Tälläkään viikolla ei vältytty uutisilta, jossa suuria suomalaisyrityksiä siirtyy ulkomaiseen omistukseen. Samalla uutiset, jossa suomalaiset ostavat yrityksiä muualta, loistivat poissaolollaan kuten ne ovat loistaneet aina ennenkin. Suunta käy Suomesta ulos lähinnä talouden kokoon liittyvien tekijöiden takia. Yrityskaupoissa ei ole sinänsä mitään yllättävää eikä myöskään mitään periaatteellista vikaa. Suomalainen omistus ei ole mikään itseisarvo, johon pitää kaikissa asioissa pyrkiä. Meidän on kuitenkin syytä ymmärtää, miksi yritykset siirtyvät ulkomaisiin käsiin ja mitkä ovat sen kerrannaisvaikutukset muuhun yhteiskuntaan.

Suomessa yritykset ajaa ulkomaiseen omistukseen kotimaisen rahan pula ja kansantalouden pienuus. Suomalaisyritys ei pysty kotimarkkinoillaan kasvamaan niin isoksi, että se pystyisi nielaisemaan saksalaisen suuryrityksen tai jo ajat sitten kansainvälistyneen, monessa maassa toimivan pankkikonsernin. Kun myöskään kotimaisia pääomia ei pahemmin ole muualla kuin kasvottomissa eläkekassoissa, suomalainen kapitalismi on jäänyt pienimuotoiseksi puuhasteluksi. Ulkomailla on enemmän sijoitusvarallisuutta sekä kasvollisia kapitalisteja, joiden into katsoa kvartaalia pidemmälle on suurempi kuin eläkekassan pavunlaskijoiden. Pienet yritykset siirtyvät isompien osiksi lähinnä siksi, että se on ainut keino yrittäjälle päästä omana elinaikanaan mukavan elintason pariin. 30 miljoonan myyntivoitosta maksetaan pääomatuloveroa, mutta vastaavan summan hankkiminen kahteen kertaan verotetuilla osingoilla ja palkkaa itselleen maksamalla vaatisi kaksinkertaisen ponnistuksen.

Tytäryhtiötalouden ongelmat taas liittyvät siihen, että tytäryhtiöt eivät työllistä ympärillään juuri ketään. Suomessa säilyy se, minkä takia yritys alun alkaenkin ostettiin, eli joku valmistus tai tuotekehitys tai asiakaspalvelu tai myyntikonttori, mutta amerikkalaisen jättiläiskonsernin suomalainen tytäryhtiö ei enää päätä, mistä se ostaa laitteita, ohjelmistoja, konsultointia tai muuta palvelua. Eihän sen toki edes tarvitse tehdä niin, koska nämä asiat päätetään konsernitasolla pääkonttorissa jossain Atlantin tuolla puolen. Siellä on firman ympärillä kaikenlaista palveluntarjoajaa tilintarkastuksesta tietotekniikan ulkoistuksiin, mutta tytäryhtiöissä tällaisia sivuvaikutuksia ei ole. Eli vaikka yrityskaupan yhteydessä yhtiö ilmoittaisi, ettei se irtisano ketään, työllisyys heikkenisi Suomessa silti.

Suomessa on lisäksi lähdetty hölmöläisten tielle ja myyty infrastruktuuriakin ulkomaille. TV-lähetysverkko on luonnollinen monopoli, ja nyt olemme antaneet ranskalaisille mahdollisuuden rahastaa sillä ja sanella hinnat. Kertaluontoisella myyntivoitolla maksettiin parin kuukauden sosiaalitukiaiset, sen jälkeen tuo raha on syöty ja jäljellä ovat vain kulut hamaan maailman tappiin. Toinen valtion neronleimaus oli myydä Sonera pilkkahintaan ruotsalaisille. Sen jälkeen Suomessa tietoliikenneinfrastruktuuria ei ole kehitetty ollenkaan. Samalla kun maailmalla kehitetään ties kuinka monennen sukupolven mobiileja dataverkkoja, Suomessa myydään tekstiviestejä alennuksella eikä investoida tekniikkaan mitään. Seuraava valtion neronleimaus lienee myydä Finnair, jotta saadaan ajettua alas myös lentoliikenne Suomesta kaikkialle muuhun paitsi byrokratialennoista elävään Brysseliin ja uuden omistajan kotikentälle.

Tohtori ei näe Suomen ongelmaksi ulkomaalaisomistusta vaan sen, että meille ei enää nouse yritysten aikaisesta myyntiajankohdasta johtuen suomalaisia suuria ja keskisuuria yrityksiä. Lupaavat alut ostetaan pois jo pienenä ja ostaja on lähes aina ulkomainen taho. Kukaan ei olettanutkaan Suomeen syntyvän uutta Nokiaa, mutta meille ei synny enää edes uutta keskisuurta yritystä. Töitä löytyy edelleen, mutta altistumme Kiina- ja suhdanneriskille paljon enemmän, koska joku Suomessa oleva valmistushomma voidaan siirtää sangen nopeasti muualle, jos se tulee siellä halvemmaksi. Monumentaalinen työmarkkinakoneistomme ei ole läheskään tarpeeksi ketterä pysyäkseen tämän kehityksen perässä.

Tohtori ennustaa, että seuraavat yrityskauppojen kohteet ovat Finnair, Metso, TietoEnator ja OKO. Pikavoittoja haluava lukija pistää rahansa näihin nyt ja saa edes kipurahoina 20% kurssinousun korvaukseksi siitä harmin tunteesta, joka aiheutuu kaiken irti lähtevän myymisestä ulkomaanpelleille.