, jossa veroaste on kolmasosa suomalaisesta ja palkat
tehtävästä riippuen mitä hyvänsä kolminkertaisesta kymmenkertaiseen
kykenee tähän elintasonsa ylläpitämiseen? Ne mokomat ohittivat juuri
julkaistun tutkimuksen mukaan Suomen tuossa paljon hehkutetussa
"maailman kilpailukykysin talous" -tutkimuksessakin. Sveitsi ei voi
edes pahemmin kehua edullisilla luonnonoloillaan.
Sen sijaan, että Suomessa otettaisiin mallia kaikilla mittareilla
Suomea paremmin pärjäävästä Sveitsistä, kopioimme vain kaikki
mahdolliset typeryydet Ruotsissa, tuossa taantumusta ja laskukautta
elävästä entisestä suurvallasta. Suomessa pääsyy nykytilaan on
yhteiskunnan päätyminen työtä vieroksuvien surkimusten
komentoon. Päättäjät politiikassa ja etujärjestöissä ovat jo aikoja
sitten keskittyneet vain turvaamaan omia hyväpalkkaisia
laiskotteluvirkojaan. Muutoshaluiset turhautuvat ja lähtevät firmoin
töihin kun ympärillä on vain kaikkia asioita vastustava
pysähtyneisyyden muuri. Lopputuloksena mikään ei muutu vaikka
pitäisi, ja poliitikkoja kuunteleva valtamedia keskittyy toistamaan
tylsämielisiä tutkimuksia ja tilastoja, jotka osoittavat Suomen
täydelliseksi paratiisiksi.
Jos paratiisin kulissit purettaisiin, kansa vaatisi päättäjiensä
ryhtymistä työhön. Mutta maailman eksoottisten maiden kiertäminen
erinäköisissä naistutkimus-, kehitysmaa- ja viherseminaareissa on
huomattavasti helpompaa ja mukavampaa. Tästä syystä saamme kuulla
kaikennäköisten suomalaista yhteiskuntaa ylistävien tutkimusten
paisuttelua hamaan maailman tappiin.

