Tohtori on tällä kertaa miettinyt sitä, kuinka huonosti bisnekset yleensä luistavat, jos niihin sekoitetaan uskonnollista paatosta. Uskonnot itsessään ovat hyvä bisnes kuten näemme mormoneista, scientologeista tai vaikkapa katolisesta kirkosta. Sekään ei vielä ryssi bisneksiä, että organisaatioon kuuluu joku, jolla on joku julkisesti tiedossa oleva uskonnollinen vakaumus. Itse asiassa tässä kirjoituksessa ei ole alkuunkaan kyse ihmisten henkilökohtaisista taikauskoista vaan yritysten sisään helposti hiipivistä uskonnon tapaisista ilmiöistä.

Bisneksissä ja niihin rinnastettavissa pitäisi pitää pää kylmänä ja aistit avoinna, kun puhutaan omasta toimintaympäristöstä ja sen analysoinnista. Niin kauan kuin kuljetaan silmät auki ja ollaan nöyriä muuttuvan maailman edessä, on mahdollista, että firma pärjää kohtuullisesti tai ehkä jopa hyvin. Jos taas yrityksessä lakataan katselemasta ja kuuntelemasta jossain asiassa, koska näin saatava informaatio voisi olla ristiriidassa firman sisäisen uskonnon kanssa, kusevat asiat yleensä jossain vaiheessa oikein urakalla.

Asia tuli Tohtorin mieleen ensimmäisen kerran kun kuulimme Sampopankin päätepankkiongelmista systeemiuudistuksen jälkeen. Tohtori on saanut tavallisesti juotettavista lähteistä hieman taustatietoa siitä, mikä meni pieleen. Pieleen ei mennyt se, että Danske bank edustaisi pahuutta tai piittaamattomuutta. Päin vastoin, projekti on ollut siellä tärkeä ja pankki on muillakin markkinoilla erittäin tarkka hyvästä yrityskuvastaan. Kyse ei ollut myöskään pihiydestä, sillä migraatioprojektilla ei ollut vaikeuksia saada työvoimaa tai muita resursseja tarpeeseensa.

Vika oli ja on siinä, että Danske bankissa on kehitetty viimeisen kymmenen vuoden aikana uskonto, jonka keskeinen opinkappale on se, että heidän IT-järjestelmänsä ja internet-pankkinsa ovat maailman parhaita. Ja tämä uskonto on kasvanut otollisessa maaperässä ja työntekijät pankissa uskovat siihen. Tällaisen uskonnon ongelma on ensinnäkin se, että se on aivan liian epämääräinen. Millä mittapuulla järjestelmä on maailman paras? Nopein? Kustannustehokkain? Kustomoitavin? Helppokäyttöisin? Kun asiaa ei Uskonnon norsunluutornissa ole haluttu määritellä, se on ruvennut tarkoittamaan näitä kaikkia.

Tässä kohtaa migraatioprojekti sitten ajautuikin ongelmiin. Suomessa ostettu pankki oli iso ja joillain mittareilla ostajaansa isompi. Pitkin projektin kulkua Suomesta tehtiin parannusehdotuksia, kun tulevia ongelmakohtia ja kipupisteitä alkoi näkyä. Apuakin tarjottiin, sillä omien projektien alasajon jälkeen pankissa oli työvoimaa vapaana. Mikään ei kuitenkaan tarttunut, sillä on absurdi ajatuskin, että maailman parasta voisi parantaa jotenkin. Tällaiset ajatukset ovat jo määritelmän mukaan harhaoppisia. Sitten kävi kuten kävi.

Suomen sijoitus ICT-mittarilla taas oli laskenut jonnekin 13:n paikkeille, kymmenen vuoden takaiselta kärkipaikalta kuin lehmän häntä. Jos juutit osasivat olla pankkibisneksessä jääräpäisen uskovaisia niin suomalaiset tuudittautuivat kymmenen vuotta sitten uskoon siitä, että olemme maailman parhaita. Silloin maailman parhaaksi pääsi myymällä paljon soittoääniä kännyköihin SMS:ien välityksellä.

Tämän jälkeen maailmalla on menty eteenpäin, mutta Suomessa ei ole tapahtunut mitään. Yritysten verkkobisnes on marginaalista. Julkishallinto kampittaa toistensa projekteja. Konsultit rahastavat hirveitä summia kaikilta, mutta bisnekset tyssäävät alkuunsa kun niissä keskitytään miettimään teknisiä ratkaisuja sen sijaan, että mietittäisiin mikä on se asiakkaan haluama tuote tai palvelu ja miten sen hinta saadaan oikeaksi.

Kun julistimme itsemme maailman parhaiksi silloin kun koko bisnes oli vielä lapsen kengissä paarustavaa puuhastelua ja sille tasolle, olemme nyt tilanteessa, jossa suomalainen verkkobisnes on marginaalista puuhastelua. Mutta koska asia on uskonnollinen, meillä ei riitä kanttia tunnustaa, että alamme olla tietoverkkojen hyödyntämisessä vanhojen länsimaiden peränpitäjä; myös Itä-Euroopan ja Aasian uudet taloudet alkavat kiriä ohitse.

Sampo saa varmasti ongelmansa kuntoon ennemmin eikä myöhemmin. Mutta missähän vaiheessa suomalainen voi tehdä veroilmoituksensa internetissä ilman yhdenkään kupongin tai kuitin postittamista? Ei liene syytä pidättää hengitystä sitä odotellessaan.