Ei päivää ilman keskustelua ilmastomuutoksesta. Asiasta puhutaan kaikissa tiedotusvälineissä ja jokainen myrsky ja lumipyry, jotka ennen ovat olleet osa normaalia, arkista elämää, onkin muuttunut jonkinlaiseksi maailmanlopun sanansaattajaksi. Tohtoria viisaammat saavat ottaa kantaa siihen, seuraako hiilidioksidipäästöistä ylipäätään mitään, ja jos seuraa, niin seuraako maailmanloppu, ilmaston lämpeneminen vai jääkausi. Kaikkia mainittuja ovat arvovaltaisetkin tahot ehtineet jo meille povaamaan.

Kuvitellaan hypoteesina, että hiilidioksidipäästöistä aiheutuu jotakin pahaa ja että tämä paha pitäisi nyt torjua. Tämän pahan, kuten melkein kaikkien muidenkin ympäristöongelmien, torjumisen tiellä ovat nurinkurisesti asioista kaikkein huolestuneimmat ja vihreimmät tahot, kun taas jossain vaiheessa ratkaisu löytyy sinipunaisen ympäristöpolitiikan ja markkinatalouden tuotoksena.

Vihreän ympäristöpolitiikan kulmakivi ainakin Suomessa tuntuu olevan jonkunnäköinen linkolalainen "takaisin kivikaudelle" -asenne, joka ei keskity ympäristöongelmien torjumiseen vaan ylipäätään markkinatalouden ja nykyisen yhteiskunnan vastustamiseen. Mitään viisaampaa ei vihreän suojavärin ottaneiden stalinistien miehittämältä joukolta oikeastaan voi odottaakaan. Tämä politiikka näkee ympäristöongelmat yleisenä länsimaisen elämäntavan ja sivistyksen ongelmana, ja oireiden hoitamisen sijaan halutaan hoitaa itse ongelma saattamalla länsimainen yhteiskunta arvoineen hautaan.

Tällä tavalla ei ole historiassa saatu aikaiseksi mitään. Ihmiset eivät ole kiinnostuneita hallitusta kivikauteen tai keräilytalouteen siirtymisestä, mutta he kyllä olisivat hyvinkin valmiita ratkaisemaan akuutteja ongelmia. Huoli ympäristöstä ei enää ole vihreiden yksinoikeus. Jos ihmisille yritetään myydä jotain, mitä he eivät halua ostaa, kauppa ei käy ja mitään ei tapahdu, mutta koska tämä lopullinen ratkaisu antaa odottaa itseään, vastustetaan kaikkia toteutettavissa olevia tapoja edistää ympäristön tilaa. Syynä tähän on se, että mikäli ongelmat kyettäisiin ratkaisemaan, kivikausi kuulostaisi vielä vähemmän houkuttelevalta ja markkinatalous vaikuttaisi edelleen toimivalta, jolloin stalinistien poliittiselta agendalta putoaisi pohja pois. Ympäristö voittaisi samoin kuin ihmisten elämänlaatu, mutta ei se näitä änkyröitä pahemmin kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut.

Kun hiilidioksidipäästöongelmaan ryhdytään etsimään ratkaisua, on ymmärrettävä, mistä tässä ongelmassa oikeastaan on kysymys. Oleellista on se, että ihmiset eivät halua tuottaa hiilidioksidipäästöjä, vaan he haluavat lämmittää asuntonsa ja liikkua paikasta toiseen järkevällä vaivalla ja ilmastomme huomioon ottaen. Näin ollen meidän pitäisi miettiä mahdottomien ihmiskokeiden sijaan sitä, miten tuo ihmisen tarve on toteutettavissa ilman hiilidioksidipäästöjä. Tämä ongelma on osittain poliittinen taloudellisen ohjauksen kautta, mutta valtaosin insinööritieteellinen. Risupartaiset viherhumanistit eivät tietenkään pidä arvossa sitä, että niinkin halveksittava olio kuin insinööri kykenee ratkaisemaan heidän lempiongelmansa, jota he itse ovat olleet ratkaisevinaan vuosikausia reilun kaupan teen voimalla ilman pienintäkään merkkiä edistymisestä.

Oikean ongelman löytäminen ja teknisen ratkaisun hakeminen siihen ovat toimineet ennenkin. Otsonikato oli ennen ilmastomuutosta joka päivän viherpuheenaihe. Sitä yritettiin ratkaista ideologisilla kivikausimenetelmillä, mutta lopulta insinöörit ratkaisivat ongelman lähdettyään liikkeelle oikeista lähtökohdista. Ei ihmisillä ollut mitään tarvetta tupruttaa freonia taivaan tuuliin, mutta heillä oli tarve pitää sapuskat kylmässä. Kehitettiin kylmälaitteita, jotka eivät enää perustuneet freoniin. Ne toimivat samalla tavalla ja maksoivat oleellisesti saman verran. Juuri pari kuukautta sitten uutisoitiin, että otsoniaukot ovat alkaneet pienentyä ja otsonikerros toipua. Jos asia olisi jätetty vihreille, otsonikerroksesta olisi luultavasti tänä päivänä jäljellä vain rippeet.

Täysin vastaava esimerkki ovat lyijypäästöt ja katalysaattorit autoihin. Nekin yleistyivät nopeasti, kunhan ne vain ensin keksittiin. Keksimistä ei suinkaan edesauttanut se sakki, joka sai näistä päästöistä vain keppihevosen vastustaa yksityisautoilua.

Hiilidioksidipäästöjä voidaan varmasti vähentää merkittävästi, kun asiaa vain mietitään muutenkin kuin ideologiselta pohjalta. Tällä hetkellä liikkumiseen keksityt ratkaisut ovat vielä käyttökelvottomia suurimmassa osassa maailmaa, mutta tohtori ei usko hetkeäkään, että tämä olisi tilanne enää muutaman vuoden päästä. Energiantuotantoon hiilidioksidivapaa ratkaisu on keksitty jo vuosikymmeniä sitten, mutta vihreät vastustavat tätä ydinenergiaksi kutsuttua keksintöä henkeen ja vereen, sillä heidän ideologinen ratkaisunsa, energian säästäminen, olisi vaarassa, jos töpselistä tuleva sähkö olisi puhdasta ja lisäksi halpaa.

Muualla maailmassa vihreätkin ovat jo oivaltaneet, että jätteiden peruslajittelu ja polttaminen sen jälkeen on huomattavan ympäristöystävällinen vaihtoehto kaatopaikkoihin verrattuna. Lisäksi se tuottaa ihan mukavasti energiaa ja vähentää päästöjä muuttaessaan hiilidioksidiakin haitallisemmat metaanipäästöt lähinnä hiilidioksidipäästöiksi. Suomessa jätteenpoltto on edelleen vastatuulessa ja taitaa lähitulevaisuudessa pysyäkin. Haihatus jätteiden määrän vähentämisestä on edelleen vallalla ja maailma saa mieluummin hukkua paskaan kuin ryhtyä mihinkään sellaisiin toimiin, jotka sotivat pyhää ideologiaa vastaan.

Ympäristötietoinen äänestäjä valitsee ensi vaaleissa vakavasti otettavista vaihtoehdoista Kokoomuksen tai Demarit. Molemmille käy järkevä, pragmaattinen, ideologiasta vapaa ympäristöpolitiikka, jossa tavoitteena on puhtaampi ympäristö eikä markkinatalouden ja heteropatriarkaatin vastustaminen. Vihreät ovat juuttuneet stalinismin jätteisiinsä eivätkä tunnu pääsevän tästä suosta ylös omin avuin. Fiksut vihreät, Soininvaara etunenässä, jättävät uppoavan laivan. Maalaisliittoakin kannattaa varoa, sillä kepulle ympäristöpolitiikka, kuten kaikki muukin politiikka, on aluepolitiikan työkalu. Tavoitteena ei ole puhdas ympäristö vaan työtä ja rahaa kepulien kansoittamille alueille. Tämä sakki nysvää energiapajujen ja soiden raiskauksen kimpussa mikäli heille siihen lupa ja mandaatti annetaan.