27.07.2007
Kepu ei tälläkään kertaa jätä pettämättä
Tällä kertaa kepun huijausyrityksen kohteena ovat julkisen sektorin
naisvaltaisten alojen palkkakuopassa rähmällään makaajat, mutta siitä
hiukan lisää tuonnempana.
Kevään ja kesän kestopuheenaihe ovat olleet palkkaerot. Asiaa on
tutkittu ja hutkittu ja nyt yleiskieleen näyttää kuin varkain
livahtaneen tulkinta, että palkkaero tarkoittaa naisen ja
miehen keskiarvopalkan välillä olevaa eroa. Aikaisemmin
palkkatasa-arvon mittarina pidettiin sitä, että samasta työstä
maksetaan samaa palkkaa. Tällaisiakin palkkaeroja meillä riittäisi
perattavaksi sekä firmoissa että julkisella sektorilla, mutta koska
asia ei ole erityisen populistinen vaan lähinnä kovaa työtä ja hiukan
rahaa vaativa, se ei enää kiinnosta naisjärjestöjä ja muita elämästä
vieraantuneita propagandakerhoja.
Palkkaero, joka pitäisi kitkeä pois, syntyy siitä, että täysin samaa
työtä tekevä mies on myyntipäällikkö, jolla ei ole yhtään alaista, ja
nainen on myyntisihteeri, -neuvottelija tai -assistentti. Kummankin
toimenkuva on täsmälleen sama, mutta toinen saa päällikköliksaa ja
toinen ei. Näiden asioiden korjaaminen olisi jopa koko lailla helppoa,
jos asiaan tartuttaisiin rohkeasti, sillä menneen työhistorian ja
toimenkuvien vertailu on varsin eksaktia tiedettä. Tällä hetkellä
syrjitty nainen ei uskalla tehdä mitään koska tietää saavansa potkut,
jos ryhtyy riitelemään työnantajaansa vastaan, mutta ammattiliitoilla,
järjestöillä ja lehdistöllä olisi täysi valta nostaa asia niin
julkiseksi, että epäkohdan korjaamista vaativa ei ole enää kummajainen
vaan yksi monista. Itse asiassa nykyinen lainsäädäntökin antaa jo
työkalut tämän tapaiseen selvittelyyn.
Miksi helvetissä kukaan ei tee mitään? Miksi kaikki tarmo käytetään
naisvaltaisten julkisen sektorin liittojen pomohenkilöiden
sotapropagandan julistamiseen? Tehyn Jaana Laitinen-Pesola mussuttaa
joka lehdessä viikon välein, että naisvaltaisten alojen heikko
palkkaus on epätasa-arvoa. Hänelle tämä on yksi argumentti muiden
joukossa saada omille lisää rahaa, mutta banalisoimalla epätasa-arvo
naurettavaksi "lisää liksaa hoitajille" -marmatukseksi oikea palkkaero
saa rehottaa valtoimenaan, koska sitä kuvaamaan ei enää edes ole sanaa
palkkatasa-arvon tultua varastetuksi hoitajien propaganda-aseeksi.
Kepu sen sijaan on luvannut tarttua pontevasti naisvaltaisten alojen
palkkakuoppaongelmaan. Kepulipääsihteeri Jarmo Korhonen vaatii
miljarditolkulla fyffeä, jotta julkisen sektorin naisten palkkoja
voidaan korottaa 500 eurolla seuraavien kymmenen vuoden
aikana. Kuulostaa hienolta ja ylevältä. Hymykasvoinen kepuhan
vaikuttaa takapajuisen agraaripuolueen sijasta edistykselliseltä
kaupunkilaisnaisten vankkumattomalta edunvalvojalta.
Sairaanhoitajan keskipalkka Suomessa on noin 2300 euroa kuussa. Palkan
nostaminen kymmenessä vuodessa 2800 euroon tarkoittaa aika tarkkaan
kahden prosentin palkankorotusta vuosittain. Viimeisen kymmenen vuoden
ajan hoitajat ovat saaneet joka neuvottelukierroksella yli kaksi
prosenttia, joten Isä Kepulainen siis lupaa korjata hoitajien
palkkakuopan pienentämällä heidän palkankorotuksiaan. Miksi yksikään
arvostettu tiedotusväline ei ole tehnyt tätä laskutoimitusta ja
kertonut sitä kaikille? Eivätkö lehtineekerit osaa laskea vai kuuluuko
kepua nykyään nuoleskella kuten Kekkosen aikanakin?
Jos hoitajat saavat seuraavan kymmenen vuoden aikana 2% vuodessa ja
metallimiehet lakkoilevat itselleen 4% korotukset, kymmenen vuoden
kuluttua huomataan, että miehen ja naisen keskipalkan ero on jälleen
kasvanut. Asiassa ei ole mitään yllättävää, mutta siitä tullaan
kirjoittamaan pitkään ja hartaasti ja syytetään kaikkia mahdollisia ja
mahdottomia tahoja naisten aseman polkemisesta.
Suomesta poistuu sukupuolten keskipalkkojen välinen ero heti kun
naiset ja miehet hakeutuvat jotensakin samalla tavalla eri
ammatteihin. Niin kauan kuin naiset änkeävät itsensä kuntasektorille
ja miehet tehtaisiin, satamiin ja kasvuyrityksiin, keskipalkkaero elää
ja voi paksusti. Tohtori ei ole nähnyt mitään ehdotuksia
toimenpiteiksi, joilla tämä asia korjattaisiin.
Vielä toistaiseksi tällä palkkaneuvottelukierroksella ei ole vaadittu
sitä, että kaikille tulee maksaa vähintään keskiarvopalkkaa.

