29.03.2008
Virka-auto karkuteillä
Poliisiylijohtaja Markku Salmisen virka-auton lisäksi karkuteillä on
myös mopo – jossain Uralin tuolla puolen.
Viikon lehdet paljastavat, että valtakunnassa on melkein kaikki hyvin,
sillä pääuutiseksi riittää edelleen Ilkka Kanervan
tekstiviestijupakka, jonka ei pitäisi kuulua suurelle yleisölle
laisinkaan. Paremman puutteessa siitä on kuitenkin tehty pääuutinen
myös kunniallista teeskenteleviin tiedotusvälineisiin.
Sen sijaan Salmisen virka-auto on nyt menossa
valtakunnansyyttäjälle. Jos valtakunnansyyttäjällä on aikaa
käytettäväksi tällaisen asian tutkimiseen, ehdotan, että koko virasto
lakkautetaan. Se on muutenkin profiloitunut lähinnä eturivin
poliitikkojen ja valtiollisten instanssien pomojen vainoamiseen
nimettömien ilmiantojen perusteella. Ilmiantaminen on vastenmielinen
venäläistä alkuperää oleva tapa eikä viranomaisten pitäisi antaa
ilmiantajille sitä iloa, että ryhtyvät heidän höpinöidensä perusteella
toimenpiteisiin. Ei myöskään olisi millään muotoa kovin yllättävää, jos
Salmisen ilmiannon taustalta löytyisi joku, jonka virkakiertoa
poliisiylijohtajan viraltapano voisi nopeuttaa.
Salmisen jupakassa ei ole kyse mistään muusta kuin verojärjestelmän
tueksi rakennetusta kielto- ja kyttäysviidakosta. Missään
sivistysvaltiossa ketään muuta kuin pomoa ei pitäisi kiinnostaa, minne
firman autolla ajellaan, jos sellainen on annettu. Suomessa kuitenkin
autoiluun liittyy raskaita veroja ja autohaitaksi kutsutuun "etuun"
vielä raskaampia veroja. Kiusanteon hengessä on sitten tehty paksu
kirja sääntöjä siitä, mihin autoa saa käyttää ja mihin ei. Sinänsä
koko jupakassa on täysin epäoleellista, onko auton käyttöön lupa,
sillä kotimatkoja sillä ei saisi ajaa edes paavin luvalla ilman, että
siitä tulee verotettava etu.
Salmiselta on penätty selityksiä tähän herrakaunalta haiskahtavaan
asiaan. Salmisen selitys on se, että maan ylin poliisiviranomainen
joutuu tekemisiin alamaailman kanssa tiskin toiselta puolelta
jatkuvasti, ja erinäköiset kelmien kerhot ovat useimmiten sotapolulla
kostaakseen. Yleisen elämänkokemuksen ja terveen järjen valossa
selitys on siinä määrin uskottava, että asian penkominen maan
korkeimman syyttäjäviranomaisen voimin tuntuu ajojahdilta ja
panee ihmettelemään, miksi valtakunnansyyttäjää ei siirretä tuottavaan
työhön vaikka Anttilan kassalle.
Salminen ei ole suinkaan ainoa. Ilkka Kanervan vetäminen kölin alitse
kuuluu jokaisen tiedotusvälineen visioon ja missioon.
Virkamieskunnasta merenkulkulaitoksen useampikin pomo on ollut
uutisissa jonkun pikkujutun takia tai syytettynä lahjusten
ottamisesta. Vaikka mitään tuomioita ei tulisikaan tai ne olisivat
jotain parkkisakon kaltaisia arkipäiväisiä asioita, viralleen voi
todennäköisesti heittää hyvästit. Matti Ahde savustettiin ulos
Veikkauksesta lähinnä inkvisitiota muistuttavin
metodein. Verohallituksen pääjohtaja oli nostokonepalvelujupakan
aikaan pitkään poissa virastaan; rötösherroja ei tosin silläkään
kertaa saatu saatu kiikkiin.
Kun Suomesta puuttuvat kuninkaalliset, skandaaleja haetaan
suurennuslasilla virkamieskunnasta ja poliitikoista. Kun ottaa
huomioon, kuinka pikkutarkkaa suomalainen lainsäädäntö on ja kuinka
naurettavalle tasolle verotukseen liittyvät säännökset on viety,
löytyy jokaisen taustalta joku rötös tai ainakin
harmaalla alueella liikkuminen. Kun näitä sitten tutkitaan nimettömien
ilmiantojen perusteella ja epäillyt lynkataan mediassa, ei kannata
ihmetellä, miksi ylin virkamieskunta on pääosin lähinnä vilttiketjun
väkeä. Kukaan ei hakeudu näihin hommiin, jos uraputki urkenee
yksityiselläkin sektorilla, sillä siellä kyttäys ja ilmiannot eivät
ole arkipäivää. Ja vaikka joku saakin jostain pikkujutusta sakkoa,
asiaa ei uutisoida ollenkaan tai se on pienellä jossakin kulmassa
sivuntäytteenä.
Yksityisellä sektorilla tuntuu olevan periaatteena, että firmojen
ylimmälle johdolle kannattaa antaa työrauha. Heille ei kannata maksaa
suuria summia siitä, että he käyttävät aikansa hymylehtijournalismin
levikin kohottamiseen. Julkisella sektorilla ketään ei tunnu
kiinnostavan, että kovapalkkaisin ja teoriassa taitavin väki joutuu
katselemaan olkansa ylitse, ettei kukaan näe heidän haukkaavan
myyntimiehen tarjoamaa pullaa. Lahjontaahan se olisi.

