Uutistoimisto AFP kertoo, että iranilaiset aikovat kaivaa raja-alueelleen 320000 hautaa, jotta nämä ovat sitten kätevästi valmiina kaatuneita vihollissotilaita varten, jos USA tai Israel hyökkää maahan. Asiasta kertoi kenraali Mir-Faisal Bagherzadeh.

Ihan hienoa propagandaa, mutta voisi kuvitella jopa keskivertoiranilaisen tajuavan – muunmaalaisista puhumattakaan, että mikäli USA ja Israel päätyvät sotilaalliseen ratkaisuun Iranin ydinohjelman taltuttamiseksi, se tarkoittaa käytännössä, että Iranin ydinlaitokset pyyhkäistään maan pinnalta intensiivisellä ilmapommituksella. Vaikka iranilaiset pudottaisivat joka ainoan hyökkäävän lentovimpaimen ja telottaisivat pilotit, niin siitä ei vielä kovin paljoa haudantäytettä saisi.

Zimbabwessa astuu tänään presidentin virkaan tuttu mies. Väkivaltaisen vaali-ilveilyn jälkeen Robert Mugabe vannoo pilkkanaan pitämänsä virkavalan jo neljänsien peukaloitujen vaalien jälkeen.

Tästä eteläisen Afrikan Ceausescusta kirjoitettiin aikanaan suomen lehdistössä mm. seuraavasti: "Mugabe kuuluu niihin afrikkalaisiin kansanjohtajiin ja valtiomiehiin, joilta monet muunväriset poliitikot voisivat oppia eräitä tärkeitä asioita", ja seuraavasti: "Mugabe on epäilemätä realisti, joka pystyy nousemaan poliittisten intohimojen, kostonhalun ja ideologisten tunteenomaisuuksien yläpuolelle paremmin kuin monet valkoisten ns. kulttuurikansojen johtajat".

Itse Mugabe on puolestaan vakuuttanut, ettei opposition pääse Zimbabwessa valtaan hänen elinaikanaan. Tiukan paikan tullen Mugabe sanoo olevansa kannattajineen valmis ajamaan maansa täyteen sisällissotaan pitääkseen opposition pois vallankahvasta. Jos Zimbabwen muutos tosiaan vaatii sen, että Mugabe potkaisee tyhjää, niin toivottavasti se tapahtuu mahdollisimman pian. Ikävä kyllä jo 84-vuotias Mugabe on ainakin toistaiseksi osoittautunut ikävän sitkeähenkiseksi.

Helsingin kaduilla näkyy näin kesäaikaan jos jonkinnäköistä euronpummaajaa. Eniten palstatilaa saavat pääasiassa Romaniasta kotoisin olevat kerjäläiset, jotka yleensä anelevat almuja kadunkulmassa polvillaan. Sanotaan, että he ovat osa ylikansallista järjestäytynyttä kerjäläisjoukkoa, joka tällä kertaa on valinnut toimipaikakseen Helsingin ja muutaman muun Suomen suurimmista kaupungeista. Kerjäläisten yhdenmukainen käyttäytyminen vihjaa, että he tosiaan olisivat järjestäytyneen organisaation kenttätyöntekilöitä.

Ainakin asenne on kohdallaan Simonkadun ja Mannerheimintien kulmassa kerjäävällä.

Näistä polvillaan kerjäävistä on varsinaisessa työssään harvinaisen vähän riesaa. He eivät roiku kenenkään hihassa eivätkä vaadi ketään pysähtymään kuuntelemaan paasaustaan. On toki tunnustettava, että ainakin osa näistä kerjäläisistä tekee firabelihomminaan erilaisia pieniä ja vähän suurempiakin omaisuusrikoksia ja vakavammistakin rötöksistä on kuultu. Silti varsinaisena vitsauksena ei ainakaan Tohtori heitä nykyisellään pidä, vaikka mielummin antaakin killinkinsä vaikkapa supisuomalaiselle spurgulle, koska silloin ainakin tietää avustuksen menevän tositarpeeseen.

Romanialaisten kerjäläisten Suomeen rantautumiseen voi toki kukin suhtautua miten mielii, mutta sitä ei voine kukaan kieltää, että asenne ja nöyryys heillä ovat kohdallaaan ainakin noin julkisesti.

Ihan toista luokkaa ovat sitten näiden omasta mielestään parempimaineisten kerjäläisorganisaatioiden agentit, jotka päivystävät kaupungilla kansioineen ja ovat hihassa roikkumassa, vaikka siihen ei antaisi pienintäkään aihetta. Nämä niinkutsutut "feissaajat" edustavat milloin mitäkin paskasakkia. Heistä ohi usein hirveän vaikea päästä ohi kohteliaasti ja ystävällisenkin kiellon jälkeen saa helposti peräänsä huudon: "Eikö ilmastonmuutos koske sinua?", tai: "Eivät siis nälkäiset lapset kiinnosta!" Ja tietenkin nämä tyypit lorvivat aina samoissa paikoissa, joten vaikkapa työmatkallaan Kampin Narinkkatorin tai Kolmen Sepän aukion kautta kulkevat saavat päivittäin pari kertaa kohdata nämä päällekäyvät ammattipummit.

Tohtorin oppinut ystävä ehdotti joskus katupummaamiseen uusia sääntöjä. Niiden mukaan pummaaminen olisi ollut täysin sallittua, mutta sen olisi aina tapahduttava istualtaan, selkä seinää vasten ja metelöimättä. Tohtori on valmis liittämään luvalliseen kerjäämiseen myös polvillaan tapahtuvan anelemisen, mutta edellyttää, että kansainvälisten kerjäläisliigojen ns. "feissaajat" toimivat samojen sääntöjen mukaan kuin muutkin pummit – ikävä ei tulisi, vaikka mokomat työnvieroksujat katoaisivat katukuvasta kokonaan.

Hämeenlinnassa kuluneella viikolla olivat leivättömän pöydän ääressä kaksi päiväkodin työntekijää, jotka syytteen mukaan näkivät työtehtävissään asiakseen pakottaa voimakeinoin 2-4 vuotiaita lapsia syömään ja vieläpä pakottamaan erään 2-vuotiaan lapsen syömään kertaalleen oksentamansa murot uudelleen. Juttuun liittyy myös muuta lasten kaltoin kohtelua.

Jos syytteet ovat totta, niin syytetyt ansaitsisivat huomattavasti tuntuvammat seuraamukset kuin syyttäjän ajamat sakkorangaistukset. Vähintäänkin potkut, ehdollinen vankeusrangaistus ja takuut siitä, etteivät moiset "hoitoalan ammattilaiset" enää ikinä työskentele lasten parissa, olisivat paikallaan. Ylipäänsä he saavat olla tyytyväisiä, ettei joku suivaantunut lapsen isä – tai äiti – ole jo sotkenut heitä suohon.

USA:n korkein oikeus määritteli ennen kohtuullista kolmen ja puolen kuukauden kesälomaansa Washingtonin käsiaseiden omistusta ankaralla kädellä rajoittavan lainsäädännön osin perustuslain vastaiseksi. Päätöksessään oikeus totesi muun muassa, ettei mikään Yhdysvaltain osavaltio voi säätää lakia, joka kategorisesti kieltää käsiaseiden omistuksen, ja että jokaisella amerikkalaisella on oikeus omistaa käsiase puolustaakseen itseään, kotiaan ja yhteisöään.

Oikeus totesi päätöksessään myös, että perustuslaki ei estä lainsäädäntöä, jolla rajoitetaan aseen omistamista esimerkiksi mielenterveysongelmaisilta tai rikosrekisterin omaavilta. Samoin myös aseiden kieltäminen erikseen määritellyissä paikoissa, kuten kouluissa tai liittovaltion rakennuksissa, on oikeuden mukaan mahdollista perustuslain puitteissa.

USA:n perustuslaki on aika kummallinen rakennelma. Se on säädetty ikuiseksi eikä sitä ole historiassa muutettu. Sitä voidaan ainoastaa täydentää perustuslaillisilla lisäyksillä, joita on vuosisatojen varrella kertynyt 27 kappaletta. Itse asiassa kansalaisten oikeus kantaa asetta pohjautuu sekin perustuslain lisäykseen, järjestyksessään toiseen, joka tuli voimaan vuonna 1791. Kaikki muut lait ovat perustuslaille alisteisia ja perustuslain vastainen laki ei ole laki ollenkaan. Perustuslain korkein tulkitsija on USA:n korkein oikeus ja, jos korkein oikeus määrittelee jonkun lain perustuslain vastaiseksi, lakkaa laki olemasta laki välittömästi.

Amerikkalaisesta systeemistä ja politiikasta voi olla montaa mieltä, mutta Tohtorin mielestä vallan kolmijaon puolesta on erittäin hyvä, ettei lainsäädännön laillisuus ole pelkästään poropeukaloiden poliitikkojen varassa.

Suomessahan perustuslakituomioistuinta ei ole ja lakien perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakivaliokunta. Lisäksi perustuslain kanssa ristiriidassa olevia lakeja voidaan säätää aivan vapaasti, kunhan niitä säädettäessä noudatetaan perustuslain säätämisjärjestystä, joka käytännössä edellyttää lain käsittelyä kaksilla peräkkäisillä valtiopäivillä sekä hyväksymistä kahden kolmasosan enemmistöllä; ei sen enempää. Voi vain kuvitella, millaiseen muotoon USA:n perustuslaki olisi muutettu, jos syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen USA:n kongressi olisi paniikkitunnelmissa voinut rukata sitä mielensä mukaan kahden kolmasosan enemmistöllä – viiden kuudesosan enemmistöllä vaikka päivässä. Onneksi näin ei ole.

Suomessa lakien suhdetta perustuslakiin ei suuremmin pohdita. Tämä johtuu tietenkin siitä, ettei sillä perinteisesti ole suurempaa merkitystä. Kun perustuslakivaliokunnan enemmistö, joka tietenkin heiastelee eduskunnan enemmistöä, tekee poliittisen päätöksen ja tulkitsee lakiehdotuksen olevan perustuslain kanssa sopusoinnussa ja sellaisena käsiteltävä normaalilla menettelyllä, tulee laki eduskunnan päätöksellä voimaan ja viranomaisten ja tuomioistuinten on sitä sovellettava. Tästä syystä Suomessa voidaan aivan pokkana säätää vaikkapa laki, jonka mukaan perintövero on erilainen sen mukaan, satutko olemaan maajussi, yksityisyrittäjä vai palkansaaja. Sillä, että kyseinen laki on räikeästi ristiriidassa Suomen perustuslain määrittelemän kansalaisten yhdenvertaisuuden kanssa, ei ole mitään merkitystä. Valittaa voi vaikka paaville, mutta laki voidaan kumota vain toisella lailla.

Tämä kuitenkin on asia, joka Suomessa on hyvää vauhtia muuttumassa. Vaikka Suomen poliitikot eivät itseriittoisuudessaan tunnustakaan perustuslakituomioistuimen tarvetta, niin Euroopan Unionin myötä lakien ja muiden säädösten välinen alisteisuus on asia, jota joudutaan pohtimaan hyvinkin usein. Kansallinen lainsäädäntö väistyy EU-lain tieltä ja oikeusjuttuja jatketaan Suomen korkeimman oikeuden jälkeen aina tarpeen tullen EU-tuomioistuimessa, joka voi heittää suomalaisen lain tunkiolle. Jos Euroopan Unionin perustuslaki – millä nimellä sitä loppujen lopuksi sitten kutsutaankin – tulee joskus voimaan, saatetaan myös suomalaista perintöverotusta ruotia aikanaan EU-oikeudessa.

Ei ole kunniaksi Suomen poliitikoille, että perustuslain valvontakin on asia, joka täytyy Suomeen hivuttaa puoliväkisin eurobyrokaattien toimesta.

Keskustan varapuheenjohtaha kertoi tänään julkiselle sanalle seuraavaa koskien aikaisempaa suunnitelmaansa haastaa Keskustan istuva puheenjohtaja Matti Vanhanen vuoden 2010 puoluekokouksessa sekä viimeisen kuukauden vellonutta vaalirahoituskeskustelua: "Onko puheenjohtajuus tavoittelemisen arvoista, sitä joutuu nyt painavasti punnitsemaan. Tohdin sen sanoa, että viimeaikaisella keskustelulla on ollut vaikutusta myös siihen, että oma motivaationi on kehittynyt heikentyvään suuntaan. Olen hyvin innostunut nykyisistä tehtävistäni, mutta emmehän me olisi ihmisiä, jos tällainen ei olisi jättänyt jälkeä."

Suomeksi sanottuna Lehtomäki laittautuu uhrin osaan, vaikka hän olikin yksi vaalirahoitustaan pimittäneistä.

Huomasiko muuten kukaan, kuinka paljon tuo Lehtomäen kommentti muistutti edesmenneen presidentti Urho Kekkosen lausuntoja? Lehtomäki on tainnut tutkia idolinsa uraa ja puheita varsin tarkasti, mikä sinänsä on aivan paikallaan. Mutta eihän noin vanhanaikainen puheenparsi peiteltyine uhkauksineen syrjään astumisesta sentään kovin hyvin istu nuorelle naiselle, joka ei sentään aivan vielä ole Kekkosen tapaan juurtunut kansakunnan kaapin päälle.

EU-parlamentin selvityksessä ollaan huolissaan Internetissä julkaistavista blogeista. "Tarvitsemme laatutakeita Pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi."

Hohhoijaa.

Blogeja verkosta löytyy joka lähtöön ja useat blogit ovat kieltämättä kiusallisia niin vallanpitäjille kuin muillekin – milloin haukutaan valehtelevaa hallitusta ja milloin keskinkertaista mutta ylihintaista ravintolaa. Toki blogeissa on myös paljon virheellistä ja puolueellista tietoa, mutta siinä suhteessa blogien tuskin tarvitsee hävetä yhtään muun tiedonvälityksen rinnalla. Nykymaailman mediatulvassa pärjää vain, jos osaa harjoittaa riittävää lähdekritiikkiä. EU:n laatutakeet eivät sitä muuta miksikään.

Vaikka blogien ja bloggaajien ahdistelemisella ei suoranaisesti pyrittäisikään sananvapauden rajoittamiseen, on syytä muistaa, että erityisesti poliittisia blogeja pidetään hyvin laajasti ongelmallisina nimenomaan autoritäärisille valtioille, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Kiina, Valko-Venäjä ja Burma. Vaikka Euroopan Unionia ei ainakaan toistaiseksi ole luettava diktatuurien joukkoon, on sananvapauden kaventamisyritykset kuitenkin nitistettävä alkuunsa. Muistakaa, että useampi esi-isä (ja miksei -äitikin) on menettänyt henkensä taistellessaan juuri niiden oikeuksien puolesta, joita nykymaailmassa ollaan ottamassa pois milloin milläkin tekosyyllä.

Hallinto-oikeus määräsi Suojelupoliisin antamaan Nelosen uutisten toimittajalle hänen pyytämänsä kopion ns. Tiitisen listasta. Tietenkin Supo valittaa asiasta ja lopullisen päätöksen tekee KHO joskus ensi vuonna, mutta jo tehty päätöskin on omiaan tuottamaan kylmän ringin persuuksiin parillekymmenelle suomalaiselle.

Vaikka listalta tuskin löytyy mitään mahdottoman ihmeellistä, on sen ympärille vuosien jahnaamisen tuloksena syntynyt sellainen huhujen ja juorujen sotku, että se voidaan selvittää vain julkaisemalla lista. Mitään järjellistä syytähän listan salaamiseen ei ole, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että tällä käräjöinnillä Supo pitää huomion poissa muista mahdollisesti hyvinkin paljon merkittävämmistä julkisuusongelmista.

Kovin huolissaan listalla olevien suomalaisten ei tarvitse olla. Sen kertoo jo tosiasia, että edes Jaakko Laakson tapaiset kätyrit eivät missään vaiheessa ole joutuneet vastuuseen tekemisistään.

Kaleva kirjoittaa: "Kaikki EU-johtajat ovat sitä mieltä, että Lissabonin sopimusta tarvitaan, jotta voidaan parantaa kansalaisten asemaa heitä suoraan koskevissa asioissa, kuten huoltajuusasiat, maahanmuutto, tietosuoja ja kansainvälisen rikollisuuden vastainen taistelu".

Pessimisti voisi sanoa tuon tarkoittavan sitä, että Lissabonin sopimus mahdollistaa huoltajuus- ja avioeroasioiden käsittelyn pohjoismaissa eteläeurooppalaiseen tai jopa pohjoisafrikkalaiseen tyyliin, harmonisoi maahanmuuton lieveilmiöt kaikissa EU-maissa ranskalais-brittiläiselle tasolle ja antaa viranomaisille rajattomat urkintavaltuudet kansalaisten yksityiselämään, kunhan vain muistetaan käyttää tekosyynä terrorismia tai veronkiertoa – noita nykymaailman kahta suurinta vitsausta.

Tohtorin mielestä EU ja erityisesti euro on erittäin hyvä juttu Suomelle ja useimmille muillekin EU-maille; ei vähiten Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä torjuneelle Irlannille. EU:n liittovaltiokehityskään ei sinänsä lähtökohtaisesti ole mitenkään huono asia, mutta se, että asiaa ajetaan lähinnä puolitotuuksilla, latteuksilla sekä suoranaisilla valheilla, voi johtaa vain EU:n kannatuksen laskuun.

Hesarista kuuluu taas vaihteeksi kummia. Toimittaja Heikki Arola kirjoittaa otsikolla "Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta" seuraavaa:

Euroopan unionin sisäistä päästökauppaa on käyty nyt kolmen ja puolen vuoden ajan. Järjestelmästä on kehittynyt valtaisa valtiollinen tukiaisautomaatti, jonka kautta yksin Suomessa jaetaan satoja miljoonia euroja rahaa kaikelle sähkön tuotannolle.

Valtio jakaa päästöluvat ilmaiseksi hiilisähkön tuottajille, mutta ne eivät hyödytä pelkästään hiilituottajia, vaan kaiken sähkön tuottajia. Kohoavien sähkön hintojen kautta massiivisen tuen korjaavat myös ydinvoimalla ja vesivoimalla sähköä tekevät yhtiöt.

Suomessa erityisen kiinnostavaa on se valtiollinen tuki, jota päästökaupan kautta saa ydinvoimateollisuus.

On varsin käsittämätöntä, miten toimittaja on saanut juttunsa faktat käännettyä ydinvoimateollisuuden kritiikiksi, ellei sitten kyseessä ole ns. tarkoitushakuinen uutisointi.

Jo jutun yllä siteeratut kolme kappaletta herättävät kaksi kysymystä, joita toimittaja ei ole älynnyt tai halunnut esittää. Siispä Tohtori esittää ne toimittajan puolesta:

1. Miksi päästökauppa nostaa sähkön hintaa, jos energiantuottajat saavat tarvitsemansa päästöoikeudet ilmaiseksi?
2. Miten kivihiilen polttamisen subventointi ilmaisilla päästöoikeuksilla on ydinvoiman tukemista?

Koko päästökaupan idea on siinä, että se kannustaa teollisuutta vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Tekemällä päästöoikeuksista vapaasti kaupattavia arvopapereita suunnataan päästöjen vähennykset sinne, missä niitä voidaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Ne hiilidioksidia ilmakehään tupruttavat firmat, jotka eivät pysty omia päästöjään vähentämään, joutuvat päästökaupan myötä osallistumaan päästötalkoihin ostamalla päästöoikeuksia, jolloin markkinahintaan, jolloin kyseiset päästöt jäävät tuottamatta jossain muualla.

Tietenkin tämä on vain utopistista teoriaa, koska valtiot tukevat tupruttelijoita ilmaisilla päästöoikeuksilla. Tämäkään ei vielä sinänsä tuhoaisi päätökaupan toimintaperiaatetta, mutta ikävä kyllä siihen liittyy vielä toinen epäterve ilmiö. Nimittäin jos joku hiilisähköfirma päättäisi vähentää tuotantoaan tai muuttaa sitä vähäpäästöisemmäksi kannustimenaan se, että näin toimimalla se voisi myydä käyttämättä jääneet päästöoikeutensa markkinahintaan, niin samalla hetkellä poliitikot olisivat kuorossa huutamassa: "windfall tuotot, windfall tuotot", ja vaatimassa yhtiölle raippaveroja, vaikka oikeasti yhtiö olisi tekemässä juuri sitä, johon päästökauppajärjestelmän on tarkoitus kannustaa.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ykskantaan ilmoittanut, että ilman Lissabonin sopimuksen voimaantuloa Euroopan Unioni ei voi laajentua. Saksan liittokansleri Angela Merkel on asiasta samaa mieltä. Sinänsä nämä kommentit tuntuvat aika merkityksettömiltä, koska EU:n päätöksenteon uudistamisesta ennen uusien jäsenmaiden hyväksymistä on sovittu EU:n nykyisessä perussopimuksessa – Nizzan sopimuksessa.

Lähemmin tarkasteltuna lausunnot asettavat kuitenkin uusia mutkia Lissabonin sopimuksen nyt jo kiviselle taipaleelle. Nyt nimittäin tyhmempikin käsittää, että helpoin tapa pitää Turkki unionin ulkopuolella on torpedoida Lissabonin sopimus. Näin siis seuraavan kerran, kun irlantilaiset pakotetaan äänestämään kosmeettisesti muutetusta Lissabonin sopimuksesta, on kyseessä entistä selvemmin äänestys EU:n laajenemisesta Turkkiin ja muihin sellaisiin maihin, joita keskiverto EU-kansalaiset eivät todellakaan toivota avosylin tervetulleeksi.

Saapa nähdä millaisella demokratiaa pilkkanaan pitävällä peppudiilillä euroeliitti junailee EU:n perussopimusuudistuksen ja sitä kautta 70 miljoonaisen muslimimaan EU-jäsenyyden.

Korkeista polttoaineiden hinnoista suivaantuneet kuljetusyrittäjät aikovat haitata juhannuksen menoliikennettä torstaina jumittamalla rekkoineen Etelä-Suomen ruuhkaisia valtateitä matelemalla muun liikenteen seassa.

Tohtori ihmettelee, mihin tällä oikein pyritään. Ilmeisesti tarkoituksena on tuhota viimeinenkin solidaarisuus, jota keskivertokansalainen vielä tuntee kannattavuutensa kanssa kamppailevia kuljetusyrittäjiä kohtaan. Mikäli näin on, niin sitten keino on varmasti toimiva. Mitään muuta vaikutusta tuollaisella mielenilmauksella tuskin on.

Mitä taas tulee siihen, että kuljetusyrityksiä on vaarassa kaatua siksi, että niillä on pitkiä kuljetussopimuksia, joihin ei ole kirjattu mahdollisuutta korottaa tariffeja polttonesteen hintojen oleellisesti noustessa, niin siitä kyseiset kuljetusliikkeet saavat syyttää vain itseään. Jos liikkeenharjoittaja tekee tuollaisen sopimuksen ja polttaa näppinsä dieselin hinnan noustessa, niin sitä kutsutaan realisoituneeksi yrittäjäriskiksi.

Jos valtio yhtäkkiä ryntäisi pelastamaan moiset hölmöilijät, vääristäisi se auttamatta kilpailua niiden vahingoksi, jotka ovat olleet viisaampia sopimuksia sorvatessaan ja sitä kautta aiemmin hävinneet tarjouskilpailuja hintoja polkeville firmoille, jotka ovat olleet valmiita sitoutumaan pitkiin kiinteähintaisiin sopimuksiin. Tämä olisi ristiriidassa niin EU:n kuin kansallisenkin kilpaululainsäädännön kanssa.

Sitä paitsi polttoaine on kallista kaikille. Ihan samalla periaatteella pitäisi kaikkien autoilijoiden saada valtiolta avustusta bensalaskunsa maksamiseen. Ja kun sille tielle lähdetään, niin miksei saman tien laiteta kaikkia veroja valtion maksettaviksi, sillä verothan ne vasta kalliiksi käyvätkin.

Helsingin Sanomat tuntuu käyttävän edelleen joka ainoan tilaisuuden luvallisten ampuma-aseiden haltijoiden panetteluun ja enemmän tai vähemmän avoimiin vaatimuksiin lupajärjestelmän kiristämisestä.

Lehden tämänpäiväinen kirjoitus Ylitornion ampumatapauksesta, jossa 88-vuotias mies ampui vaimonsa ja kaksi kehitysvammaista lastaan sekä itsensä, sai tavan mukaan viereensä erillisen pohdintauutisen, jossa siteerattiin viranomaislähdettä, jonka mukaan pelkästään korkean iän perusteella ei ampuma-aseen hallussapitolupaa voida peruuttaa. Ei voida, eikä pidäkään voida, sanoo Tohtori.

Kuitenkin Hesari tiesi myös kertoa, että tässä tapauksessa käytetyt tuliaseet olivat luvaton revolveri, jonka tappaja oli ilmeisesti yli 60 vuotta sitten hankkinut itselleen sotamuistoksi, sekä katkaistu haulikko, jollaiseen ei lupaa saa millään perusteella.

Oli miten oli, kaikille perheensä ja itsensä tappamista suunnitteleville Tohtorilla on vain yksi neuvo: ensimmäiseksi tapettavaksi on aina parasta valita itsensä.

Miten Tohtorin tutkasta pääsikin lipsahtamaan ohi viime viikon ajatuspieru, jonka tällä kertaa tarjoaa Euroopan komissio.

Komissio kuulemma aikoo ehdottaa EU:n jäsenmaille lakipakettia, jolla säädettäisiin ns. Robin Hood- vero, joka kohdistuisi "kovia voittoja keränneisiin" energiayhtiöihin ja jonka tuotolla tuettaisiin kotitalouksia, jotka "kamppailevat kohonneiden polttoainelaskujensa kanssa".

On täysin idioottimaista kuvitella, että energiayhtiöitä sakkoverottamalla saataisiin aikaiseksi mitään muuta kuin energian hinnan nousua entisestään. Lisäksi epämääräisillä raippaveroilla tuhotaan sekin pieni ympäristönsuojelullinen etu, jonka päästökauppa olisi voinut tuottaa, mikäli sen oltaisiin annettu toimia markkinalähtöisesti.

Helsingin Sanomien mukaan suomalaispankit ovat haastamassa islantilaiset talletustilien korkosodassa. Haaste on kyllä varsin vaatimaton, kun sen sisältöä oikein katsoo.

Talletuskorkojen vertailu.

Ohessa on pikaisesti kokoon kursittu kaavio suomessa toimivien pankkien tarjoamista talletuskoroista tileille, joilta asiakas voi nostaa rahansa milloin tahansa rajoituksetta. Diagrammista varmaankin puuttuu jokunen pankki eikä prosentitkaan ole välttämättä sadasosan tarkkuudella oikein. Data on kuitenkin peräisin pankeilta itseltään ja sellaisena numeroiden pitäisi sisältää Hesarin uutisoima "haaste".

Korkokilpailusta tutut islantilaispankit Kaupthing ja Glitnir on merkitty punaisella. Keltaisella on merkitty Suomen kolme perinteisesti suurinta pankkiryhmää: OP, Nordea ja Sampopankki. Loput ovat sitten pienempiä Suomessa toimivia pankkeja.

Huomattakoon vielä, että ainoa islantilaispankkien talletuskorkoja edes likimain lähentelevä suomalaispankki on Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Hypopankki, joka ei tarjoa kokonaispankkipalvelua vaan pelkästään asuntolainoja, lainavakuutuksia ja talletuspalveluja.

Yksikään vanha pankki ei tarjoa yli 2% korkoa ja pohjimmaisena ovat Nordean ja Sampopankin talletuskorot, jotka ovat promillen luokkaa ja nekin lasketaan tilin kuukauden alimmalle saldolle, mikä on jo silkkaa vittuilua. Tohtori kehottaa kansalaisia miettimään kunnolla, missä rahojaan makuuttavat. Jos islantilaispankki arveluttaa, niin asiakkaita hamuavat uudemmat suomalaispankit ovat harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja. Päivittäiset raha-asiansa saa tavallinen palkansaaja varmasti vallan hyvin hoidettua myös esimerkiksi S-pankissa, Nooassa tai Tapiolapankissa.

Mutta että haaste. Kyllä Islannin pojilla varmaan jo housut tutisevat. Ai, eikö?

Yllä kaavakuva PahaBlogin suhtautumisesta vallitsevaan poliittiseen kulttuuriin. Sattumalta se kuvaa myös pääministeri Vanhasen suhdetta vaalirahoituksesta nipottaviin tiukkapipoihin.

Tohtori on nähnyt tarpeelliseksi luoda kolumnien rinnalle hieman vapaamuotoisemman ilmaisukanavan. Sikäli kun maailmassa tapahtuu jotain kommentointia kaipaavaa, josta Tohtori ei kuitenkaan kiireisenä miehenä jouda raapustamaan kokonaista pakinaa, saattaa blogisivulle kuitenkin ilmestyä asian oikeaa laitaa valaiseva kommentti.

Uutena ominaisuutena tarjolla on myös mahdollisuus kommentoida blogikirjoituksia. Täysin poissuljettua ei ole sekään, että tulevaisuudessa blogiin ilmestyisi aina silloin tällöin asian omaksumista helpottavia kuvia.

Tervetuloa siis PahaBlogin pariin. Sikäli kun auringonpilkut pysyvät oikeassa asennossa, jatkuu myös kolumnien tuotanto entiseen epävakaaseen tahtiinsa.

Myös tulevista kolumneista laitan luultavasti tänne aina lyhyen maininnan. Näin myös kolumneja voi kommentoida blogin kautta.

Vaalirahoitussotku sen kun jatkuu ja mitä enemmän pintaa raaputetaan, löytyy puhdasoppisia valheita enemmän ja enemmän. Koko kohuhan oli alun alkaen täysin teennäinen, sillä rikollista ei touhussa ollut kuin ilmoitusten tekemättä jättäminen. Jos Timo Kalli olisi ollut asiassa alun alkaen nöyrä ja puolueet olisivat sanoneet kysyjille, että vaalirahoitus on tällä hetkellä maan tapa ja täysin laillista ja tukiyhdistysrahojen ilmoitusvaatimuskäytäntö on juridisestikin hieman epäselvä ja että käytäntöä voidaan kyllä muuttaa tulevaisuudessa, jos siihen on tarvetta, mitään kohua ei olisi olemassakaan.

Tämä on rinnastettavissa täysin Ilkka Kanervan eroon johtaneeseen soppaan. Ei Kanerva tehnyt mitään kiellettyä, mutta valehteli asiasta kysyttäessä ja paisutteli valheita kunnes oli pakko tunnustaa. Tässä sotkussa merkittävin asia ei enää ole se, kuinka monta euroa kukakin on saanut parilta ihraiselta puotipuksulta, vaan se, että joka päivä paljastuu uusia suoranaisia valheita. Koska tulilinjalla on koko Keskustapuolueen hallitursryhmä ja melkein koko eduskuntaryhmäkin, joukosta ei löydy lynkkausjoukkoa, toisin kuin Kanervan tapauksessa.

Huomionarvoisaa on sekin, että sotkut pyörivät jatkuvasti lähinnä Keskustan ympärillä. Tämä on hyvä pitää kaupunkilaisen mielessä, kun Vanhanen ja Saarela/Karpela/whatever aloittavat seuraavien vaalien alla taas jonkun pehmokampanjan ja yrittävät saada höynäytettyä kaupunkilaisia äänestämään maalaissosialisteja. Vaikka Kepu on saanut viime aikoina Vanhaselta ihmistä etäisesti muistuttavat kasvot, puheenjohtajan takana vaikuttava väkivahva puolueorganisaatio on edelleen sama huijarien, valehtelijoiden, takinkääntäjien, narrien, moukkien ja kelmien kerho, joka se on ollut viimeiset 40-50 vuotta. Ei ole sattumaa, että muut puolueet ovat karsastaneet Kepua oikeastaan aina. Kekkosen aikana sitä piti sietää, koska puolue johti käytännössä Suomea Kekkosen kautta. Koiviston presidenttikaudelta alkaen Kepu pelattiin ensin syrjään kaikista merkittävistä vaikuttajan paikoista ja lopulta pitkään oppositioon, sillä Kokoomus ja Demarit oivalsivat, että maata on paljon helpompi johtaa, jos asioista voidaan sopia herrasmiesmäisesti tuopin ääressä Raffaellon terassilla puolueiden puheenjohtajien kesken. Kepun kanssa on aina ollut arpalippu, miten puoluekoneisto oikein suhtautuu tehtyihin sopimuksiin, sillä kepulaisen pääsyvaatimuksiin ei ole koskaan kuulunut sivistynyt, tahdikas ja herrasmiesmäinen käytös.

Nyt puolue on käräytetty housut kintuissa, kun se ei tullut oivaltaneeksi, että maan tapa on viime vuosina muuttunut. Muutkaan puolueet eivät toki ole asiassa putipuhtaita, mutta unohdusten, kiertelyn, kaartelun ja valehtelun vyyhti osoittaa erityisesti Keskustaan, joten muut ovat päässeet oikeastaan aika vähällä. Muualla ei muutenkaan ole esiintynyt sitä salailu- ja kätkemismentaliteettia, mitä Kepussa esiintyy edelleen. Kaikkien suurien puolueiden ehdokkaat ovat täydentäneet tuki-ilmoituksiaan viime aikoina ja kysyttäessä kertoneet saaneensa rahaa sieltä täältä ja selvittäneet omien rahankeruuorganisaatioidensa toimintaa.

Kepun patavanhoillinen maalaisorganisaatio ei sen sijaan ole huomannut kulttuurimuutosta. Maaseudulla kylien suuret herrat ovat tottuneet siihen, että he saavat tahtonsa läpi aina halutessaan ja ystävällismielinen apupoikapuolue hoitaa asiat kulisseissa. Vastalahjaksi nämä sitten heittelevät pikkuisen kolikoita oikeiden puolueiden miehille. Tämä on jokseenkin täydellistä ja puhdasoppista päätösten ostamista eli lahjontaa, ja lahjonta on laitonta toisin kuin vaalirahoitus, vaikka vaalirahoituslain porsaanreikä mahdollistakin kaiken rahan kutsumista vaalirahaksi; annettiinpa sitä sitten ennen tai jälkeen vaalien. Toisin kuin maakunnissa vielä kuvitellaan, lahjonta ei ole enää maan tapa ja moraalisesti hyväksyttävä juttu. Vaikka kaikki muutkin puolueet keräävät rahaa vaalien alla sieltä mistä saavat, kanavoidaan se edes hieman avoimemmin eikä rahoituksen takaa ei löydy samalla lailla päätösten ja rahoitusten koplaamiselta – kepulaista sukua oleva ilmaisu muuten tuokin – näyttäviä tapauksia.

Kepulaiset sen sijaan seisovat edelleen höyryävässä, polvenkorkuisessa paskakasassa. Päällään.