Muistamme, kuinka pullalta ja demarilta tuoksuva citykepulaisuus yritti viime eduskuntavaaleissa jälleen ängetä kaupunkilaisten olohuoneisiin. Oli ongelmia pätkätöiden kuten myös lapsiperheiden kanssa. Yksinhuoltajiakin muistettiin ja oltiin myös vankasti sitä mieltä, että pääkaupunkiseutua kuuluu kehittää ja että valtio osallistuu tiettyihin väylähankkeisiin ja niiden suunnitteluun. Viime viikkoina olemme puolestaan saaneet lukea lehdistä, kuinka Eurooppaa visioidaan uudelleen, kun valta jaetaan uusiksi ja toimielinten tehtäviä täsmennetään.

Euroopan Unionin kehittämisen kannalta vallanjaon täsmentäminen ja yksimielisistä päätöksistä luopuminen ovat keskeisiä asioita. Voi olla, että neuvottelutulos on Suomen kannalta erinomaisen hyvä, vaikka se yhden euroedustajan meiltä viekin. Mutta onko asiasta puhuttu meille suuremmin? Onko kukaan vaivautunut kertomaan meille, miksi tämä uusi vallanjakosopimus on suomalaisten kannalta hyvä asia? Onko kukaan vaivautunut vaalikarjalle selittämään edes, mitä se oikein tarkoittaa? Jokainen ymmärtää, ettei yhden euroedustajan tappio olisi muuten suurensuuri, mutta tähän mennessä Suomesta on löytynyt neljätoistakin b-luokan poliitikkoa, joiden lähettäminen Brysseliin pois silmistä ja pois mielestä on ollut kansakunnan moraalin kannalta hyvä asia. Nyt yhdelle pitää keksiä jotain muuta harmitonta tekemistä.

Sairaanhoitajien työriita ei sinänsä kuulu valtion tontille eikä valtion sinne pidä mennä mestaroimaan turhan päiten työnantajan ja työntekijän väliin, mutta kriisivalmiuksien kartoittamisessa valtion apu olisi tarpeen. Nämä asiat eivät hoidu itsekseen ja valtio voisi omilla toimillaan luoda kaikille asianosaisille motiivin päästä sopimukseen. Vanhanen ja kuntaministeri ovat kuitenkin olleet jokseenkin vaitonaisia. Samaan vaiteliaaseen tyyliin on haudattu myös pääosa ennen vaaleja mainostetuista pääkaupunkiseudun väylähankkeista, koska maakunnissa on ollut vielä yllin kyllin rakentamattomia siltarummunpaikkoja.

Mistä Suomessa on sitten puhuttu viime kuukaudet? Ensin koko hallituksen tarmon vaati sokerijuurikas. Ei kulunut päivää, ettei tästä mieltäkääntävästä mutta valtaväestön kannalta täydellisen epäoleellisesta asiasta olisi puhuttu. Hallitus matkusti ja lobbasi ja lopulta joutui tyytymään hanttikortteihin. Suomessa ei kuitenkaan tehty tuon kuukauden aikana oikeastaan mitään hallitustason politiikkaa, koska kaikki aika haaskattiin tähän. Nyt Vanhanen on taas kädet täynnä työtä EU:n suuntaan. Tyhmempi olettaisi, että hän puhuisi Suomen eduista pitkäikäiseksi suunnitellun vallanjakosopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa. Joku saattaisi myös kuvitella, että Vanhanen olisi huolissaan Suomen teollisuustyöpaikoista ja infrastruktuurista ja lobbaisi EU:ssa asioita siihen malliin, että Venäjä luopuisi puutulleista ja rupeaisi hoitamaan rajamuodollisuuksia sellaisessa ajassa, etteivät jonot paisuisi sadan kilometrin mittaisiksi.

Ei toki. Vanhanen on käyttänyt koko hallituksensa tarmon 141-tukeen. Vanhanen, tuo helsinkiläisille sydämellisesti hymyilevä Isä Aurinkoinen, siis kiertää EU:ta ja sen jäsenmaita saadakseen ne kannattamaan Vanhasen ideaa pummata kaupungin veronmaksajilta rahaa jaettavaksi Etelä-Suomen maajusseille. Hanke ei ole herättänyt suurta vastakaikua EU:ssa. Tohtori tosin paljastaa tässä nyt Matti Vanhaselle ja Maalaisliitolle, että hanke ei nauti kannatusta myöskään suomalaisten riveissä. Mitä ihmettä kaupungin veronmaksaja hyötyy siitä, että hänen rahojaan kipataan kepulaisen mafian käsissä olevaan ruuantuotantoketjuun muka huoltovarmuuden ylläpitämiseksi, vaikka kaikki tietävät, että Suomen maatiloista yksikään ei pärjää ilman tuontienergiaa?

Tässä taas kaupunkilaiselle miettimistä. Kepu onnistuu joka kerran höynäyttämään kaupungeista ääniä Jäätteenmäen pirteän pimpsakalla tyttöenergialla, Seurasaaressa naisia iskevän Suomen seksikkäimmän miehen ehtymättömällä karismalla, tai Tanja Karpela-Saarela-mikälien tisseillä. Tohtori toivoo, että tämän syksyn tapahtumat ovat mielissä kolmen vuoden kuluttua kun Kepu vaalikampanjassaan väittää taas olevansa kaupunkilaisen ystävä ja edunvalvoja. Kepu nysvää jotain epäoleellista ja pientä kaupungeissa aina, jos mitään maajussien asioita ei ole hoidettavana. Jos on, kaupungit kelpaavat vain maksumieheksi, kun nämä kansalliset, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä koskevat kohtalonkysymykset ratkaistaan.

Kaupunkilaisen ei kuulu äänestää Kepua. Kaupunkilainen voi äänestää poliittisen kantansa mukaan joko Kokoomusta tai Demareita. Vihreitäkin voi äänestää, jos on työtä vieroksuva ikuinen opiskelija ja elämäntapapummi, mutta sitä ei kannata tunnustaa kenellekään.