Vaalirahoituskeskustelu sen kun jatkuu, ja tavallaan hyvä niin.

Suomeen on rakennettu älytön aparaatti, jossa kansanedustajan lahjominen on rikos, mutta jos rahaa kutsuu vaaliavustukseksi, se on sallittua. Koska vaaliavustusta saa antaa myös valituksi tulemisen jälkeen, koko lahjontapykälä on täysin kuollut kirjain. Kun asioita tutkitaan, on täydellisen mahdotonta osoittaa, onko joku päätös syntynyt europinkan kannustamana vai olisiko se syntynyt muutenkin. Tämän asian perustuslakivaliokuntakin totesi kommenteissan, kun Suomi viimein muun Euroopan painostuksesta suostui kriminalisoimaan kansanedustajan lahjomisen 90-luvulla. Kansanedustajat eivät ahneuksissaan halunneet kääntää rahahanojaan kiinni, joten päätökset ovat olleet ostettavissa ja virallisesti voidaan teeskennellä, ettei Suomessa ole korruptiota.

Vähemmälle huomiolle on sen sijaan jäänyt sen ruotiminen, mistä tämä avustusraha, jota voi jokseenkin huoletta kutsua lahjusrahaksi, oikein on peräisin. Kun katsoo julki tulleita lahjoittajien listoja, huomaamme, että 90% rahasta tulee jotenkin kiinteistö- ja rakennusbisneksestä. Tämän pitäisi herättää hälytyskelloja, mutta koska nyt vain keskitytään hutkimaan kansanedustajia eikä heidät omistavia takapiruja, tämä asia on jäänyt luvattoman vähälle huomiolle.

Rakennusbisnes on tyylipuhdas esimerkki suomalaisesta korruptiosta. Se tarvitsee viranomaispäätöksiä, joten poliitikkojen omistamisesta on hyötyä. Rakennusbisnes on riippuvainen poliitikoista monella tavalla. Kaavoituksen pitää mahdollistaa juuri rakennuttajien haluama rakentaminen. Asuntorakentamisessa tämä tarkoittaa mahdollisimman pieniä koirankoppeja mahdollisimman tiheästi mahdollisimman pienelle tontille, ja liiketilarakentamisessa ostoshelvettejä sinne, mihin niitä milloinkin halutaan rakentaa. Tässä ei kuitenkaan ole kaikki, sillä lisäksi täytyy pitää poissa muut kuin tämän kiinteistömafian rattaat rakennusbisneksestä. Jos joku rupeaisi rakentamaan halvalla suuria asuntoja kohtuullisen kokoisille tonteille, kansalaiset saattaisivat ryhtyä vaatimaan parempaa eivätkä alistuneesti osta ylihintaan kaikkea tarjolle tulevaa. Lisäksi tarvitaan teitä, rataa ja sentapaisia asioita, jotta rakennettavien alueiden hintoihin voidaan puhaltaa lisää ilmaa. Raha infrastruktuurin rakentamiseen nyhdetään veronmaksajilta ja voitot menevät kiinteistömiehille ja heidän lahjomilleen poliitikoille.

Käytännössä nyt näyttää siltä, että poliitikot eivät edelleenkään halua sahata omaa leipäpuutaan vaan yrittävät nysväyksellä, sanahelinällä ja numeromagialla hämätä vaalikarja uskomaan, että asioihin tartutaan pontevasti ja nyt meno muuttuu. Esimerkiksi kelpaa ehdotus siitä, että yksittäinen lahjoitus saisi olla vain kolmen tonnin suuruinen. Tämähän tarkoittaa vain useampia 2500 euron lahjoituksia eikä mitään muuta. Jos rahaa ei saa virallisesti poliitikoille maksaa, niin ainahan on mahdollista ostaa poliitikkoa lähellä olevalta yritykseltä kiinteistösuunnittelukonsultointia 50 tonnilla ja näin asia ei päädy vaalirahoitustietoihin ollenkaan. Jälkikäteen maksettavasta vaalirahoituksesta meille on jo selitetty, että se on aivan oikeaa vaalirahoitusta, sillä ehdokkaat ovat mukamas korviaan myöten veloissa kampanjansa jälkeen ja taseiden paikkaaminen lahjoituksilla on aivan perusteltua.

Mikään ei siis näyttäisi muuttuvan, mutta kohu yritetään vaimentaa näennäisillä toimenpiteillä. Poliitikot näyttävät olevan kaikki autuaan tietämättömiä saamiensa rahojen alkuperästä, joten kukaan ei tule kiinnittäneeksi huomiota siihen, että raha on puhdasta lahjusrahaa sekundaa tehtailevilta kiinteistömiehiltä. Lehdistökään ei tunnu olevan hereillä vaan on mennyt täysin poliitikkojen heille rakentamaan ansaan. Kun poliitikot ovat tulleet kaapeistaan ottamaan syytä niskoilleen taustajoukkojensa sijaan, lehdistön huomio on kääntynyt juuri siihen, mihin se haluttiinkin kääntää – eli pois itse lahjonnasta ja läpimädästä kiinteistöbisneksestä.

Tämän mafian menot suomalaiset maksavat ahtaan mutta kalliin asumisensa hinnassa sekä korkeissa kunnallisveroissa. Ketään ei tunnu asia kiinnostavan, vaikka juuri nyt kaikilla halukkailla olisi käytössä aseita yllin kyllin rötöstelyn ja välistävedon paljastamiseen.

Vai olisiko niin, että valtamedialle rakennusbisnes on mainostajana ja tukijana siinä määrin keskeisessä asemassa, että myös media on osa tätä hämäräbisnestä eikä sekään ei lähde omaa oksaansa sahaamaan?