Wikipedia määrittelee klassisen liberalismin pääkohdiksi seuraavat asiat:

• Yksilön tärkeys (vs. valtiolle tai enemmistölle alistaminen)
• Vapaus (johon kuuluu myös taloudellinen vapaus, siis vapaa markkinatalous)
• Järki (vs. mystiikka tai taikausko)
• Oikeudenmukaisuus (tasa-arvo lain edessä)
• Suvaitsevuus ja moninaisuus

Liberalismista on tämän lisäksi monia erilaisia muotoja, mutta nämä pääkohdat niissä useimmiten toistuvat. Kun Tohtori tutkii tuota listaa, siinä ei näytä olevan asioita, joita ei voisi kannattaa. Mutta ketä Suomessa pitäisi äänestää tai kannattaa, jos haluaisi edistää tällaisia asioita? Aivan oikein, ei ketään.

Kun penätään suomalaista liberalismia, emme puhu niistä pelleistä, jotka liittivät puolueensa parikymmentä vuotta sitten Maalaisliittoon, tuohon suomalaisen vapauden, suvaitsevaisuuden ja edistyksen linnakkeeseen. Tästä syystä muuten kepulit istuvat Euroopan parlamentissa liberaalien ryhmässä, mikä on tuon puolueen politiikan tuntien täysin käsittämätöntä. Suomessa liberaalit ovat hukkuneet useaan puolueeseen ja ne muodostavat kaikissa vähämerkityksisen marginaaliryhmän. Liberaaleja löytyy niin Kokoomuksesta, SDP:stä, RKP:stä kuin Vihreistäkin, mutta kaikissa näissä puolueissa valta on niillä muilla.

Kokoomuksessa vallankahvassa on sosiaaliämmäsiipi, jolle yksilö tulee aina toisella sijalla, kunhan vain julkisen sektorin edut on turvattu. Demareissa vallankahvassa on sosiaaliämmäsiipi, jolle yksilö tulee aina toisella sijalla kunhan vain julkisen sektorin edut on turvattu. RKP:ssä vallankahvassa on kielinatsisiipi, jolle yksilö tulee aina toisella sijalla kunhan vain pakollisen kielenopetuksen asemaan ei kosketa. Vihreissä on vallankahvassa fennofemuvegaanisiipi, joille yksilö tulee aina toisella sijalla, kunhan homojen, lesbojen, pummien, työn vieroksujien, kettujen, feministien tai huligaanien edut on turvattu.

Liberaalien aatteiden ylivertaisuus on siinä, että niiden vallitessa yhteiskunta kehittyy, koska mitään yhden oikean totuuden mallia ei ole. Kaikenlaiset mielipiteet päätyvät kuuluviin, ja vaikka valtaosa niistä onkin täydellisen hölmöjä, niitä ei suoraan sensuroida vääräoppisina. Tämä antaa tilaa asioiden katsomiselle täysin eri kanteilta, ja vaikka valtaosa uudesta onkin toteuttamiskelvotonta humpuukia, sekaan mahtuu kuitenkin ajatuksia, joissa on yllättävänkin paljon järkeä, mutta kaavoihin kangistuneet ihmiset eivät vain olleet tulleet ajatelleeksi asiaa tältä kantilta.

Suomalaisessa yhteiskunnassa oleellinen elementti on teeskennellä, että olemme suvaitsevia, avarakatseisia, erilaisia mielipiteitä suvaitsevia ja yksilön vapauksia kannattavia. Mitä vielä! Hyvinvointivaltiota ei saa arvostella. Veroja ei saa arvostella. Työelämän kysymyksiin saa ottaa kantaa vain Arvovaltainen Kolmikantatyöryhmä. Vallanpitäjiäkään ei oikein tunnu saavan arvostella Kekkosen ajan perintönä. Kirkonkin arvostelu tuntuu olevan aika lähellä poliittista itsemurhaa. Puolustuspolitiikasta ei pidä rahvaan puhuman, koska kabinetit tietävät asiat paremmin. Lista on loputon. Suomessa vallitsee avoin, vapaa ja suvaitseva ilmapiiri vain, jos asia on täydellisen merkityksetön kenellekään. Kaikki tärkeät asiat on museoitu virallisten oppien kätköihin.

Erityisesti Tohtori haluaa muistuttaa, että liberalismilla ei ole mitään tekemistä nykyisin ymmärretyn suvaitsevaisuuden kanssa. Nykyinen suvaitsevaisiksi itseään kutsuva sakki pesii lähinnä vihreissä ja erilaisissa kansalaisjärjestöissä, joita voi helposti luonnehtia punavihreän leirin edustajiksi. Tässä joukossa on ymmärretty liberalismin arvoista jokunen kuten vapaa suhtautuminen seksuaalisuuteen tai uskonasioihin, mutta mistään ei löydy takapajuisempaa sakkia kuin tämä poppoo suvaitsemaan ihmisiä, joilla on heidän pyhien opinkappaleidensa vastaisia mielipiteitä. Jos ette usko, pyydystäkää käsiinne päivystävä vihreä jostain yliopiston kuppilan liepeiltä ja yrittäkää keskustella ilmastonmuutoksesta ja todeta, että asia on merkityksetön juttu, mitä te tästä turhaan kohkaatte. Kyseenalaistamalla tämän uskonlahkon ja sen profeetat ei suinkaan synny suvaitsevaa ja hedelmällistä ja rakentavaa ajatustenvaihtoa vaan parhaassa tapauksessa käännytysnäytelmä, pahimmassa tapauksessa suvaitsevainen lynkkaus.

Viimeinen uskovainen, joka on vienyt yhteiskuntaa eteenpäin ajatuksillaan lienee ollut Jeesus, joskin Muhammedin ansiot oman aikansa ja kulttuurinsa asioiden parantajana pitää myöskin tunnustaa. Sen jälkeen uskovaiset ovat olleet vain kehityksen ja vapauden jarru. Tämän päivän vahingollisimmat uskovaiset ovat niitä, joita ei helposti tunnusteta uskovaisiksi, koska he ovat ottaneet vihreän suojavärin tai teeskentelevät olevansa hyvällä asialla puuhastelemalla jossain pehmeitä arvoja kannattavassa järjestössä.

Nykyisen kovaäänisen punaviherlinnakkeen hurahtaminen jokaiseen kapitalismia ja USA:ta vastustavaan trendihuuhaahan kertoo siitä, että taikausko elää ja voi paksusti noitatohtorien ja poppamiesten levittäessä sanomaansa internetissä ja opetuslasten toistaessa sitä eri maiden valtamedioissa.

Liberaalien olisi aika ryömiä esiin koloistaan.