Jos minä olisin Matti Vanhanen, minua saattaisi hieman harmittaa. Oikeammin sanottuna minua vituttaisi raskaasti, mutta sitä en uskaltaisi sanoa ääneen, etten suututtaisi puolueen lestadiolaisia peruskannattajia.

Kepua on vaivannut aina sen viljelijä- ja aluepolitiikkapohjaisuus. Lisäksi sen ristinä oli K-linja, jonka elävä monumentti Väyrynen edelleenkin kummittelee valtioneuvoston käytävillä. Iltalypsyäkään eivät ole nykypoliitikot unohtaneet. Puolueen uudistuminen on edennyt jähmeästi. Esko Aho aloitti sen aikoinaan tuomalla puoluettaan esille myös kaupunkilaisia kiinnostavilla teemoilla. Anneli Jäätteenmäen tyttöenergiatempauksesta ja tyttöenergian mahalaskusta ei tarvinne kertoa enempää, mutta sen jälkeen Matti Vanhanen on yrittänyt tosissaan.

Puolueen kakkoskaarti on sen sijaan käyttänyt viime viikot ja kuukaudet kaikennäköiseen myyräntyöhön. Mauri Pekkarinen kaivoi naftaliinista Vuotoksen altaan. Sen hyödyistä ja haitoista Tohtori ei tässä yhteydessä viitsi sanoa mitään, mutta hanke on äärimmäisen epäsuosittu etelän kaupungeissa. Lisäksi hallitusohjelmassa on erityisesti Vihreiden vaatimuksesta vesilakien osalta yksimielisyysvaatimus, mikä panee miettimään, että Tarja Cronberg ei taidakaan olla niin tyhmä kuin hänen puoluetaustansa antaisi ymmärtää. Tämä hallitusohjelman pykälä on täysin selvää tekstiä kuten lastentarhanopen hommaan joutunut Vanhanen on pikku apuluokalleen joutunut selittämään. Siitä huolimatta Pekkarinen mussuttaa edelleen Vuotoksen altaasta ja lupaa esitellä hankkeen siitä huolimatta.

Sirkka-Liisa Anttila on myöskin ollut viime aikoina äänessä. Perintöveroasiat on jo hallituksessa kertaalleen sovittu antaen sukupolvenvaihdokselle 80% alennuksen yritysmuodosta riippumatta, mikä sekin on jo melkoisen härskiä. Anttila on nyt kuitenkin sitä mieltä, että maatilat pitäisi vapauttaa perintöverosta kokonaan, herra yksin tietää mistä syystä. Lisäksi Anttilan mielestä pitäisi alentaa polttoaineveroja, sähköveroja ja kaikkia muitakin veroja, ja lisäksi korottaa tukiaisia aikana, jolloin maataloustuotteista saa paremman hinnan kuin koskaan aikaisemmin. Vanhanen jälleen kerran joutui patistamaan omiaan ruotuun kertomalla, että asiat on nyt kuulkaa sovittu ja se tarkoittaa, että alennus on 80% ja pulinat pois.

Kemijärven sellutehtaan alasajo näyttää koskevan kipeimmin kepulaispoliitikkoihin. Yksi jos toinen kepulainen kakkosketjun mies on vaatinut yhtä jos toistakin ja haukkunut hallituskumppaniaan kun näin katalan tempun menivät tekemään, vaikka oikeasti tempun teki Storaenson johto eikä Kokoomus. Hallitussopu rikottiin aivan yhdentekevällä asialla ja kepulaispolitrukit Väyrynen etunenässä edelleenkin kiertävät maakunnissa lietsomassa epäsopua Helsingin herroja kohtaan.

Kaiken tämän kruunaa ala-arvoisten puoluesihteerien esikuva Jarmo Korhonen. Kukaan ei tunnu kykenevän tekemään niin hölmöä ehdotusta, ettei Korhonen sitä kannattaisi ja lisäisi vielä vähän vettä myllyynsä Kokoomusta nälvimällä. Korhosen ulosanti on kammottavaa ja ruumiinkieli tai enemmänkin sen puute viittaa sellaiseen henkilöön, jonka kanssa Tohtori ei haluaisi viettää yötä yksin autiossa talossa. Jarmo Korhonen päästää suustaan käsittämättömiä sammakoita ja suuntaa paukkunsa opposition sijaan hallituskumppaniin, mikä tuntuu tässä vaiheessa vaalikautta täydellisen virheelliseltä vedolta. Vanhanen ja Kalli ovat yrittäneet Korhosta toppuutella, mutta mies ei ota kuuleviin korviinsa.

Kaikki se imagohyvä tai lähinnä huonon imagon puute, jota asiallinen ja rauhallinen Matti Vanhanen on rakentanut, on hukattu hetkessä kun Pekkarinen, Väyrynen, Anttila ja Korhonen ovat saaneet esiintyä edukseen mediassa ja muistuttaa kansaa siitä, miksi Kepua ei edelleenkään kannata kaupunkilaisen äänestää. Mitään kaupunkilaisia kiinnostavaa ei enää tunnu olevan hallituksen asialistalla, kun kepuliministerit pyörittävät omaa iltalypsyään ja jankuttavat jo sovituista asioista.

Toistaiseksi Kepun on pelastanut se, että Jyrki Katainen on saanut pidettyä omat rivinsä kasassa ja Kokoomus ei ole lähtenyt Korhosen pyhään sotaan ja muiden pikkukepulien iltalypsyhankkeisiin mukaan. Kepulit räksyttävät, Vanhanen sammuttelee tulipaloja sitä tahtia kun niitä syttyy, Kokoomus ei tee mitään ja demarit lihovat oppositiossa ja seuraavat Tohtorin lailla sivusta näytelmää, jossa kolme rumaa Teroa ja yksi Anttila kusevat omaan pakkiin niin paljon kuin pissavehkeistä lähtee.

Eduskunnassa kuultiin torstaina kummia.

Vasemmiston kansanedustajat kävivät hallituksen kimppuun siitä, että lääkärit, nuo hyväkkäät, saavat nostaa yksityispraktiikkaosakeyhtiöistään peräti 9% voitosta pääomatuloina eikä ansiotuloina. Tämä on mm. Paavo Arhinmäen mukaan "laillista veronkiertoa" ja koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta, ei pitäisi olla lääkäreilläkään.

Koska kyse oli vasemmistoliiton kansanedustajien kommenteista, ei liene kenellekään yllätys, että fakta ja fiktio sekoittuivat mukavasti keskenään. Tietenkin lääkärit saavat tehdä noin. Ei siksi, että he ovat halveksittavia lääkäreitä, vaan siksi, että niin seisoo osakeyhtiölaissa. Jos vasemmistoliitto olisi viitsinyt selvittää asiaa, täysin samoin toimii oman firmansa lukuun työskentelevä putkimies ja kaikki muutkin yksityisyrittäjät. Muutama Vasemmistoliiton räyhähenki sai aikaan nyt sitten sen, että Kepun pieni pieni mies Mauri Pekkarinen ryhtyy selvittämään, miten tämä epäkohta voidaan poistaa.

Mikä siis on se epäkohta? Se, että yrittäjä saa nostaa pienen summan yrityksestään pääomatulona? Jos asiassa on joku epäkohta, se on se, että näitä yrittäjiä ei kohdella samalla lailla kuin muita osakkeenomistajia. Jos ostaa Nokian osakkeita tuhdin pinon ja elelee niiden osingoilla, tästä maksetaan pääomatulovero; samoin siitä, että elättää itsensä ostamalla ja myymällä pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja. Tosin jälkimmäisessä tapauksessa on syytä olla varovainen ja tehdä näön vuoksi jotain muutakin.

Epäkohta on sekin, että pääomatuloveroprosentti ja ansiotuloveroprosentti ovat niin eri planeetalta, että kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa siirtää mahdollisimman suuri osa tuloistaan pääomaverotuksen piiriin. Kolmas epäkohta on se, että kaunaisuudesta, katkeruudesta ja kateudesta elävä änkyrävasemmisto saa aina vettä myllyynsä vaatia rötösherroja kiikkiin, vaikka oikea ongelma on se, että tuloverot ovat liian korkeita ja niitä kannattaa kiertää kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kukaan tästä jengistä ei ikinä ehdota tuloverojen alentamista, ja kun Katainen meni torstaina eduskunnassa niin tekemään, nosti vasemmisto metelin siitä, että hyvätuloisia suositaan. Joka veto voittaa.

Kuka hyvänsä yksityispraktiikkaa pyörittävä lääkäri maksaa enemmän tuloveroja kuin koko Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä siviiliammateissaan yhteensä, kunhan jätetään pois Stasin ilmiantajalääkäri. Tämä ei siltikään riitä vaan ongelma on se, että tuloista 9% tulee 28% verokannalla eikä lääkärin 45:n paikkeilla olevalla ansiotuloveroprosentilla. Tästä voi jokainen laskeskella vaikka sadan tonnin vuosiansioilla, millaisista summista oikein on kysymys.

Ongelma on se, että tätä olematonta ongelmaa ei voida korjata remontoimatta koko osakeyhtiölakia. Jos yrittäjät rinnastetaan palkansaajiin, silloin heille kuuluu myös palkansaajan etuuksia kuten työttömyysturvaa ja sensellaisia asioita, ja tämä maksaa enemmän kuin heidän pieni lisäverottamisensa tuottaa. Tällä ei tietysti ole suurtakaan väliä, kun vastassa on kaikkivoipa kateus ja iänikuinen herrakauna.

Jos hallitus nyt hölmöyksissään lähtee tälle tielle, silloin ratkaisu on edelleen aika yksinkertainen. Lääkäri A ottaa avukseen lääkärin B, joka tekee suunnilleen yhtä paljon samanarvoista hommaa. A perustaa Beeduuni oy:n ja palkkaa B:n sinne ainoaksi työntekijäksi ja toimitusjohtajaksi. B puolestaan perustaa Aaduuni oy:n ja palkkaa A:n sinne ainoaksi työntekijäksi ja toimitusjohtajaksi. Näin kumpikaan ei työskentele omassa firmassaan ja he voivat nostaa sieltä edelleen pääomatuloja. Kun A ja B ovat toimitusjohtajan tittelillä vaikka tekevätkin sivubisneksenä jotain täysin puuhasteluluontoista sairaiden parantamista, heitä eivät koske edes mitkään TES-määräykset ja heidän palkkansa ja etunsa on sovittavissa kuinka pieniksi hyvänsä sivukulujen minimoimiseksi.

Tämä puliveivaaminen ei tietenkään tuota kenellekään mitään paitsi tekee asioista hiukan vaikeampia. Kun näin sitten tehdään, taas alkaa Vasemmistoliiton räyhäkoplan huuto siitä, että herrat ne vilungilla rehellistä petkuttavat ja vaaditaan taas toimenpiteitä.

Silläkään kerralla tuskin voittaa se kanta, että ansiotulojen verotusta voisi laskea pääomatulojen verotuksen tasolle, mikä kertaheitolla poistaisi koko tarpeettoman sirkuksen.

Maailmantalous on siirtymässä jokseenkin kummalliseen tai ainakin ennen kokemattomaan lamavaiheeseen. Erillaisia lamoja on tullut ja mennyt, mutta niiden syntymekanismi on aina ollut kovin samanlainen. Joko maan kilpailukyky murenee muihin verrattuna sisäisen inflaation takia ja iso joukko väkeä menettää työnsä ja toimeentulonsa, tai sitten sijoituskuplia puhkeaa ja firmat ajavat kuplatalouden toimintojaan alas ja taas iso joukko väkeä menettää työnsä ja toimeentulonsa. Raha hakeutuu turvallisiin sijoituskohteisiin ja investoinnit ovat lamassa. Tällainen lama torjutaan laskemalla korkoja niin paljon, että rahan makuuttaminen laiskasti jossain turvallisissa kohteissa ei enää ole järkevää. Investoinnit lähtevät käyntiin, kuluttajien luottamus palaa ja talous kampeaa takaisin kasvu-uralle.

Nyt näyttäisi siltä, että olemme saamassa aivan uudenlaisen laman. Sen kova ydin ei ole kuluttajien työttömyydessä vaan inflaation laukkaamisessa ja siinä, että kiinalaiset ja intialaiset kilpailevat samoista resursseista kuin mekin. Kaikkialla lännessä suuret ikäluokat ovat jo puoliksi eläkkeellä ja loputkin jäävät eläkkeelle kohta. Töitä on tekijöille vaikka kuinka paljon ja vain kaikkein kouluttamattomin työvoima on edelleen ongelmissa. Periaatteessa tässä tilanteessa mitään lamaa ei pitäisi ollakaan tai ainakin sen pitäisi olla vain pieni notkahdus.

Nyt kuitenkin työttömyyden vähenemisestä huolimatta kuluttajien ostovoima ei ole kasvanut vaan se vähenee jatkuvasti. Verot, veroluonteiset maksut, ruoka, lämmityskulut, pakollisen liikkumisen kustannukset ja sähkö kallistuvat jatkuvasti paljon palkkojen nousua nopeammin. Tätä yritetään peitellä laskemalla inflaatiokoriin mukaan paljon tekniikkaa, jossa tuotannon tehostuminen ja teknologinen kehitys laskevat hintoja tai ainakin kasvattavat jatkuvasti sitä, mitä eurolla saa. Tästä huolimatta jokainen huomaa kukkarossaan kaiken jatkuvan kallistumisen. Koska työpaikalle on pakko päästä ja ruokaakin on saatava, ei näissä perusasioissa ole juurikaan mahdollisuuksia säästää tai muuttaa kulutustottumuksia.

Kun aikaisemmin laman hyökätessä kenelläkään ei ollut varaa nostaa hintoja vaan päin vastoin niistä rassattiin ylimääräinen pöhö pois, nyt julkinen sektori nostaa omia "hintojaan" aivan surutta, ja yksityinenkin sektori voi aina myydä kalliilla kiinalaisille sen sijaan, että ryhtyy polkumyyntiin lännessä. Raaka-aineiden hinnat kallistuvat, koska huolimatta länsimaiden lamasta kaiken kysyntä pysyy kovana Kiinassa ja Intiassa. Ruuan hinta nousee, koska peltoja valjastetaan biopolttoainehullutukseen.

Tuloksena on pahimmassa tapauksessa vuosikausien kurimus, jossa palkansaajalta niistetään pois elintaso jokseenkin tykkänään rahan riittäessä enää peruselämiseen. Kun ylimääräistä rahaa on joka kuukausi hieman vähemmän, kotimaisten palvelujen kysyntä pysyy vähäisenä muualla paitsi nuorempien pussista rahoitettavissa eläkeläisten hoivapalveluissa.

Keskuspankit ja hallitukset ovat tämän kehityksen edessä jotakuinkin voimattomia. Korkoja voidaan laskea, mutta se ei auta mitään. Länsimainen teollisuus investoi jo nyt niin paljon kuin kykenee, mutta investoinnit valuvat Kiinaan eikä läntisiin yhteiskuntiin. Korkojen alentaminen lisää ennestään mahdollisuuksia investoida velaksi kaukomaille.

Aikaisemmin puhuttiin rakenteellisista ongelmista ja syytettiin ammattiliittoja. Nyt ongelma on rakenteellinen, mutta ei enää lännessä vaan maailmantaloudessa. Lännessä ei ole osattu varautua siihen, että kiinalaisille viimeisen kymmenen vuoden aikana kertyneet tuhannet miljardit eivät makaakaan jossain holvissa vaan kiinalaiset rupeavat käyttämään tätä rahaa. Kun tähän lisätään valtava potti rahaa arabien käsissä vuosikymmenten öljykaupasta, maailman rahavirrat ja investointipäätökset eivät enää seuraa silmä kovana, mitä lännessä tapahtuu, vaan ne katsovat muualle.

Tässä tilanteessa palkansaajan osa on hävitä kaikissa tapauksissa. Lisäksi valtaosa pääomatuloilla elävistä häviää, sillä tulemme näkemään osakekurssien syöksyjä siellä täällä, ja vaikka ne siitä jossain toipuvat nopeasti ja jossain hitaasti, tarvitaain aika paljon hyvää tuuria löytää joukosta voittoarvat kun maailmanlaajuisesti suunta on alaspäin. Ainoa, minkä palkansaaja voi tehdä, on huolehtia omasta ammattitaidostaan ja kielitaidostaan, sekä pitää velkaantumisensa kohtuullisena. Tällä tavalla ei voi välttää elintason laskua, mutta näin voi välttää sen täydellisen romahtamisen, jos Suomi reunavaltiona muuttuu ensimmäisten joukossa lähelle elinkelvotonta.

Ainoa tapa selvitä tästä länsimaalaisesta näkövinkkelistä siedettävin vahingoin, olisi Kiinan ja Intian välinen sota, joka tekisi Länsi-Euroopasta taas kiinnostavan paikan vakautensa takia. Kiinan sisällissota voisi pelastaa meidät myös. Jos yhteiskunnat idässä kuitenkin säilyvät vakaina, on paras totutella siihen, että paksumpi tilipussi mahdollistaa entistä vähemmän asioita.