Tämä viikko on ollut huonoja uutisia väärällään. Tohtori ei tarkoita konkurssikypsien amerikkalaisten pankkien aiheuttamaa pörssinotkahdusta, sillä lainaamalla rahaa maksukyvyttömille saa lopulta turskaa taloon eikä sen pitäisi olla yllätys kenellekään. Sinuhe Egyptiläisen palvelija Kaptah totesi osuvasti: "On moraalisesti väärin antaa hölmöjen pitää rahansa, sillä muuten he eivät koskaan opi".

Huonot uutiset tällä viikolla liittyvät Internet-sensuuriin ja uhkapeliin. Julkinen valta on päättänyt, että Internetin sisältöä kuuluu sensuroida jonkun epämääräisen salaisen listan perusteella, koska näin torjutaan lapsipornoa. Tässä ei ole päätä eikä häntää, sillä tämä operaattorien "vapaaehtoinen" internet-sensuuri on kenen hyvänsä vastenmielisen pedofiilin kierrettävissä minkä hyvänsä proxy-serverin käyttöönotolla. Porakorven Akselilta ei jää näyttämättä yksikään lapsipornokuva, mutta samalla on kuin vaivihkaa tehty periaatepäätös siitä, että ihmisiä on suojeltava Vallankahvan ei-toivotuksi julistamalta sisällöltä.

Nyt kyseessä on lapsiporno, jotta sensuurin vastustajat saadaan leimattua lapsipornon kannattajiksi, ja tätä leimaa ei kukaan halua päälleen. Mutta mitä seuraavaksi? Voimme esimerkiksi seuraavaksi todeta, että alkoholipoliittisista syistä kaikille juomia ja cocktail-reseptejä sisältäville sivuille pitää estää pääsy, sillä haluamme varmaankin suojella lapsia juoppouden kiroilta. Nettikaupat, joiden listalla on mainittuja tuotteita tai vaikkapa tutkanpaljastin, pitää ainakin sulkea ensi tilassa, sillä emmehän halua, että kaahari tutkanpaljastimineen ajaa suojatiellä hellyttävän pikkutytön yli. Lista pitenee harmittomalta näyttävillä hankkeilla, ja koska se on salainen eikä sitä ylläpidä kukaan virkavastuulla, sinne voi ujuttaa jokseenkin mitä hyvänsä. Tuota pikaa huomaamme, että SDP:n arvostelu internetissä alkaa olla hankalaa, ja kuvia kepulinmetsästyskauden avajaispäivän saaliista on hankalaa saada kilpailevien metsästysseurojen kadehdittavaksi.

Joku jossain lakkautettavaksi sopivassa korpikorkeakoulussa kokoontunut työryhmä puolestaan on tehnyt vallankahvan pyynnöstä ehdotuksen siitä, että nettipokerissa hävityt rahat pitäisi saada periä takaisin luottokorttiyhtiöltä. Tässäkään hankkeessa ei ole päätä eikä häntää, sillä se asettaa vastuuseen luottokorttiyhtiön, joka ei ole edes etäisesti kiinnostunut siitä, miten asiakas rahojaan käyttää ja jonka ei edes tietosuojamielessä pitäisi asiasta kiinnostua. Pokeri on kuulemma "pyramidihuijaus" ja petos. Tohtori on lusinut jokusenkin yön kaljaa juoden sököpöydässä joskus voittaen, joskus häviten. Peli on ollut rehellistä aivan kuten nettipokerikin ja tappiot johtuvat siitä, että kortti ei ole käynyt kirkonmiehellä tai siitä, että on pelannut huonosti; ei siitä, että kaverit olisivat petkuttaneet. Ainoa paikalla oleva pyramidikin on syntynyt keskiolutpullon korkeista.

Ehdotuksen tehneet Ajatuksien Pielisjoet sen sijaan yhdistävät oivallisesti Internetin, rahan, huijauksen ja säälittävän peliriippuvaisen yhdeksi puuroksi ja saavat tästä keitoksesta moraalisen oikeutuksen kieltää jotakin. Sillä kiellosta on kysymys vaikkei sitä ääneen halutakaan sanoa. Kiellosta, jonka kiertäminen on jälleen aika helppoa esimerkiksi siirtymällä PayPalin käyttäjäksi. Britannian tai USA:n viranomaisia ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieltä jossain periferiassa ollaan omien rahojen käyttämisestä.

Miksi suuri yleisö on hiljaa? Missään sivistysvaltiossa tällaiset pähkähullut hankkeet eivät etenisi edes ehdotuksen asteelle, sillä vallankahva lynkattaisiin lähimpään median lyhtypylvääseen. Liberaaleiksi leimautumista haluavat Vihreätkin ovat oudon hiljaa, sillä heidän punavihreään ajatusmaailmaansa asioiden kieltäminen sopii varsin hyvin. Vihreille sekä muille puolueille tuntuu käyvän mainiosti se, että ihmiset muutetaan alisteisiksi yhteiskunnalle sen sijaan, että yhteiskunta on ihmisten palvelija.

Herätkää nyt helvetti siellä ruudun takana! Soittakaa kansanedustajalle, tutulle lehtineekerille, Karpolle tai vaikka paaville. Mutta tehkää jotakin. Vallankahvan mopo on karannut kauas ja häntä on ruvennut heiluttamaan koiraa. Tällaiset asiat ratkaistaan sivistysvaltioissa vaihtamalla vallankahva parempaan. Onnistuuko tämä uuteen pysähtyneisyyden aikaan vajonneessa Suomessa?

Tohtorin ollessa kouluikäinen oli koulussa tapana opettaa, että Suomi on Vihreän Kullan Maa metsäsektorin suuren BKT-osuuden takia.

Tänä päivänä tuosta kullasta ovat vain rippeet jäljellä, mutta kiitos Nokian ja muun uuden toimeliaisuuden, vaikutukset eivät ole olleet erityisen kauaskantoisia kepulaisten kehitysalueiden ulkopuolella. Kehityksessä ei ole edes mitään kovin kummallista. Teollisuus on pakannut kovaa vauhtia kamojaan läntisestä Euroopasta ja muistakin länsimaista jo viimeiset sata vuotta. Viimein tähän sopeutuminen on edessä meilläkin.

Päätösten aikataulukaan ei metsäteollisuutta tuntevalle tullut yllätyksenä. Miljardin euron ruukit eivät tahkoa rahaa ikuisesti vaan niitä pitää uudistaa ja modernisoida säännöllisesti. Suomessa viimeiset merkittävät metsäteollisuuden investoinnit tehtiin 80-luvulla ja sen jälkeen kaikki investoinnit on suunnattu ulkomaille lähelle kuluttajia, lähelle kierrätyspaperivuoria tai lähelle halpaa energiaa ja työvoimaa. Kun investoiminen suomalaisiin laitoksiin lakkasi, oli jo 90-luvun alussa selvää, että kotimaista metsäteollisuutta odottaa alasajo muutamaa laitosta lukuunottamatta sitä mukaa kun nykyisistä laitoksista käyttöikä jättää.

Tässä kehityksessä ei ole mitään pahaa, kunhan ympäröivä yhteiskunta vain osaa siihen sopeutua. Yhteiskunnat ovat muuttuneet historian saatossa keräily-yhteiskunnista viljely- ja raaka-aineyhteiskunniksi. Nämä ovat puolestaan muuttuneet teollisuusyhteiskunniksi, ja teollisuusyhteiskunnat palveluyhteiskunniksi. Muutokset eivät ole kertarysäyksen kaltaisia vaan pidemmän ajan trendejä. Nykyään Suomen viitekehys on palveluissa eikä sellunkeitossa tai muussa perusteollisuudessa. Seuraava sopeutuminen on edessä, kun palveluyhteiskunta alkaa muuttua joksikin muuksi; vaikkapa elämysyhteiskunnaksi, mutta siitä Tohtori voi kirjoittaa joskus toiste laajemmalti.

Poliitikot ovat sen sijaan jälleen täydellisen hakoteillä riippumatta siitä, onko kyse hallituspuolueista vai oppositiosta. Ei hallituksen ja eduskunnan kuulu miettiä, mitä ihmettä jossain aluepoliittisin perustein aikanaan rakennetussa lappalaisessa ruukissa voitaisiin tehdä sen jälkeen, kun omistaja viimein osoittaa hiukan munakkuutta ja ajaa moisen käenpoikasen alas pesäänsä likaamasta. Hallituksen kuuluisi miettiä, miten Suomi pärjää palveluyhteiskunnassa ja informaatioyhteiskunnassa, jossa kaupaksi käy ennen kaikkea tieto, ja jossa puun jalostaminen on tiedon jalostamisen rinnalla kehitysmaanysväystä.

Poliitikot kuitenkin kiertävät tämän aiheen kaukaa, sillä se on henkisten kääpiöiden ymmärrettäväksi aivan liian monimutkainen. Paljon helpompaa on liittyä "työtä lappalaiselle joutoväelle" -mantraa määkivään kuoroon. Maailma muuttuu ja jollei ilmasto tästä heitä aivan täydellisesti häränpyllyä, Lapissa pärjää jonkinlainen viihde- ja elämysbisnes, mutta kaiken muun tekohengittäminen takamailla on rahan kaatamista kankkulan kaivoon. Sillä, kaataako nuo rahat kankkulan kaivoon yritys vai valtio, ei ole mitään merkitystä.

Kun lappalaiset ovat jatkuvasti sitä mieltä, että Helsingin herrat ne salakavalasti näivettävät syrjäseudut, voisi Suomi tarjota asiaan ratkaisuksi itsenäisyyden myöntämistä Lapille ja Kainuulle. Voisimme lähettää Helsingistä kehitysapuna kaikki Kemijärven sellutehtaalle jatkoa vaatineet ministerit ja kansanedustajat luotsaamaan tuon Helsingin ikeestä vapautuneen ruman ankanpoikasen muutosprosessia uljaaksi joutseneksi. Suomella ei ole tämän sarjan poliitikoille mitään käyttöä ja lappalaiset puolestaan saavat heistä asialleen omistautunutta väkeä. Nähdäkseni tässä vaihdossa voittaisivat kaikki. Lappalaiset pääsevät eroon Helsingin herroista ja suomalaiset pääsevät eroon elättialueista. Kun kumpikaan joukko ei tunnu olevan nykytilaan tyytyväinen, tämän ratkaisun pitäisi miellyttää kaikkia.

Jos tämä ei kelpaa, niin antakaa, helvetti sentään, yritysten johdon tehdä työtään sen sijaan, että niille sälytetään vastuu kepulaisten kehitysalueiden ja korpikommunistilinnakkeiden elinvoimaisuudesta.

Kansa kuunteli henkeään pidätellen tasavallan arvojohtajan puhetta. Joko nyt kansan rakastama Äiti Aurinkoinen ohjaisi viime vuoden hiukan eksyksissä olleen suomalaisen yhteiskunnan uusille urille? Mitä vielä! Samaa vanhaa virttä vuodesta toiseen. Tuloerot ovat muka kasvaneet ja se vasta kamalaa on. Syrjäytyminen ja huono-osaisuus ovat kasvaneet ja muuttuneet perinnöllisiksi, ja asia todetaan joka vuosi.

Asian toteaminen ei vain ole sama asia kuin ongelman ratkaiseminen, eikä Halonen tälläkään kerralla yllättänyt. Tohtori ei tiedä mitään työtä ja täystyöllisyyttä parempaa tapaa ratkaista syrjäytymisen ja köyhyyden ongelmaa, mutta jostain syystä Tohtorin ratkaisu ei kelpaa. Suomalaisille löytyy töitä jos työmarkkinoiden rakenteelliset ongelmat puretaan. Kaikki eivät työllisty nykyisille työmarkkinoille ja joka vuosi isompi osa kansasta on yksinkertaisesti liian tyhmää tekemään korkean tuottavuuden töitä. Matalan tuottavuuden työtä olisi parempi tehdä Suomessa kuin siirtää se Venäjälle, mutta se edellyttäisi puuttumista suomalaisten työmarkkinoiden rakenteisiin katsoen avarakatseisesti kevyemmin säännellyn ja haittaverotetun ns. kolmannen sektorin roolia. Tätäpä ei Halonen enää arvaakaan ehdottaa.

Itämeren tilastakin pitäisi olla huolissaan. Kuten viimeiset 30 vuotta. Tähänkin asiaan olisi varsin helppo esittää ratkaisuja eikä vain todeta paskan haisevan Itämeren rannoilla entistäkin vahvemmin. Isoin Itämeren saastuttaja on Pietari. Ryssykät eivät tee nykyisessä uhossaan asialle mitään, sillä kaikki pehmeät asiat ovat jokseenkin epämuodikkaita asevarustelun ja kansallistunteellisen uhon rinnalla. Me sen sijaan voimme tehdä. Pietarissa tarvitaan vedenpuhdistamoja ja puhdistamoihin eikä Nevaan johtavaa viemäröintiä. Tätä puolestaan syntyy rahalla. Valittamisen sijaan Halonen olisi vaikka voinut ehdottaa, mistä raha Suomessa otetaan, koska venäläiset eivät itse viitsi. Lähialueiden toiseksi suurin kuormittaja on kotimainen maatalous, jolle maksetaan "ympäristötukien" nimikkeellä maataloustuen jatketta. Noiden tukien käyttötarkoituksen piti alun alkaen olla ympäristötekniikkaan investoiminen, mutta ketään ei kiinnosta kepulaisten johtamassa Suomessa valvoa asiaa. Halonen olisi voinut patistella maalaisliittolaisia ruotuun sen sijaan, että antaa heidän syytellä Itämeren tilasta pelkästään venäläisiä.

Halonen olisi myös voinut ottaa kantaa siihen, miten Suomi pärjää valtiona, jos pelotteluskenaariot hiilidioksidipäästöistä toteutuvat. Sen sijaan, että pistetään pää pensaaseen, olisi oivallinen tilaisuus panostaa tämän alan tuotekehitykseen ja myydä keksintöjä ympäri maailmaa. Kun Eurooppa on keskittynyt komiteoiden perustamiseen ja työryhmien kokouksiin sekä tiukan paikan tullen asioiden kieltämiseen, tässäkin asiassa merkittävimmät keksinnöt näyttäisivät olevan tällä hetkellä amerikkalaisia ja tulevaisuus tuskin asiaa muuttaa. Eurooppa havaitsi ongelman, Eurooppa kiinnitti ongelmaan huomiota, amerikkalaiset tekevät keksinnöt, eurooppalaiset rahoittavat ne kaikkiin kehitysmaihin ja amerikkalaiset keräävät rahat. Arvojohtajaa ei tämä täysin pähkähullu rakennelma kuitenkaan kiinnosta.

Matti Vanhanenkin on avannut uuden vuoden kunniaksi sanaisen arkkunsa. Vanhasen mielestä työsuhdematkalippujen käytöstä pitäisi ryhtyä sopimaan tuponeuvotteluissa. Vanhanen siis ehdottaa, että duunarit pakotetaan vaihtamaan osa palkastaan pakolliseen, keskusjohdettuun bussilippuun, jolla ei valtaosalle ole mitään käyttöä kun lippualue on väärä tai töihin on kävelymatka. Kunnat saavat sen sijaan asiasta lypsylehmän. Kun liput ovat pakollisia kaikille, työnantajat ovat velvollisia ostamaan niitä työntekijöilleen, vaikka kunnassa kulkisi bussi lähes metromaisen tiheästi, kerran joka karkauspäivä. Mitä huonompaa ja harvempaa joukkoliikennettä kunta järjestää, sitä enemmän se nettoaa myymällä näitä pakollisia lippuja. Mitä syrjäisemmästä ja kepulaisemmasta kunnasta on kysymys, sitä itsestäänselvempää on, ettei siellä mitään joukkoliikennettä ole.

Halonen toteaa itsestäänselvyyksiä ja väistelee tärkeitä aiheita ja Vanhanen harjoittaa kepulaista iltalypsyä. Toisaalta eipä kukaan tainnut mitään parempaa odottaakaan.