Poliisi etsii edelleen muutama kuukausi sitten Oulunkylän ostarilla miehen törkeästi pahoinpidellyttä mieskolmikkoa. Miestä oli mukiloitu esimerkiksi pesäpallomailoilla ja hänen saamansa vammat ovat niin vakavia, että hän on edelleen toipilaana eikä ole työkykyinen.

Miksi uutiset ovat nykyään aina tällaisia? Miksei enää saada lukea ihmisten oikeustajua elähdyttäviä uutisia, kuten 1990-luvulla Hangon regatan jälkeen julkaistua uutista, jonka mukaan regatassa noin 15 pojanklopin ryöstöyrityksen kohteeksi joutunutta espoolaismiestä tutkittiin pahoinpitelystä epäiltynä, koska hän oli hieman kiivastunut päälleen käyneille 12-15 -vuotiaille kakaroille ja piessyt koko porukan? Kumpi on muuttunut, maailma vai lehtikirjoitukset?

Ruotsista kuuluu uutinen, jonka ruotiminen sopii hyvin Tohtorin päivän ympärileikkausteemaan. Siellä muslimityttöjä ja -naisia pakotetaan kuulemma koko ajan "immenkalvon korjausleikkauksiin", joita tehdään paitsi yksityisillä klinikoilla myös kunnallisilla terveysasemilla. Syy leikkauksiin on se, että tyttö pelkää tulevansa tapetuksi tai tytön sukulaiset menettävänsä kasvonsa, ellei tyttö hääyönään vuoda verta, kun hänen immenkalvonsa repeää.

Kerrataanpa hieman. Tyttö alistuu raaan väkivallan pelossa kivuliaaseen operaatioon, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hän myöhemmin kokee lisää kipua ja vuotaa verta. Voiko enää sairaampaa olla? Ja lääkärit vielä kehtaavat suorittaa moisia operaatioita. Hyi!

Vaikka edellä oleva onkin jo itsessään ihan riittävän aivokuollutta kidutusta, niin oivan lisämausteen asiaan tietenkin tarjoaa se, että kaikki naiset eivät suinkaan vuoda verta ensimmäisellä yhdyntäkerralla, vaikka mies ei kuuluisikaan Ruben Stillerin takavuosina lanseeraamaan pienimunaisten miesten kerhoon.

Tohtori viitsi lomallaan lukea Suomen Kuvalehden viime viikon numeron vasta nyt, kun seuraavakin numero lienee jo postissa. Heti kannessa oli otsikko, joka antoi toivetta siitä, että Suomenkin ns. laatulehdistö on heräämässä vallitsevaan kehitykseen. Tohtorin huomion kiinnitti otsikko: "Meitä hivutetaan kohti valvontayhteiskuntaa".

Itse juttu oli ihan kohtuullinen avaus asiasta, mutta mielenkiintoista jutussa oli se, että käytännössä kaikki lisääntyvän valvonnan kritiikki laitettiin haastateltujen asiantuntijoiden tai ihmisoikeusaktiivien lausunnoiksi. Jutun kirjoittajan kriittistä näkökulmaa kyttäysyhteiskuntaa ja poliisivaltiota kohtaan saa hakea vaikka suurennuslasilla mutta silti on tyytyminen varsin laihoihin tuloksiin.

Tohtori on kuitenkin tyytyväinen, että asiaa pidetään esillä ja toivoo, että Suomen Kuvalehti ja valtakunnan muu "laatumedia" ei jatkossakaan unohda kansalaisten oikeuksia yksityisyyteen. Toivottavasti tulevaisuudessa tyylilaji myös terävöityy hieman ja kansalaisten kyttäystä ajavat poliitikot ja lobbarit tuodaan julkisuden riepoteltavaksi ansaitsemassaan valossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on tuomassa eduskuntaan lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaukset olisivat hyväksyttäviä, kunhan ne tekee lääkäri ja ne tehdään vanhempien toiveesta sekä lapsen suostumuksella. Tällä hetkellä poliisin tietoon tulevat ympärileikkaukset tutkitaan törkeinä pahoinpitelyinä.

Ensi vilkaisulla kaikki on ihan kunnossa. Leikkauksen tekisi terveydenhuollon ammattilainen ja operaatioon olisi kaikkien asianomaisten yhteinen tahto ja hyväksyntä.

No ei sentään! Hanke on väärin useammallakin tasolla ja loukkaa niin tasa-arvoa, ruumiillista itsemääräämisoikeutta kuin lääkärien ammattietiikkaakin.

Ensinnäkään tyttöjen ympärileikkauksia ei edelleenkään tulla sallimaan, kuten oikein onkin. Miksi siis poikien sukupuolielimiä saisi silpoa ilman lääketieteellistä perustetta, mutta tyttöjen ei? Lisäksi ympärileikkaukset tehdään yleensä vastasyntyneille, joten heidän puolestaan "lapsen suostumuksen" antaa lapsen vanhemmat – naurettavaa, sillä toki tyttöjenkin sukupuolielimien silvonta yleensä tapahtuu lapsen vanhempien toiveesta. Vaikka lainsäädännön pääasiallinen tarkoitus tuntuukin nykyään olevan ihmisten kyykyttäminen ja suuryritysten voittojen suojelu, niin oikeasti lakien pitäisi lähtökohtaisesti suojella niitä, jotka eivät itse itseään pysty suojelemaan. Tässä tapauksessa suojelua tarvitsevat siis pienet lapset, joiden kikkeli ollaan silpomassa ilman ensimmäistäkään järkevää syytä samalla aiheuttaen heille elinikäinen vamma.

Kaiken huipuksi toimenpiteet laitetaan lääkärien tehtäväksi, jolloin lääkärin on siis suoritettava täysin terveelle puolustuskyvyttömälle lapselle amputaatio. Jos lääkäri ei tähän alistuessaan riko eettistä normistoaan vastaan, niin sitten kyseinen normisto on aika joustava. Suomessa käytössä olevassa lääkärinvalassa sanotaan mm. seuraavasti: "Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä", ja: "Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti". Siinäpä pohdittavaa lääkärille, jonka vastaanotolle tuodaan vastasyntynyttä silvottavaksi.

Apotemnofilia on sairaus, jossa henkilöllä on halu amputoida itseltään terve raaja. Tohtori ei tiedä, minkä niminen sairaus on kyseessä, jos henkilö haluaa amputoida osan toisen ihmisen kikkelistä, mutta epäilee vahvasti, että kyseessä on joko äärifeministinen aggressio tai fundamentalistisen uskonnon sumentama mieli. Oli mikä oli, niin julkisen vallan ei pidä moiselle typeryydelle antaa hyväksyntäänsä.

Tohtori aloittaa kunnallisvaaleja odotellessa sarjan, jossa käsitellään puolueiden hutit ja mokat. Aloitamme vihreistä, koska se on niin helppoa.

Vihreät on puolue, jolla on takanaan kunniakas menneisyys. Ympäristöaktiivikerhon perillisenä syntyi puolue vastustamaan kaikkea. Kun kommunistit olivat juuri vähän aikaa sitten hajottaneet itsensä, kaikkea vastustavaa jäsenkuntaa oli yllättävän helppoa hankkia. Aarno Laitinen puhuu aina vihreän suojavärin ottaneista stalinisteista ja se kuvaa menneisyyden vihreitä sangen hyvin. Tämän päivän vihreissä on muitakin kuin entisiä stallareita, sillä valtaosa aktiiveista on niin nuoria, ettei heillä ole edes muistikuvaa tästä hullutuksesta.

Kun katsoo konvergenssia vihreistä asioista ja punaisista asioista nykyiseen vihreydeksi naamioituneeseen vasemmistolaisuuteen, huomaa, että setä Marxilla on aina kannattajansa, vaikka teoria on käytännössä osoitettu aika huonoksi. Vihreät ovat hieman hoiperrelleet marxilaisuuden polveilevalta polulta, sillä he ovat langenneet revisionismiin ja kopioineet demareilta loput. Tämän päivän puolueista tympein holhousvaltio- ja julkissektoripuolue tuntuu olevan nimenomaan Vihreät. Ei ole niin mitätöntä asiaa, ettei sen järjestämistä pitäisi keskittää julkiselle sektorille, koska markkinatalous ei tuota suurinta hyvää tulosta jollekin imaginääriselle yliopiston kuppilassa risupartaa kasvattaville ikihumanistiopiskelijapummien joukolle.

Kaikki sellaiset aatteet, joissa vastustetaan nykymenoa, löytävät kodin Vihreistä. Kannattajien vähemmistö tuntuu olevan ympäristöasioista huolissaan olevia realisteja, sillä ei ole niin hölmöä agendaa, etteikö se Vihreille kelpaisi. Kiukkuisimmat feministit ovat vihreitä, ja tämän aatesuuntauksen airut Rosa Meriläinen kertoi meille aivan vähän aikaa sitten, että jos haluaa olla mies, pitää ryhtyä sivariksi ja humanistiksi piipittämään femukerhoihin Pehmeistä Arvoista, koska näin saa pillua. Voi olla että saa, mutta tällä tavalla hyvistä jätkistä tulee marisevia tyttöjä, joten ajatus on henkisesti hieman ahdistava.

Osmo Soininvaaralla on ollut erinomaisen hyviä ajatuksia siitä, miten hyvinvointivaltio pitäisi järjestää ja rahoittaa, mutta hänet savustettiin puolueesta ulos kun hän ei keskittynyt pörröisten eläinten halailuun ja tympeimpään femupropagandaan. Viime aikoina ainakin bloginsa perusteella Soininvaarakin on tosin sortunut kiusanhenkilinjalle, sillä viime kuukauden tuotoksista puolet käsittelee sitä, miten autoilijoille saataisiin rakennettua teknisiä rajoittimia ja automaattista valvontaa. Tämä on asiana siinä määrin mitätön, että asiaan keskittyminen tällä pieteetillä paljastaa meille Osmon ydinvihreyden. Jos joku asia on ideologisesti väärin, sitä ei suoraan haluta kieltää, mutta kiusaa halutaan tehdä niin paljon kuin suinkin pystytään. Näin saavutetaan Vihreyteen keskeisesti kuuluva näennäispositiivisuus muodossa "kyllä, mutta....".

Toinen tyyppiesimerkki Vihreiden siipien suojassa tapahtuvasta myyräntyöstä on Vapaa Liikkuvuus -verkosto. Se ei ole virallisesti vihreä, mutta yllättävän monen vihreän bloginpitäjän sivulta on linkki tämän pellesakin sivuille. Näiden ilveilijöiden agendalla on rajojen avaaminen pummeille, neekereille, tyhjäntoimittajille ja rättipäille, sillä Eurooppa ja valkoinen mies mukamas sortaa niitä muita reppanoita edelleen siirtomaa-aikojen perusteella. Suomella ei ole ollut ikinä yhtään siirtomaata, mutta valkoisen miehen taakka painaa näitäkin yhteiskunnan nettosaajia siinä määrin raskaasti, että katumusharjoituksena pitäisi ottaa elätiksi jokainen laittomasti Eurooppaan päässyt ja lisäksi luopua alkuasukkaita kyykyttävästä viisumi- ja työlupabyrokratiasta.

Energiapolitiikassa puolue on täysin tuuliajolla, sillä se vastustaa sähköä siinä määrin voimaperäisesti, että ainoa hyväksyttävä tuotantomuoto ovat tuulimyllyt, jotka eivät tuota sähköä alkuunkaan tarpeeksi suomalaiseen tarpeeseen pakkasöinä, vaikka koko maa olisi täytetty myllyillä. Ydinvoima on paha, hiilivoima on paha, kaasuvoima on paha, vesivoima on paha, kaikki on paha. Tämän hetken tekniikalla ydinvoimaa puhtaampaa jatkuvaa energiaa ei taida olla olemassakaan, mutta vihreään ajatusmaailmaan ei sovi mitenkään ajatus siitä, että sähköä olisi riittävästi ja se olisi halpaa. Sähkö edustaa markkinataloutta ja riistokapitalismia ja kaikkea muuta kategorisesti pahaa, ja lisäksi sitä tarvitaan inhottavien ja työläistä riistävien yritysten käyttövoimaksi. Näin ollen vihreät mussuttavat energian säästöstä, koska vain siten vastustetaan länsimaista elämäntapaa, joka tosin on ainoa elämäntapa maailmassa, joka hyväksyy vihreyden kaltaisen omaan pakkiin kusemisen eikä lähetä myyräntyöläisiä työleireille tai ammuttavaksi.

Vihreissä on järkevääkin väkeä ja puolueen käsitys yksilönvapauksista on Suomen puolueista tervein. Ikävä kyllä hukkuvat helmet paskaan, kun puolue toteuttaa näennäisesti liberaaliutta hyväksymällä jokseenkin mitä hyvänsä Koijärvellä levitettyjen siipiensä suojaan, jolloin järkevä ihminen ei uskalla äänestää tuota puoluetta, sillä tulos on täydellinen arpalippu. Valituksi voi tulla kaikkia asioita vastustavia kiusanhenkiä, ja valitsematta voi jäädä Tarja Cronbergin kaltainen realisti.

Muiden puolueiden kannalta yhteistyö vihreiden kanssa on pakasta vetämistä. Puoluekuri on löyhä ja jokainen ajaa puolueen sisällä omaa agendaansa ja täyttää naistenlehtiä kiukuttelevalla femupropagandalla. Kukaan ei tiedä, mikä on seuraava trendiaihe, johon väki hurahtaa. Näin puolueen ohjelma ja luotettavuus on jokseenkin naistenlehden myyntiajan mittainen.

Kilpailuvirasto ehdottaa, että lopetetuilta analogisilta TV-lähetyksiltä vapautuneet taajuudet huutokaupattaisiin palveluntarjoajille. Ehdotuksen mukaan huutokauppa toteutettaisiin niin, että ostaja voisi myydä taajuuksia myös eteenpäin.

Tohtori ennustaa kuitenkin, että hallitus päätyy antamaan taajuudet ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan. Onhan se tietenkin niin, ettei mitään huutokauppoja kannata järjestää, kun paljon pienemmällä vaivalla taajuudet saa lahjoitettua vaikkapa ranskalaiselle Digitalle, joka sitten hyvää hyvyyttään välittää TV-yhtiöiden ohjelmat kansalaisille – ei toki ilmaiseksi, mutta mehevää korvausta vastaan.

Italian pääministeri kehuskeli maansa rivakoita toimia korruptiota vastaan viime viikon G8-huippukokouksessa. Erityisesti hän piti mainitsemisen arvoisena sitä, että Italiassa korruption vastaista taistelua koordinoi erityinen korruption vastainen virasto.

Häneltä pääsi kaikessa hötäkässä unohtumaan, että hän itse asiassa määräsi kesäkuussa mainitun antikorruptiokomission lakkautettavaksi säästösyistä. Lakkautuksella veronmaksajien rahoja säästyy vuosittain noin kahdeksansataatuhatta euroa (800000€).

Kun tämä säästöpäätös liitetään Berlusconin lainsäädäntöprojekteihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on hänen itsensä suojeleminen korruptiosyytteiltä, voi vain ihmetellä paria asiaa. Ensinnäkin, kuinka käsittämättömän tyhmiä italialaiset ovat, kun valitsevat mokoman roiston vallankahvaan kerran toisensa jälkeen? Toiseksi, kuinka äärimmäisen kädettömiä tumpeloita ovat Berlusconin vasemmalle kallellaan olevat poliittiset vastustajat, kun eivät pääse hänestä eroon, vaikka hän kuinka latoisi aseita vastustajiensa käsiin?

Tosin on yksi asia, josta suomalaisten poliitikkojen soisi ottavan oppia Berlusconista. Berlusconi ei nimittäin kumartele pätkääkään EU:hun päin, vaan ajaa täysin häikäilemättä maansa etua sekä yleisellä tasolla että kussakin hallitusten välisessä päätöksessä erikseen. Suomalaiset kuvittelevat pääministeri Vanhasen johdolla, että alistumalla kiltisti milloin mihinkin älyttömyyteen lopussa kiitos seisoo ja pian myönnytykset saadaan takaisin korkojen kanssa. Tällaiselle kuvitelmalle EU-pelurit, kuten Berlusconi ja Puolan Lech Kaczynski nauravat paskaisesti, vaikka eivät ehkä yleensä ihan suoraan päin naamaa, herrasmiehiä kun ovat.

Tohtori lomailee seuraavat pari viikkoa. Blogikirjoituksia saattaa välillä ilmestyä tai sitten ei.

Valtiosihteeri Raimo Sailas kertoi, että inflaation takia kohonneita elinkustannuksia ei pidä kompensoida palkankorotuksilla. Viisaasti sanottu. Palkkaratkaisujen pitää toki perustua työnantajan maksukykyyn eikä mihinkään sokeisiin indeksiehtohin.

Demariksi Sailas on niin viisas mies, että seuraavaksi hän varmaan kertoo, että jatkuvia sosiaalimenoja ei sovi rahoittaa velkarahalla eikä uuden miljardi euroa vuodessa maksavan menoautomaatin rahoitukseksi riitä yhden valtionyhtiön myyminen miljardilla eurolla. Sääli vain, että erityisesti Sailaksen omilla puoluetovereilla on vielä tekemistä näiden itsestäänselvyyksien sisäistämisessä.

Pienkauppiaita kuulemma ärsyttää suuret ABC-liikennemyymälät, sillä ne saavat – huoltoasemia kun muka ovat – olla auki vapaasti, samalla kun kauppojen aukioloa säädellään tarkasti. Tohtori uskaltaa yhä toivoa, että hallitus ottaisi tässä asiassa päänsä perseestään ja vapauttaisi kauppojen aukioloajat lakiin perustuvista rajoituksista. Asia kuuluu superministeri Pekkarisen toimialaan, joten luulisi mokoman pikkuasian hoitamiseen riittävän resursseja. Tarvittava lakitekstikin nimittäin on jo olemassa ajalta, jolloin pikkujoulukahville unohtuneet Kokoomuksen pölvästikansanedustajat unohtivat käydä äänestämässä jo lukkoon lyödyn lain läpi.

Helsigin yliopiston kaikkitietävä professori Tuomas Forsberg kertoi, että USA:n uuskonservatiivinen hallito oli päättänyt hyökätä Irakiin jo ennen syyskuun 11. terrori-iskuja ja saivat iskuista vain hyvän tekosyyn hyökkäykselleen. 98% USA:n ulkopuolisista kansalaisista on samaa mieltä ja mitä luultavimmin myös oikeassa. Sääli, ettei Forsberg nähnyt asiakseen esittää näkemykselleen mitään todisteita, kunhan vain muuten louskutteli leukojaan.

Suomalaista USA-vihaa mukaillen hän myös kertoi, että USA:n presidentinvaalien tulos voi olla ratkaisevan tärkeä Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin välisten suhteiden kannalta. Forsbergin mukaan Barack Obaman valinta "saattaisi palauttaa eurooppalaisten menettämää luottamusta Yhdysvaltoja kohtaan". Ilmaan roikkumaan jää arvio siitä, että John McCain syventäisi presidenttinä epäluuloa ennestään. Moinen arvio on yksisilmäinen niin monella tasolla, että oikein hävettää yliopistomiehen puolesta. Ensinnäkin McCainin asenne ns. trans-atlantiseen yhteistyöhön niin kaupan kuin puolustuksenkin osalta on ollut perinteisesti myönteinen. Obama ei juuri asiaan ole ottanut kantaa, vaan hän on lähinnä keskittynyt "tuomme muutoksen" -retoriikkaan, jonka latteudelle antaa sisältöä oikeastaan vain Bushin hallinnon arroganssi. Toiseksi on aika nurkkakuntaista nostaa USA:n ja EU:n suhteiden keskeiseksi ongelmaksi nimenomaan eurooppalaisten epäluulo amerikkalaisia kohtaan, sillä epäluulo on perinteisesti molemminpuolinen luonnonvara.

USA ei varmasti ota Euroopan Unionia vakavasti kansainvälisenä sopimuskumppanina niin kauan, kun EU:n jäsenet eivät pääse sopuun edes pelisäännöistä, joilla heidän yhteisöään hallitaan. Sitä odotellessa Yhdysvallat tietenkin pyrkii kahdenvälisiin neuvotteluihin yksittäisten EU-maiden kanssa asiassa kuin asiassa, jolloin USA:lla on aina vahvempi neuvotteluasema suhteessa pienempään eurooppalaiseen valtioon ja samalla voi nakertaa EU:n yhtenäisyyttä tulevaisuuden varalle, jolloin esimerkiksi kauppasuhteet voivat tulehtua entisestään.

USA:n viranomaisten keräämä lista tunnetuista ja epäillyistä terroristeista on uutistoimisto AFP:n uutisen mukaan kasvanut yli miljoona nimeä käsittäväksi tietokannaksi. Siinäpä sitä riittää FBI:lle vahdittavaa. Myös liikenneturvallisuusvirasto TSA:lla on kylliksi puuhaa, kun pitää antaa lentokentillä kättä nenään kaikille, jotka joko henkilökohtaisesti tai kaiman muodossa ovat päätyneet listalle.

YK:n turvallisuusneuvosto ei saanut aikaiseksi pakotepäätöstä Zimbabwea ja erityisesti sen diktaattoria Robert Mugabea vastaan. Pysyvistä jäsenmaista kaksi – Kiina ja Venäjä – käyttivät veto-oikeuttaan ja vastaan äänestivät lisäksi Etelä-Afrikka, Libya ja Vietnam.

Tämä ei oikeastaan yllätä ketään. Kiina, Libya ja Vietnam ovat diktatuureja, joiden intresseissä ei tietenkään ole diktaattorien ja diktatuurien kansainvälinen tuomitseminen. Venäjän hallintomalli on sekin niin epädemokraattinen, ettei sekään halua antaa maailmalle signaalia, jonka mukaan olisi ihan OK puuttua maan asioihin, jos maan johto huijaa vaaleissa ja käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan. ANC:n johtama Etelä-Afrikka puolestaan on perinteisesti silitellyt Mugabea myötäkarvaan.

Taas on nähty oivallinen esimerkki siitä, ettei YK:sta ole demokratian edistäjäksi tai edes räikeimpien väärinkäytösten oikaisijaksi.

STT välitti meille tänä aamuna tiedon, että suomalaiset maksavat ruuasta kaksinkertaista hintaa verrattuna saksalaisiin. Suomi oli tutkituista Euroopan maista kaikkein kallein.

Vähemmän yllättävä oli uutiseen mukaan otettu rutiinivalhe, jolla kohtuutonta hintaeroa selitetään. Uutisen mukaan "Suomen ruokakustannuksia kasvattaa syrjäinen sijainti sekä hajallaan asuva vähäinen ihmismäärä. Kuljetus- ja varastointikustannukset nousevat suuriksi tiiviimmin asuttuihin alueisiin nähden."

Totta tietenkin on, että uutisessa mainitut syyt nostavat ruuan hintaa Suomessa. Vaikutus ei kuitenkaan ole lähelläkään tutkimuksen osoittamaa hintaeroa, vaan oikea syy löytyy muualta. Täysin huomiotta on uutisessa jäänyt keskittynyt tukkusektori, vähittäiskaupan maltillinen kilpailu sekä koko elintarvikeketjuun pesiytyneet rakenteelliset monopolit.

Ei siinä mitään, että ranskalaiset onnistuvat sotkemaan Suomen lipun värit, sillä onhan se monimutkainen graafinen asetelma, koska siinä on suorastaan kahta väriä. Mutta se on hiukan ärsyttävää, että ranskalaiset ottivat asian kuuleviin korviinsa vasta, kun Suomen ulkoministeriö asiasta virallisesti huomautti.

Kansalliset symbolit ovat tärkeitä ja niille annetaan usein vähän turhankin paljon painoa. Ne kuitenkin ovat kansalaisten sydämissä heidän oman maansa keskeisimpiä tunnusmerkkejä ja ei takuulla ole EU:n kannatukselle hyväksi, että ranskalaiset töpeksivät tuollaisissa asioissa nimenomaan EU-puheenjohtajan tehtävää hoitaessaan. Siispä nyt asia kannattaisi hoitaa kiireen vilkkaan kuntoon sen sijaan, että annetaan kuva suomalaisista pikkumaisena kansana, joka jaksaa marista jostain lipusta, joka ei ole trikolori eikä edes EU:n tähtilippu.

EU:n uudet passisäännöt edellyttävät, että passeihin tallennetaan valokuvan lisäksi myös passinhaltijan sormenjälki, jotta toisen henkilön passin käyttäminen olisi entistä hankalampaa. Tämän asian varjolla sisäministeriö aikoo ujuttaa passilakiin säädöksen, jonka mukaan sormenjäljet talletetaan paitsi passiin myös keskitettyyn sormenjälkirekisteriin. Tekosyyksi on keksitty se, että tällä estetään kansalaista saamasta kahta passia eri henkilötiedoilla.

Tosiasiassa syy tietenkin on se, että kansalaisten sormenjäljet halutaan rekisteriin ihan muuten vain ja passilain varjolla asia on helposti toteutettaessa. Kun sormenjälkirekisteri on perustettu, on vain ajan kysymys, koska kansalaisten sormenjäljet ovat viranomaisten käytettävissä käytännössä mihin tahansa tarkoitukseen. Siihen ei nimittäin tarvita enää kuin yksi kaltoin kohdeltu lapsi, että jokainen poliisin pääsyä sormenjälkirekisteriin vastustava leimataan pedofiiliksi. Sellainen on tämän maan tapa ja siksi mitään ylimääräistä tietoa ei ikinä pitäisi rekisteröidä.

USA:n turvallisuusministeriön virkailija on tehnyt ehdotuksen, jolla lentoliikenteen turvallisuus viimein laitetaan kuntoon ja ikävyyksiä aiheuttavat matkustajat ojennukseen. Ehdotuksen mukaan nykyisin käytössä olevat tarkastuskortit korvattaisiin turvarannekkeilla, johon tallennettaisiin matkustajan ja matkan tiedot. Rannekkeella voitaisiin myös seurata matkustajan ja hänen matkatavaroidensa liikkeitä lähtöselvityksen ja lennolle nousun välillä. Sokerina pohjalla rannekkeessa on ominaisuus, jolla matkustajalle voidaan tarvittaessa antaa kunnon sähköshokki. Shokki on niin voimakas, että se naulitsee saajansa liikuntakyvyttömäksi usean minuutin ajaksi, mutta on kuulemma silti kaikista muista sähköshokkivimpaimista poiketen täysin turvallinen.

Idea on epäinhimillisyydessään ja typeryydessään niin käsittämätön, että Tohtori suorastaan malttamattomana odottaa, milloin amerikkalaiset ottavat sen käyttöön. Tietenkin ranneke on täysin vapaaehtoinen, mutta toisaalta lentokoneella matkustaminenkin on etuoikeus eikä sitä välttämättä tarjota epäilyttäville turvarannekkeettomille nahjuksille.

Hauska puoli ehdotuksessa tosin on, että kuulutus: "Matkustaja Möttönen, tämä on ehdottomasti viimeinen kuulutus lennolle XY666 Las Vegasiin. Saapukaa välittömästi lähtöportille 42. *bzzt* *bzzt*", ei harmita tupakkahuoneessa jumittavan matkustajan takia viivästyvää lentoa odottavia läheskään niin paljon kuin ennen.

Juuri kun ehdittiin kuulla, että Britannian ylin tuomari on valmis soveltamaan muslimien sharia-lakia maansa tuomioistuimissa, niin kuuluu lisää kummia. Britannian poliisivoimissa on nimittäin valmisteilla säännös, jonka mukaan moskeijoissa etsintöihin käytettävien poliisikoirien on käytettävä tassuissaan tossuja. Syy tähän älyttömyyteen on kuulemma siinä, että halutaan välttää konflikteja, koska monet muslimit pitävät koiria "saastaisina" eläiminä.

Tämä luonnollisesti on aivan niin hölmöä kuin miltä kuulostaakin. On oikeasti hyviäkin syitä siihen, ettei koiria pitäisi päästää johonkin tiloihin. Joissain asunnoissa saattaa asua vakavasti allergisia tai astmaattisia ihmisiä, joille koira saattaa tuottaa todellisen hengenvaaran, ja sairaaloissa koirat voivat tuottaa tartuntariskin; ei suurta mutta ylimääräisen kuitenkin. Yleensäkin poliisikoiran kanssa kasvotusten joutuminen on kenelle tahansa traumaattista eikä sitä traumaattisuutta tassutossuilla juuri vähennetä.

Kukaan ei halua poliisikoiraa eikä poliisia kotiinsa tai muuhunkaan yksityiseksi kokemaansa paikkaan. Laki kuitenkin on sellainen, että mikäli poliisilla on peruste tällaiseen tilaan tunkeutua, niin mukana voi tarvittaessa olla poliisikoira tai -koiria. Jos jäniksenpasseja aletaan jakaa, niin kaikella kohtuudella olisi syytä aloittaa ihmisten tunteiden suojelu siitä, että poliisit pyrkisivät olemaan tunkeutumatta ihmisten koteihin syyttä – koirien kanssa tai ilman.

Leicesterin alueen imaami, joka säännöllisesti kommentoi uskonasioita ja vähän muitakin BBC:lle piti kommentissaan koirien tossuttamista hätävarjelun liioittelemisena. Hänen mukaansa muslimit vierastavat koiria, mutta kyseessä on vain kulttuurillinen asia, jossa muslimien pitäisi osoittaa suvaitsevaisuutta koirista pitäviä brittejä kohtaan. Tämä kertookin jo ihan riittävästi siitä, kuinka pitkälle yliymmärtämisen puolelle Britannian pakkosuvaitsevaitsijat ovat jo ehtineet. Toki imaami epähuomiossa kertoo varsin selvästi myös sen, etteivät Britannian muslimit pidä itseään britteinä.

Vuosittainen uutisointi Suonenjoen mansikoista on alkanut. Vaikka se onkin vuodesta toiseen käytännössä yhtä turhanpäiväistä jaaritusta, niin nyt on mukana myös pieni maatalouspoliittinen aspekti.

Kepulainen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on nimittäin päättänyt ottaa harkintaan sen, että Suonenjoen mansikanviljelijät saisivat valtiolta korvauksia vahingoista, jotka raekuuro aiheutti noin 15 hehtaarin mansikkaviljelyksillä. Suomessa on olemassa satovahinkolaki, jonka perusteella katokorvauksia viljelijöille maksetaan, mutta mansikka ei lain piiriin kuulu. Tohtori ehdottaa, että valtio korvaa täysimääräisesti raekuuron aiheuttamat tuhot, jos pystytään osoittamaan, että valtio on kyseisen raekuuron tilannut. Muuten mansikanviljelijät kantakoot yrittäjäriskinsä siinä missä muutkin kansalaiset.

Miksi ihmeessä maajusseja pitää tässäkin asiassa kohdella eri tavalla kuin muita yrittäjiä, palkansaajista puhumattakaan? Jos palkansaaja menee fattaan selittämään, että elämä on vähän potkinut päähän ja tuelle olisi käyttöä, niin sieltä tulee kättä nenään tasan niin kauan, kun henkilöllä on säästöjä tai muuta omaisuutta, jolla elää.

Nicholas Phillips, Englannin ja Walesin tuomioistuinlaitoksen korkein tuomari on ottanut julkisuudessa kantaa sen puolesta, että Britannian tuomioistuimissa voitaisiin joissain tapauksissa soveltaa islamilaista sharia-lakia. Lordi Phillips viittasi lausunnossaan lähinnä riita-asioiden sovitteluun tapauksissa, joissa molemmat osapuolet hyväksyvät sharian käytön. Samalla hän rajasi mahdollisuuksien ulkopuolelle shariaan kuuluvien epäinhimillisten rangaistusten soveltamisen.

Rajoitettunakin tällainen kehitys on erittäin vaarallista. Jos jossain riita-asiassa molemmat osapuolet haluavat sovitella riitansa uskonnollisten opinkappaleiden mukaan, niin pyytäköön sitten sovittelijaksi uskontonsa papin, imaamin, rabbin, gurun tai vaikka viidennen asteen operoivan thetanin. Jos riita jatkuu, niin sitten asia ratkaistakoon tuomioistuimessa, mutta siellä tuomari tulkitkoon ainoastaan maallisia lakeja.

Jos oikeuslaitokseen aletaan hivuttaa uskontoon perustuvia ratkaisuja, niin se tie on loputon. Sen päässä odottaa sekasorto ja ääriliikkeiden nousu. Jos islamilainen voisi saada riitansa ratkaistavaksi valtiollisessa oikeudessa sharian mukaisesti, niin yksi sataprosenttisen varma seuraus tästä olisi se, että monet islamilaiset naiset joko suostuisivat perheoikeudellisten asioittensa ruotimisen sharian mukaisesti tai menettäisivät henkensä ns. "kunniamurhan" kautta. Länsimaisella oikeuslaitoksella on historiassaan monta mustaa hetkeä, mutta yli tuhat vuotta vanhojen uskonnollisten lakien soveltamista 2000-luvun Euroopassa se ei sentään syntisäkkiinsä kaipaa.

Zimbabwesta on ilmaantunut salaa kuvattu video, jossa näytetään käytännössä, miten vaalituloksen oikeellisuudesta pidetään huolta. Videossa zimbabwelaisen vankilan virkailijat käyvät äänestämässä ja heidän esimiehensä komentaa äänestäjät avaamaan äänestyskuorensa ja näyttämään äänestyslipun ennen kuoren uudelleen sulkemista ja pudottamista uurnaan.

Oikeastaan tämä uutinenkin on jo vähän turha, sillä kaikki tietää jo, että Mugaben pellevaalit olivat alusta loppuun huijausta. Tällainen uutinen saattaa antaa joillekin kuvan jollain lailla yksittäisestä vilpistä, kun tosiasiassa suuressa osassa Zimbabwea Mugabea vastaan äänestäminen olisi tiennyt hengen menoa tai ainakin kunnon selkäsaunaa – niin ja tietenkin äänestämisen jäämistä yritykseksi.

Viimeinen noin puolentoista vuoden jakso on tuottanut paljon mieleenpainuvaa mutta totuusarvoltaan kyseenalaista mukatietoa. Taloutta ennustamassa on epämääräinen joukko konsulttitaustaiselta haiskahtavaa sakkia, jonka kosketus tosielämään on vajavainen tai sitä ei ole ollenkaan. Tavatonta ei ole sekään, että rahoja liikuttelemassa ja luottoluokituksia antamassa on tyyppejä, jotka eivät ole päivääkään tehneet oikeaa työtä jossain finanssi- ja ennustussektorin ulkopuolella.

Ensimmäisenä kotimaiset talousennustajamme olivat joskus viime keväänä sitä mieltä, että talous kasvaa maailmalla vahvasti ja ennen kaikkea Suomessa ei ole mitään mustia pilviä missään, joten osakekurssitkin nousevat kohisten ja nyt kannattaa sijoittaa. Oikeastaan kukaan tästä sakista ei osakekurssien huippukohdassa osannut muuta kuin ennustaa lisää kasvua.

Tämän jälkeen meille paljastui USA:n subprime-kriisi. Siinähän ei ole sinänsä mitään kovin ihmeellistä, sillä bisnes on perustunut siihen, että lainataan rahaa maksukyvyttömille ilman mitään ajatusta saada rahoja ikinä takaisin, ja sen jälkeen myydä lainat eteenpäin luottoluokittajien parhaaksi a-ryhmäksi julistamissa instrumenteissa. Maailman sijoitusvirtoja, korkomarginaaleja ja kaikkea muutakin ohjaillaan luokituslaitosten analyysien perusteella, sillä näiden laitosten ydinbisneksenä pidetään sijoitusinstrumenttien riskiluokittelua. Yksikään luottoluokittaja ei ole huomannut viimeisen viiden vuoden subprime-rallin aikana, että melkein kaikki könttänä eteenpäin myytävät lainasalkut ovat roskalainaluokkaa.

Subprime-kriisin kärjistyttyä syksyllä suuriin luottotappioihin ympäri maailmaa povasivat kotimaiset ennustajat, että suomalaisia pankkeja tämä ei tule koskemaan mitenkään. Tässä arvauksessaan he olivat oikeassa. Sen sijaan heti perään he ennustivat subprime-kriisin jäävän lyhytaikaiseksi ja vaikuttavan muutenkin lähinnä USA:n markkinoilla ja ehkä hitusen Britanniassa. Talous euroalueella kasvaa kohisten ja Suomessa varsinkaan ei ole syytä huoleen, sillä talous kasvaa vielä euroaluettakin rivakammin.

Luottokriisi pitkittyi ja Britannia lipsahti USA:n perässä taantumaan alkuvuodesta. Ennustajaeukot päättelivät, että kyseessä on näiden maiden rakenteellinen ongelma, joten euroalueella talous kasvaa kohisten ja Suomessa erityisen kohisten. Öljyn hintakehitys ja inflaatio noteerattiin pieninä uhkina taivaanrannassa, mutta ennustusten numeroihin näillä ei ollut vaikutusta.

Enää talous ei kasva euroalueellakaan kohisten. Tanskan lipsahtamisesta taantumaan kuulimme jo, Espanjassa ja Italiassa on puhjennut kiinteistökupla. Ranskan merkitys sivistyneen Euroopan taloudelle on aina ollut vähäinen. Saksassa menee vielä näennäisen hyvin, koska autoteollisuudella on vielä vanhojen tilausten toimituksia, mutta sekin sukeltaa tuota pikaa, sillä ei senkään maan talous ja vienti kestä nykymallissaan 150 dollarin öljyn hintoja.

Suomalaiset ennustajat ovat tällä hetkellä sitä mieltä, että euroalueen talouskasvu "hidastuu", mutta Suomi selviää tästäkin kuin koiras veräjästä syistä, jotka Herra yksin tietää.

Uskokoon ken tahtoo. Tohtori ei usko vaan ennustaa Suomen ajautuvan lamaan puolen vuoden kuluessa. Kun osakkeiden viimeisen puolen vuoden kurssilaskua kukaan ei ole osannut ennustaa oikein, taitaa Tohtori siirtyä ostolaidalle, kun ennustajat viimein huomaavat, ettei heidän vuoden ajan povaamansa osakekurssien nousu toteutunutkaan vaan suunta on ehkä jopa alaspäin. Siitä tuskin enää kovin paljon alemmaksi pääsee.

Hesarin otsikon mukaan Suomen viranomaiset haluavat lisätä Internetin valvontaa rasismin pelossa. Jutun leipätekstissä valvontaa, etenkin blogien kyttäämistä, kannattivatkin jo "suomalaiset", ikäänkuin moisen ehdotuksen takana olisivat sankat kansanjoukot.

Jälleen kerran Hesarin kritiikittömyys sananvapausasioissa jaksaa hämmästyttää. Mikä tahansa ehdotus, jonka tekee valtakunnansyyttäjä Mika Illman ja jota kannattaa pakolaisvaltuutettu Johanna Suurpää – tai päinvastoin – tuntuu Suomen "johtavassa sanomalehdessä" saavan yllin kyllin palstatilaa ja myötäsukaista arviointia, josta voisi päätellä kyseessä olevan vähintäänkin miljoonapäisen kansalaisliikkeen ajama asia tai ainakin lähes kaikkien viranomaisten sydämen asia. Tämä siis sen sijaan, että mainittaisiin kyseessä olevan kahden monikulttuuriuskärpäsen pureman vinksahtaneen vasurikontrollifriikin höpinä, joka kannattaisi unohtaa ilman sen kummempaa käsittelyä.

Venäläisyrittäjät ovat alkaneet tarjota Pietarin ja Helsingin välisiä taksimatkoja. Alle 40 eurolla asiakas kuljetetaan ovelta ovelle. Matkaa tuolle välille kertyy nelisensataa kilometriä, joten kiskurihinnasta ei tosiaankaan ole kysymys. Jos ottaa suomalaisen taksin vaikkapa Helsingin rautatieaseman taksitolpalta, niin Pietariin päin matkaava pääsee neljällä kympillä juuri ja juuri Sipooseen – ensi vuodenvaihteen jälkeen tuskin sinnekään, vaan matka katkeaa jo Helsingin puolella. Vaikka matkaan lähtisi omalla autolla, niin Suomesta 40 eurolla täytetty keskivertohenkilöauton bensatankki olisi jo ennen Viipuria tyhjä kuin Pekkarisen vaalikassa.

Tällaiseen hävyttömyyteen on toki saatava tolkku ja sitä tolkkua jakaa Suomen aina valpas Rajavartiolaitos. He sakottavat venäläistakseja rajalla nykyään jo päivittäin perusteenaan luvaton taksitoiminta. Suomen ja Venäjän välillä ei nimittäin ole rajan ylittäviä taksikyytejä koskevaa valtiosopimusta, joten periaatteessa venäläistaksi tarvitsisi suomalaisen taksiluvan, jotta se voisi kuljettaa matkustajansa perille myös Suomen puolelle rajaa.

Kun tieto päivittäisestä sakottamisesta yhdistetään valistuneeseen arvaukseen siitä, että tuskin näitä ylikansallisia pietarilaistaksifirmoja kovin montaa on, voisi joku ehkä miettiä, miksi rikos sen kun rehottaa. Voisiko syy olla siinä, että venäläiset taksikuskit eivät välitä paskan vertaa saamastaan sakosta, sillä Suomen ja Venäjän väliltä puuttuu myös sakkojen perimisen mahdollistava valtiosopimus.

Mitäpä jos pietarilaiset taksit alkaisivat kutsua itseään charter-busseiksi? Päätellen Temppeliaukion kirkon ympärillä päivittäin kokoontumisajojaan pitävistä kymmenistä venäläisissä rekisterikilvissä olevista seuramatkalaisia kuljettavista tilausbusseista, heidän toimintansa laillisuuteen ei rajamiehillä ole huomauttamista. On muuten mielenkiintoinen yksityiskohta, että moni näistä venäläisbusseista on nimikoitu saksalaisen matkatoimiston maalauksin ja matkustajat ovat – niin – saksalaisia turistejapa tietenkin.

Puolan presidentti Lech Kaczynski ei allekirjoita Lissabonin sopimusta, koska se on hänen mukaansa tarpeetonta sen jälkeen, kun irlantilaiset hylkäsivät sopimuksen kansanäänestyksessä.

Asiallisesti presidentti on tietenkin oikeassa, mutta hieman hän ujostelee oikeata syytä jättää sopimus vahvistamatta. Varsinainen syyhän on tietenkin se, että Kaczynski haluaa maansa Irlannin rinnalle iltalypsämään myönnytyksiä sopimukseen, kun sopimusta aikanaan aletaan sorvaamaan irlantilaisille kelpaavaan muotoon.

Kovin suuri ennustaja ei tarvitse olla huomatakseen myös sen, että ennemmin tai myöhemmin iltalypsäjien joukkoon liittyy myös Silvio Berlusconin omistama hallitsema Italia.

EU-iltalypsyssähän ei sinänsä ole mitään paheksuttavaa. Tohtoria pistää vain vihaksi se, että Suomen hallitus pelaa aina korttinsa etukäteen, jolloin jatkoneuvotteluissa on vain yksi suunta: uusia myönnytyksiä on tehtävä "yhteisen edun nimissä".