Tällä kertaa kepun huijausyrityksen kohteena ovat julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkakuopassa rähmällään makaajat, mutta siitä hiukan lisää tuonnempana.

Kevään ja kesän kestopuheenaihe ovat olleet palkkaerot. Asiaa on tutkittu ja hutkittu ja nyt yleiskieleen näyttää kuin varkain livahtaneen tulkinta, että palkkaero tarkoittaa naisen ja miehen keskiarvopalkan välillä olevaa eroa. Aikaisemmin palkkatasa-arvon mittarina pidettiin sitä, että samasta työstä maksetaan samaa palkkaa. Tällaisiakin palkkaeroja meillä riittäisi perattavaksi sekä firmoissa että julkisella sektorilla, mutta koska asia ei ole erityisen populistinen vaan lähinnä kovaa työtä ja hiukan rahaa vaativa, se ei enää kiinnosta naisjärjestöjä ja muita elämästä vieraantuneita propagandakerhoja.

Palkkaero, joka pitäisi kitkeä pois, syntyy siitä, että täysin samaa työtä tekevä mies on myyntipäällikkö, jolla ei ole yhtään alaista, ja nainen on myyntisihteeri, -neuvottelija tai -assistentti. Kummankin toimenkuva on täsmälleen sama, mutta toinen saa päällikköliksaa ja toinen ei. Näiden asioiden korjaaminen olisi jopa koko lailla helppoa, jos asiaan tartuttaisiin rohkeasti, sillä menneen työhistorian ja toimenkuvien vertailu on varsin eksaktia tiedettä. Tällä hetkellä syrjitty nainen ei uskalla tehdä mitään koska tietää saavansa potkut, jos ryhtyy riitelemään työnantajaansa vastaan, mutta ammattiliitoilla, järjestöillä ja lehdistöllä olisi täysi valta nostaa asia niin julkiseksi, että epäkohdan korjaamista vaativa ei ole enää kummajainen vaan yksi monista. Itse asiassa nykyinen lainsäädäntökin antaa jo työkalut tämän tapaiseen selvittelyyn.

Miksi helvetissä kukaan ei tee mitään? Miksi kaikki tarmo käytetään naisvaltaisten julkisen sektorin liittojen pomohenkilöiden sotapropagandan julistamiseen? Tehyn Jaana Laitinen-Pesola mussuttaa joka lehdessä viikon välein, että naisvaltaisten alojen heikko palkkaus on epätasa-arvoa. Hänelle tämä on yksi argumentti muiden joukossa saada omille lisää rahaa, mutta banalisoimalla epätasa-arvo naurettavaksi "lisää liksaa hoitajille" -marmatukseksi oikea palkkaero saa rehottaa valtoimenaan, koska sitä kuvaamaan ei enää edes ole sanaa palkkatasa-arvon tultua varastetuksi hoitajien propaganda-aseeksi.

Kepu sen sijaan on luvannut tarttua pontevasti naisvaltaisten alojen palkkakuoppaongelmaan. Kepulipääsihteeri Jarmo Korhonen vaatii miljarditolkulla fyffeä, jotta julkisen sektorin naisten palkkoja voidaan korottaa 500 eurolla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Kuulostaa hienolta ja ylevältä. Hymykasvoinen kepuhan vaikuttaa takapajuisen agraaripuolueen sijasta edistykselliseltä kaupunkilaisnaisten vankkumattomalta edunvalvojalta.

Sairaanhoitajan keskipalkka Suomessa on noin 2300 euroa kuussa. Palkan nostaminen kymmenessä vuodessa 2800 euroon tarkoittaa aika tarkkaan kahden prosentin palkankorotusta vuosittain. Viimeisen kymmenen vuoden ajan hoitajat ovat saaneet joka neuvottelukierroksella yli kaksi prosenttia, joten Isä Kepulainen siis lupaa korjata hoitajien palkkakuopan pienentämällä heidän palkankorotuksiaan. Miksi yksikään arvostettu tiedotusväline ei ole tehnyt tätä laskutoimitusta ja kertonut sitä kaikille? Eivätkö lehtineekerit osaa laskea vai kuuluuko kepua nykyään nuoleskella kuten Kekkosen aikanakin?

Jos hoitajat saavat seuraavan kymmenen vuoden aikana 2% vuodessa ja metallimiehet lakkoilevat itselleen 4% korotukset, kymmenen vuoden kuluttua huomataan, että miehen ja naisen keskipalkan ero on jälleen kasvanut. Asiassa ei ole mitään yllättävää, mutta siitä tullaan kirjoittamaan pitkään ja hartaasti ja syytetään kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tahoja naisten aseman polkemisesta.

Suomesta poistuu sukupuolten keskipalkkojen välinen ero heti kun naiset ja miehet hakeutuvat jotensakin samalla tavalla eri ammatteihin. Niin kauan kuin naiset änkeävät itsensä kuntasektorille ja miehet tehtaisiin, satamiin ja kasvuyrityksiin, keskipalkkaero elää ja voi paksusti. Tohtori ei ole nähnyt mitään ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla tämä asia korjattaisiin.

Vielä toistaiseksi tällä palkkaneuvottelukierroksella ei ole vaadittu sitä, että kaikille tulee maksaa vähintään keskiarvopalkkaa.