Tällä kertaa vuorossa oppositiopuolue SDP.

SDP on puolue, jolla on ajoittain kunniakas menneisyys. Demarit pitivät Suomea pystyssä Kekkosen ollessa 50-60 -luvulla rähmällään, ja vaikka työmarkkinamekanismi Suomessa onkin jähmeä, se toimii sentään jotenkuten toisin kuin ranskaa puhuvissa valtioissa, joissa jokainen yritys tehdä mitään johtaa aina lakkoihin ja rähinään.

Nykyisen SDP:n tila on kuitenkin lähinnä surkea. Puolueen ongelma on se, että se on ukkoutunut vauhdilla, kun alle 25-vuotiaat aktiivit mahtuvat yhteen taksiin ja SDP-nuorten puheenjohtajaksi ikänsä ja ajatustensa puolesta sopivin olisi Erkki Tuomioja.

Puheenjohtajaa vaihdettiin juuri ja uudelta puheenjohtajalta odotettiin paljon, mutta pettymys lienee ollut karvas niin omissa joukoissa kuin muuallakin. Muualla on huomattu, että korporaatiovetoinen keskusjohtoisuus ei ole se, joka vetoaa tämän päivän ihmiseen, mutta SDP ei tunnu joko ymmärtävän, haluavan ymmärtää tai pystyvän tekemään tarvittavia johtopäätöksiä. Se roikkuu edelleen SAK-kytköksessään ja kuuntelee tarkasti, mitä Hakaniemestä viestitetään, ja toistaa sitä sitten SAK:n poliittisena siipenä.

Nyky-SDP on puolueena korviaan myöten suossa niin ideologisesti kuin kannatuksellisestikin. Se ei ole keksinyt yhtään uutta teemaa eikä puheenjohtajaansa lukuunottamatta yhtään uutta naamaakaan viiteentoista vuoteen. Puolue on räksyttänyt pienituloisteemallaan viime vuosikymmenet, ja sama levy pyörii vieläkin vaikka kannatuksen laskun muuttumisen trendiksi pitäisi kertoa myös demarille, että tämän grammarin veivaamisen kuuntelu ei enää vaalikarjaa kiinnosta.

Mitään uutta puolueesta ei kuitenkaan tunnu irtoavan. Nykyinen puheenjohtaja ei ole saanut aikaiseksi mitään muuta kuin räksytystä, jossa nykyhallitusta haukutaan kaikesta, vaikka tuo hallitus tekee sellaista politiikkaa, josta demarit aatteellisella tasolla voisivat olla ylpeitä.

Puolue on hankalassa asemassa siinäkin mielessä, että sen suhteet Kepuun ovat sangen tulehtuneet, ja Tohtorille vieraista syistä Kokoomusta äänestävä työläinen on SDP:tä äänestävän työläisen vihollinen. Kepun kanssa SDP ei saa aikaiseksi tasavahvaa kumppanuutta asetelmissa, joissa Kepu on suurempi puolue, mikä näyttää todennäköiseltä jatkossakin. Kokoomukseen taas puolue polttaa siltoja edestään aina, kun joku puolueessa avaa suunsa.

Tulevissa kunnallisvaaleissa saamme jälleen kuulla SDP:stä vaatimuksia siitä, että ilmaispalveluja pitää lisätä, eli siis kunnallisveroja pitää korottaa. Tasaprosenttiverona lievällä progressiolla kunnallisvero osuu täysimääräisenä jo keskituloiseen, joten siis SDP haluaa ottaa keskiluokalta lisää rahaa, jotta se saa annettua sille ilmaisia palveluja.

Tämäkin resepti on kuultu jo aiemmin; oikeastaan niin monta kertaa, että senkin toimimattomuuden luulisi jo olevan SDP:ssä selvää. Mutta koska mitään uutta ei osata tehdä, jauhetaan vanhaa ja katsotaan kun kannatus hiipuu ja syytetään tästä kaikesta porvareita.

Suomesta puuttuu tällä hetkellä kokonaan puolue, joka miettisi, miten Suomi pärjää 20 vuoden kuluttua. Tässä olisi markkinarako mille hyvänsä puolueelle. Porvaripuolueiden ei tarvitse siihen tarttua, koska niiden suosio näyttää olevan taattu muutenkin valovoimaisten poliitikkojen ja suomen seksikkäimmän uuniperunamiehen voimalla. Demarit taas ovat ideologisesti hukassa, koska heidän ideologiansa toteutettiin jo viimeisen 60 vuoden aikana.

Tarvittaisiin uusi suunta eikä nysväämistä vanhojen tekstien ympärillä. Urpilainen siihen ei näytä pystyvän. Tuomioja pystyisi muttei halua, koska hänen historiassaan Vanhan valtaus tuntuu edelleen näyttelevän jonkunnäköistä merkkipaalua. Ikämiesryhmästä on veto loppu. Nuoria ei pahemmin ole nousussa.

Ennuste ei lupaa hyvää.

Venäjä on presidentti Medvedevin suulla epäillyt, että USA:n sotalaivat varustavat Georgiaa sotilaallisesti avustuskuljetusten varjolla. No, laivat ainakin uutiskuvien mukaan näyttivät rannikkovartioston aluksilta, jotka eivät mitään varsinaisia sotalaivoja ole, vaikka on USA:lla toki alueella sellaisiakin.

Jos USA tosiaan uudelleenvarustaa Georgian armeijaa, niin hyvä. Taannoisessa yhteenotossahan venäläiset varastivat kaiken Georgian puolustusmateriaalin, jonka saivat käsiinsä ja tuhosivat sen, mitä eivät kyennet kuljettamaan. Väkivaltaisen, arvaamattoman ja valtionrajoihin lähinnä ohjeellisina suhtautuvan naapurinsa vieressä Georgialla on todellakin käyttöä riittävälle aseistukselle.

Loppujen lopuksi Kokoomus antoi sitten periksi hallituksen budjettiriihessä ja vähennyskikkailulla tuloveron alennukset tulivat kohdistetuksi ensisijaisesti pieni- ja keskituloisille. Kuten jo moneen kertaan on sanottu, niin tämä on typerää, sillä se edesauttaa vain inflaatiota eikä tarjoa talouden tarvitsemaa piristysruisketta kulutuskysyntään.

Paavo Lipponen lopettelee uraansa samaalla tyylillä kuin on sitä ainakin pääministerivuosistaan asti hoidellut. Pääosassa Lipposen kommenteissa on edelleen muita ylenkatsova kiukuttelu.

Tällä kertaa Lipponen otti nokkiinsa siitä, että lehdissä ei osoitettu ymmärtämystä hänen uutta kaasuputkilobbarin hommaansa kohtaan, vaan kehdattiin jopa kyseenalaistaa hänelle eduskuntaan järjestetyn työhuoneen oikeutus, kun Lipponen on siirtynyt elämänkertaansa kirjoittavasta eläkeläispoliitikosta venäläisen kaasuputken mannekiiniksi.

Nyt Lipponen sitten kerää kamansa eduskunnasta ja luopuu kaikista julkisista luttamustehtävistään. Näin hän pääsee keskittymään elämänkertansa kokoamiseen sekä kaasuputken ja ydinvoiman lisärakentamisen lobbaamiseen. Jottei tyhmimmällekään jäisi epäselväksi, että hän on jälleen kerran mediapelin viaton uhri, niin hänen jäähyväiskirjoituksessaan mainitaan sana "kauna" ainakin viiteen kertaan.

Hesarin mukaan Suomen sianlihan tuottajahinta on Euroopan alhaisin mutta sianlihan hinta kaupassa Euroopan kallein. Tässä ei ole mitään uutta ja Tohtorikin on asiaa sivunnut kirjoituksissaan useasti. Silti on tärkeää muistuttaa tästäkin aina määräajoin, sillä yleensä asian tiimoilta kuullaan vain rutiinivalheita siitä, miten harvasta asutuksesta seuraavien kuljetuskustannuksien ja korkeiden palkka- ja kiinteistökustannusten takia välistävetäjät itse asiassa ovat käytännössä hyväntekijöitä, jotka toimittavat kansalaisille pötyä pöytään melkeinpä omakustannushintaan, elleivät sitten suorastaan tappiolla.

Neuvostoliiton romahdus ja Suomen 1990-luvun alun talouslama eivät millään muotoa olleet toisistaan riippumattomia tapahtumia. Suomen kommunistisen työväenliikkeen järjestösekasotkun kannalta oli kuitenkin kohtalokasta, että tapahtumat seurasivat toisiaan niin nopeasti. Ensiksi Neuvostoliiton romahdus sulki itäiset rahahanat lopullisesti, minkä jälkeen lama teki lopun riitaisten kommunistien epäpätevästi hoidetusta sijoitusvarallisuudesta.

SKP meni konkurssiin. SKDL ja SNDL lakkautettiin ja kaikkien kolmen järjestön jäsenet liitettiin monimutkaisella järjestömagiikalla uuteen Vasemmistoliittoon, jonka oli tarkoitus olla viimeinkin se oikea ja ihmislähtöinen vasemmistopuolue, joka ei suinkaan edusta stalinistista viidettä kolonnaa eikä yritä muuttaa Suomea kommunistidiktatuuriksi, jossa kansalaiset saisivat yhdenvertaisesti jonottaa rupla ja leipäkortti kädessä. Tällä kertaa tavoitteena olisi ihmiskasvoinen ja humaani sosialismi, jossa elämä olisi pullaa kaikille. Jäseniäkin puolueeseen saatiin heti alussa melkein 60000, mutta oikea jäsenluku oli kuitenkin reippaasti alle puolet tuosta, sillä em. järjestömagiikan tuloksena monet tulivat liittyneeksi Vasemmistoliittoon useamman kerran erilaisten lakkautettujen yhdistysten paikallis-, kunnallis- ja piirijärjestöjen kautta. Myös aika moni jo punavihreämmille metsästysmaille siirtynyt puolueen jäsen tuli postuumisti liittyneeksi uuteen puolueeseen.

Joka tapaksessa Vasemmistoliitosta tuli jonkinlainen poliittinen voima. Enimmillään sillä oli 22 kansanedustajaa vuoden 1995 vaalien jälkeen, minkä jälkeen puolue oli edustettuna molemmissa Lipposen ns. sateenkaarihallituksissa. Puolueen kannatus on ollut laskusuunnassa, mutta pysynyt kuitenkin kymmenen prosentin pinnassa. On siis hyvinkin mahdollista, että puolue joskus tuleivaisuudessakin on vaaankieliasemassa, jolloin tie hallitukseen voi avautua vaalimatematiikan oikusta. Hallituskumppanina Vasemmistoliitto on kuitenkin hankala, koska ei ole alkuunkaan luottamista siihen, että puolue pysyisi hallitusruodussa – ainakin puolueen rivikansanedustajien säännölliseen esiintymiseen opposition rinnalla on syytä tottua.

Vasemmistoliitto on olemassaolonsa aikana muodostunut eräänlaiseksi kommunistiseksi perinnejärjestöksi, josta ovat löytäneet kodin niin vanhat kierot stalinistit, kuten Esko-Juhani Tennilä ja Jaakko Laakso, ummehtuneet enemmistökommunistit, kuten Esko Seppänen, sekä SKDL:n hyödylliset sosialisti-idiootit, kuten Kalevi Kivistö. Porukkaan on sulautunut myös erilaisia ympäristöradikaaleja, äärifemakoita, punkkareita, talonvaltaajia ja muuta paskasakkia, esimerkkinä vaikkapa nykyinen kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Ja aivan kuten entisesä SKDL:ssä, puolueen kommunistit vetelevät naruja ja käyttävät hyväkseen muita edistääkseen ideologiaansa, joka nykyisin tuntuu lähinnä muodostuvan kiusanteosta ja USA:n vastustamisesta.

Puolueen vuosituhannen vaihteen keulakuva, puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes, savustettiin pois paikaltaan ja saman tien koko puolueesta, kun hänen mielestään puolueen pitäisi ihan oikeasti olla jotain muutakin kuin vanhojen kommarien leikkikenttä. Siimeksen lähdön jälkeen puolue onkin marginalisoitunut entisestään ja oikeastaan ainoa vasemmistoliittolainen, jonka lausuntoja mediassa kuulee, on europarlamentaarikko Esko Seppänen, jonka agendalla päällimmäisinä ovat USA:n, NATO:n ja EU:n perustuslain vastustaminen. Yhtäkään positiivista aloitetta ei Seppäseltä, kuten ei muiltakaan vasureilta, ole kuulunut vuosiin.

Tämä kaiken vastustaminen onkin syy siihen, miksi Vasemmistoliitto tulee pysymään varsin tiukasti valtakunnanpolitiikan sivuraiteella. Vasemmistoliittoa äänestävä ei voi milloinkaan tietää, tuleeko hän äänellään kannattaneeksi ihmiskasvoista sosialismia, rajojen totaalista avaamista elintasoeläteille, punaviherradikalismia kettutyttöilyineen, Venäjän nuoleskelua vain USA:n vastustamisen takia, ydinvoiman lisärakentamista, ydinvoimasta luopumista, vai kenties aivan jotain muuta. Valtaosa äänestäjistä ei tällaisesta pidä, eikä siihen mitään järkevää syytä olekaan. Toivottavasti Vasemmistoliitto seuraa edeltäjäpuolueitaan historian roskakoriin mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

Venäjä valittaa, että NATO on ottanut Mihail Shaakasvilin suojelukseensa. Tohtori kysyy, miten on parhain päin selitettävissä, että iltsenäisen maan demokraattisesti valittu presidentti tarvitsee sotilasliiton suojelusta, ellei sitten ole niin, että hänellä on riesanaan tosi paskamainen naapuri.

Esko Seppänen, tuo europarlamenttiin lähetetty kommunismin elävä muistomerkki, puolestaan valittaa, että Suomen hallitus ei riittävän aktiivisesti ole nuollut Putinia ja hänen puudeliaan Medvedeviä heidän Gruusian sotaretkensä aikana. Jotenkin oli käsitettävää, että kommarit yrittivät aikanaan puffata Neuvostoliiton tekemisiä, mutta mistä ihmeestä voi johtua se, että nykyinen ryöstökapitalistinen ja nationalismia lietsomalla hallittu rosvovaltio-Venäjä on niin lähellä nykykommareiden sydäntä. Se on häpeällistä.

Kaasuputkiyhtiö Nord Stream palkkasi Paavo Lipposen lobbarikseen tarkoituksenaan tasoittaa putken tietä läpi suomalaisen lupaprosessin. Lipponen aloitti rivakasti kertomalla kaikelle kansalle, että kaasuputkiasian liittäminen muihin asioihin kuten puutulleihin tai Itämeren suojeluun on väärin. Paavon mukaan kaasuputki on Suomen kannalta pelkästään ympäristökysymys ja myös ympäristölainsäädäntöä pitää tässä asiassa kuulemma lukea suurpiirteisesti.

Eipä siinä mitään. Rahalla saa monenlaista – myös eläkeläispoliitikon puhemiehekseen. Toivottavasti Lipponen edes saa kunnon korvauksen prostituutiostaan.

Tohtorin vaalikolumnit jatkuvat taas ensi viikon perjantaina. Tämän viikon Tohtori lomailee.

MTV3:n uutiset tiesivät kertoa, että kunnat palkkaavat kouluavustajia entistä nihkeämmin, vaikka tarve kasvaa koko ajan. Erilaisista oppimisvaikeuksista kärsii uutisen mukaan jo viidennes koululaisista.

Siis mitä ihmettä? 20% eli yksi viidestä peruskoululaisesta on siis nykyään jollain tavalla oppimisrajoitteinen. Jotenkin tämä haiskahtaa kriteerien muuttumiselta. Silti kiistaton tilastotieto kertoo, että kahdeksan prosenttia peruskoululaisista on erityisopetuksessa. Tämähään kuulostaa aivan kamalalta. Yhtä kaikki suurimmalta osalta trendissä lienee kyse siitä, että oppilaiden oppimisvaikeudet osataan nykyisin havaita ja niitä osataan hoitaa – ennen nämä nykyiset oppimisrajoitteiset kategorisoitiin yleensä ryhmiin tyhmät, laiskat, lahjattomat ja hullut.

Kyse ei varmaankaan ole siitä, että Suomen reilusta puolesta miljoonasta peruskoululaisesta satatuhatta tarvitsisivat henkilökohtaisen kouluavustajan. Kuitenkin kouluavustajista tuntuu olevan huutava pula. Varsinainen ihme se ei ole, sillä kouluavustaja tienaa noin tonnin kuussa, vakinaista virkaa ei saa, vaan pätkätyötä on luvassa koko kouluavustajan uran ajaksi, ja työ on taatusti stressaavammasta päästä.

Tasavallan presidentti jyräsi yksimielisen valtioneuvoston sisäministeriön kansliapäällikön nimityksessä. Samalla hän tuli muuttaneeksi mieltään aiemmasta kannastaan, jonka mukaan presidentin ei hallituksen yksimielisiä nimitysesityksiä tulisi muuttaa. Mutta tällä kertaa paine oli liian kova. Sisäministeri Holmlund olisi esityksellään siirtänyt syrjään virkaa aikaisemmin hoitaneen naisdemarin ja tämä ei Haloselle käynyt.

Tämä oli oikeastaan aika selkeästi odotettavissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääministeri Vanhanen viime viikolla julkisesti ilmoitti, että tällaisissa nimityksissä hallitus vain esittelee ja presidentti sitten nimittää tahtonsa mukaan, saattoi nähdä, että hallituksen yksimielisyys tässä kysymyksessä oli enemmänkin muodollista laatua. Rivien välissä Vanhanen oli valmis puukottamaan kokoomuslaista sisäministeriä selkään, mikä tuntui sopivan hyvin myös Haloselle. Nyt myös seuraavat viisi vuotta sisäministeriön virkamiehistöä johtaa demari, jonka suhteet Halosen lähipiiriin ovat niin moninaiset, että heikkohermoisempaa luulisi hirvittävän.

Halonen on toimikaudellaan käyttänyt hänelle perustuslain mukaan kuuluvaa nimitysvaltaa niin demarivetoisesti, että luultavasti moinen tullaan tulevaisuudessa estämään viemällä presidentiltä nimityksiin liittyvät valtaoikeudet tai ainakin supistamalla niitä merkittävästi. Tämä ei taida Halosta suuremmin häiritä, koska hänen valtaoikeuksiaan uudistus ei enää koske ja hänkin taitaa tietää, ettei Suomessa taideta hänen jälkeensä ihan heti demaripresidenttiä nähdä – hän kun ei seuraavaa presidenttiä nimitä.

Venäjän pääministeri valittaa, että USA häiritsee Venäjän sotatoimia Georgiassa. Venäjän presidentti puolestaan painottaa edelleen, että Venäjä ei käy sotaa Georgiassa.

Tällaista uutistekstiä löytyy, kunhan viitsii etsiä:

Georgian joukkojen toimintaa voi kuvailla vain sanalla 'kansanmurha', kun ottaa huomioon toiminnan massiivisen luonteen sekä sen, että se kohdistuu tiettyjä henkilöitä vastaan – siviilejä sekä alueella olevia rauhanturvaajia, jotka pyrkivät suoriutumaan velvollisuudestaan ylläpitää rauhaa. Saamamme informaatio vahvistaa, että mitä törkeimpiä rikoksia on tehty: ihmisiä on murhattu, poltettu elävältä, murskattu tankkien alle ja heidän kurkkujaan leikattu.

Uskon, että meidän on tehtävä kaikki voitavamme kerätäksemme todisteita näistä rikoksista, jotta voimme saattaa syylliset oikeuden eteen sekä antaa kansainvälisen yhteisön arvioida, mitä on tapahtunut. Samaan aikaan rauhaanpakottaminen ja syyllisten rankaisu luonnollisesti jatkuu.

Voisi kuvitella, että kyseessä on joku venäläinen propagandateksti, mikä se tietenkin tavallaan onkin. Kyseessä nimittäin on enemmän tai vähemmän tarkka käännös Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin johdannosta tilaisuudessa, jossa hän antoi Venäjän korkeimmalle syyttäjäviranomaiselle tehtäväksi valmistella oikeustoimia Georgiassa sotarikoksiin syyllistyneitä vastaan. Lienee turha kysyä, mikä konfliktin osapuoli tutkimuksissa paljastuu raakuuksien lähteeksi. Toisaalta sillä ei niin kovin suurta merkitystä ole, sillä syyllisten rankaisuhan on jo käynnissä, vaikka tutkimuksia vasta aloitellaan.

Että tällaista.

Ehkäpä nyt olisi aika kaivaa esiin paljon puhuttu olematon NATO-optio ja käyttää se, sillä vakuuttelut siitä, että Venäjä ei ole uhka kenellekään, ovat jälleen kerran osoittautuneet tyhjäpäiseksi ja vastuuttomaksi paskanjauhannaksi.

Venäjän sotavoimat jyräävät vieraalla maaperällä Georgiassa. Missä viipyy Erkki Tuomiojan tuomio häpeämättömästä voimapolitiikasta ja maahantunkeutumisesta? Jos USA olisi ollut hyökkääjänä, olisi asian tiimoilta varmaankin ilmestynyt jo kokonainen pamfletti.

Danske pankin toimitusjohtaja on antanut lausunnon, jonka mukaan on on turha syyllistää Sampopankin johtoa taannoisista (ja yhä jatkuviista) tietojärjestelmäongelmista. Oikein! Syyllinenhän on ilmiselvästi Dansken ylimielinen johto.

Tällä viikolla Tohtorin käsittelyyn pääsee hallituspuolueista toinen, eli Kokoomus.

Kokoomus sai eduskuntavaaleissa suuren vaalivoiton ja harvoin on suuri vaalivoitto onnistuttu näin tehokkaasti ryssimään. Kokoomuksen ensimmäinen ja vähälle huomiolle jäänyt virhe oli se, että se ilmoitti olevansa oikeutettu hallituspaikkaan vaalivoittonsa takia. Mutta koska puuttui yksi paikka puuttui sen myötä sitten kaikki. Suomen käsittämätön suurimman puolueen mandaatti pääministerin hommaan tarkoitti sitä, että Kokoomus uhosi itsensä hallituksen kakkospaikalle.

Mitään pakkoa tähän ei olisi ollut, vaan sen olisi kuulunut kohdella Kepua hallitusneuvotteluissa kuten kepuleita muutenkin on tapana kohdella: potkia päähänm kun se liikkuu, ja jatkaa vielä hiukan sitten, kun ei enää liiku. Jos Kokoomus olisi jättänyt oppositio-oven auki, sen neuvotteluasema olisi ollut paljon parempi. Nyt Katainen meni lupaamaan jo ennen lopullisen vaalituloksen selviämistä vaali-iltana omalle puolueväelleen hallituspaikan. Perääntyminen kasvonsa säilyttäen, kun puolueen kiintiönaiset olivat jo henkisesti sisustaneet itselleen työhuoneet ministeriöistä, oli täysin mahdotonta, joten vaaliohjelma ei ole Kokoomuksen näköinen, eikä se ole edes Kokoomuksen ja Kepun neuvottelutuloksen näköinen, vaan se on Kepun näköinen.

Kokoomus on sinänsä suoraselkäisesti seisonut tuon hallitusohjelman takana eikä ole lähtenyt sitä kampittamaan sisältä päin iltalypsyllä, mihin muut hallituspuolueet ajoittain ovat syyllistyneet. Sen sijaan ihmetellä sopii sitä, miksi Katainen ottaa kaikesta Kepun välistävedosta syyt omille niskoilleen. Kun kepulit haluavat laskea maatilojen perintöveroja ja näin on sovittu, näin tietysti kuuluu tehdä, mutta kyllä Katainen olisi voinut mainita, että kyse ei ole Kokoomuksen vaan Keskustan tavoitteesta.

Täysin sama kuviota noudatteli puun myynnin pikavauhtia tehty veronkevennys, joka ei edistä metsäteollisuuden asiaa millään tavoin. Kepulaisten metsänomistajien asemaa se kylläkin helpottaa mukavasti. Lisäksi laki saatettiin voimaan takautuvasti, koska kepulaisille ei kelvannut verohelpotus vain tulevasta myynnistä, vaan maksetutkin verot piti saada anteeksi. Takautuvia lakeja ei Suomessa ole sotasyyllisyyslain jälkeen montaa säädetty, mutta selvästi tämä asia oli siinä määrin tärkeä, että lainsäädännön keskeisestä periaatteesta voidaan luopua.

Sen sijaan, että Katainen olisi kertonut meille kyseessä olevan kepulaisen iltalypsyn, hän menetti kasvonsa kertomalla meille hätäisesti sepitetyn tarinan siitä, kuinka kyseessä on pakkoraossa tehty metsäteollisuuden auttaminen ja takautuvalle laillekin löydettiin jotain kummallisia perusteita "kyllähän kansalaisen pitää voida luottaa verottajaan". Kansalainen ei ole koskaan voinut luottaa verottajaan, paitsi jos maksaa kaiken mukisematta raskaimman mukaan, mutta nyt jostain syystä maajussien luottamuksesta verottajaan löytyy jotakin paikattavaa.

Näin Kepu puhalsi kaupungeista rahaa maaseudulle, ja Kokoomus Kataisen johdolla otti niskoilleen kaikki vihat. Tällä politiikalla Kokoomus ajaa itseään oppositioon ensi kaudeksi, sillä se vaikuttaa täydellisen munattomalta hännystelijäjoukolta, mitä se tosiasiallisesti taitaa ollakin. Kokoomuksella näyttäisi edelleen olevan trauma ulkopoliittisista syistä aiheutuneesta 25 vuoden paitsiosta valtapolitiikassa. Oppositiossa oleminen tekee puolueelle hyvää aatteellisesti. Jos hallituksessa ei saa toteutettua mitään puolueen keskeisiä asioita, miksi sinne pitää turhan päiten mennä nolaamaan itsensä?

Kunnallispolitiikassa Kokoomus on sen sijaan varsinkin suurissa kaupungeissa vanha tekijä. Puolueella on hyvät suhteet rakennusliikkeisiin, kiinteistökeinottelijoihin, ostosparatiiseja suunnitteleviin liikemiehiin ja muihin kaupunkilaisen kannalta jossain määrin vahingollisiin tahoihin. Siinä, missä Kokoomus on täysin hukassa valtakunnanpolitiikassa, kunnallispolitiikassa se pyörittää suurten kaupunkien politiikkaa lähes kepumaisella salakähmäisyydellä ja vedätyksellä.

Saksan parlamentin terveysvaliokunta on keksinyt kolme uutta välitöntä lainsäädäntöpanosta tarvitsevaa asiaa.

Ensinnäkin Kinder-munat on välittömästi kiellettävä, etteivät piltit syö munan sisällä olevia muovileluja. Toiseksi kolukirjoille on määriteltävä alhainen maksimipaino, etteivät nämä Kinder-munien syömisestä vapahdetut pikku nahkahousut nyrjäytä itseään kantamalla niitä koulun ja kodin väliä. Kolmanneksi nämä tukehtumiskuolemalta ja skolioosilta säästyneet pienokaiset tulee varjella päävammoilta säätämällä kypärän käyttö pakolliseksi alaikäisille pyöräilijöille.

Tohtorin mielestä ehdotetuista laeista pyöräilykypärän tekeminen pakolliseksi on jossain määrin perusteltu. Saksan parlamentin terveysvaliokunnan höpötykset nimittäin ovat varoittava esimerkki siitä, mitä pahimmillaan voi tapahtua, jos aivot saavat liikaa kolhuja jo nuorella iällä.

Guantanamon sotilastuomioistuin räpsäytti ensimmäisessä oikeudenkäynnissä reilun viiden vuoden vankeustuomion jollekin terrorismista syytetylle arabille. Tohtori kysyy, miksi ihmeessä siellä vaivaudutaan pitämään mitään oikeudenkäyntejä, kun samalla paasataan, että riippumatta tuomiosta, vankeja ei aiota vapauttaa?

"Veroalennuksissa tärkeintä on kohdentaminen. Kevennykset tulisi kohdentaa pieni- ja keskituloisille, koska silloin ne varmasti menevät kulutukseen ja se myös kannustaa pienituloisia työntekoon." Näin sanoo meille varmaankin hyvin ansaitulta kesälomalta palannut SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

Tohtori puolestaan sanoo, että populistisesti kohdennetut tuloveronalennukset kannustavat lähinnä inflaatiota ja jyrkentävät progressiota, mikä taas ei kannusta ketään työntekoon.

Hollantilainen tutkija hakkeroi kaksi eurooppalaista uunituoretta biopassia näytösluontoisesti alle tunnissa ja vaihtoi niiden siruille tallenetut kuvat. Eipä kuitenkaan huolta, koska suomalainen biopassi on sisäministeriön mukaan turvallisuudeltaan aivan eri luokkaa eikä sen peukalointi ole mahdollista.

Jotenkin suomalaisista biopasseista tulee mieleen suomalainen ydinvoima, joka eroaa kaikkien muiden maiden ydinvoimasta siinä mielessä, että suomalaisessa ydinvoimalassa ei minkäänlainen vakavampi onnettomuus ole mahdollinen.

Suomen Pietarin pääkonsulaatti on torpedoinut kirjailija Sofi Oksasen esiintymisen joulukuussa Pietarissa järjestettävillä runopäivillä. Syyksi on keksitty joku onneton tekosyy, vaikka oikeasti kyse tietenkin on siitä, että ulkoministeriön herrat pelkäävät Putinin lakeijoiden katsovan kieroon äkkivääristä joskin varsin oikeaanosuvista Viron ja Venäjän historiaa koskevista mielipiteistään tunnettua nuorta kirjailijaa.

Tohtorin silmään kirjailija Sofi Oksanen on kautta uransa vaikuttanut varsin vastenmieliseltä ämmältä, mutta siitä huolimatta konsulaatti olisi saanut jättää alleviivaamatta julkisesti sitä, kuinka rähmällään virallinen Suomi vieläkin on Venäjän suuntaan.

Moskovan valtionyliopiston (MGU) rehtori Viktor Sadovnitshy vakuuttaa, että yliopisto on aina ollut poliittisesti neutraali ja pysyy sellaisena vastakin.

Eilisen Hesarin pääkirjoitussivun Vieraskynä -kirjoituksessa vaadittiin vastavuoroisuutta Suomen (eli EU:n) ja Venäjän välisiin viisumikäytäntöihin. Ongelmat ovat moninaisia, joista esimerkkinä mainittakoon se, että Venäläiset saavat Schengen-alueen viisumin helpommin Suomen kuin muiden EU-maiden edustustoista, jolloin Suomen konsulaatti ruuhkautuu pelkistä viisumiasioista, sekä se, että siinä, missä venäläinen voi hakea ja saada EU-alueelle usean vierailun kattavan viisumin ilman ylimaallisia ponnisteluja, joutuu suomalainen käytännössä hakemaan kertaviisumeita ja maksamaan niistä virallisen maksun lisäksi pakollista suojelurahaa niin venäläiselle matkatoimistolle kuin venäläiselle vakuutusyhtiöllekin.

Tämä on kieltämättä todella typerää ja EU:n pitäisi osoittaa sen verran ryhtiä, että viisumiasioissa palattaisiin vanhaan selkeään diplomaattiseen käytäntöön, jonka mukaan viisumikäytännöt ovat aina vastavuoroisia. Jos joku maa lisää maahantulosäännöksiinsä jonkin uuden kiemuran EU-kansalaisille, tulisi vastaava simputus ottaa välittömästi käyttöön kyseisen maan kansalaisille EU-rajaa ylitettäessä siitä riippumatta, onko hommasta sen suurempaa hyötyä.

Erityisesti USA:n kanssa EU:lta on viime vuosina puuttunut täydellisesti kyky ja tahto helpottaa kansalaistensa elämää. Kerta toisensa jälkeen USA:ssa keksitään maahantulijoille joku uusi kyykytys muka terrorismin vastaisen taistelun tai kansallisen turvallisuuden takia ja kerta toisensa jälkeen EU:n puolelta annetaan virallinen lausunto, joka kuuluu pääsääntöisesti: "Voi, voi", jonka jälkeen asiaan alistutaan nöyrästi. Vastavuoroisuuden puuttuessa USA:ssa ei ole ainuttakaan poliitikkoa, jonka intresseissä olisi ajaa typeristä kyykyttämisistä luopumista, koska kyykytettäväksi ei pääsääntöisesti joudu yksikään USA:n vaaleissa äänestävä. EU:n tehtävä tässä asiassa on toimia vastavuoroisesti ja luoda amerikkalaisille yhtä näppärät maahantulomuodollisuudet valokuvauksineen, sormenjälkineen ja lippulappusineen, joissa mm. kysellään osallistumista vuosien 1933-1945 juutalaisvainoihin, jolloin käytäntöjen mielekkyyttä voidaan jossain vaiheessa alkaa miettiä uudelleen myös Yhdysvalloissa.

Tietenkin saman vastavuoroisuuden pitäisi olla itsestään selvyys myös Venäjän kanssa, vaikka sen tehokkuus olisikin varsin kyseenalainen, koska Venäjällä on vuosisatainen perinne oman maan kansalaisten kyykyttämisestä eikä viranomaissimputusta siellä enää pidetä juuri minään.

Superministeri Pekkarinen on ottanut populismista vaarin ja aikoo lähiviikkoina esittää, että energiantuottajia alettaisiin verottaa uudella verolla, jota jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan nimellä windfall-vero. Veron idea on siinä, että päästökauppa aiheuttaa lisäkustannuksia niille sähköntuottajille, joiden tuotannosta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, jolloin kateuslogiikan mukaan ne sähköntuottajat, jotka eivät kyseisiä päästöjä tupruttele, saavat taloudellista etua päästökaupasta, koska ne kuitenkin voivat myydä tuottamansa sähkön markkinahintaan. Tämä imaginäärinen etu siis pitäisi nyt verottaa pois.

Toisin sanoen Pekkarinen haluaa poistaa taloudellisen kannusteen olla tuottamatta hiilidioksidipäästöjä. Voiko enää typerämpää olla, jos hiilidioksidi kerran on pahapahapaha.

Porvarihallituksen julkaistu budjettiesitys on saanut ensimmäiset komenttinsa oppositiolta.

Vihreiden mielestä verohelpotukset olisi pitänyt suunnata enemmän pienituloisille ja lisärahaa olisi pitänyt saada joukkoliikenteelle. Demarit syyttävät hallitusta tempoilevasta talouspolitiikasta ja ihmettelee aikaisemmin kiristyneen tuloverotuksen keventämistä ja ruikuttaa budjetin suosivan hyvätuloisia. Perussuomalaiset taas ovat sitä mieltä, että Kepu on Kokoomuksen talutusnuorassa ja että budjetti suosii hyvätuloisia.

Etujärjestöistä MTK puolestaan kehtaa vieläkin ruikuttaa lisärahaa (vaatimatonta 30-50 miljoonaa euroa) maajussien tukiaisiin. Autoiljoiden mukaan budjetti edistää tiestön rappeutumista, mikä kyllä ainakin Ruuhka-Suomessa pitää paikkansa. Elinkeinoelämän edustajat sen sijaan ovat tyytyväisiä veronalennuksista riippumatta siitä, miten ne kohdistetaan.

Yleensä budjetti on hyvä, jos kaikki löytävät siitä jotain narinan aihetta. Tällä kertaa huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että oppositiopuolueiden edustajat pystyvät pitämään pokkansa samalla kun selittävät Kokoomuksen jyräävän Keskustan hallituksessa. Oikeastihan Kepu on koko hallituskauden saanut läpi käytännössä aivan kaiken, mutta päätöksissä maanviljelijät on näppärästi nimetty yrittäjiksi ja metsänomistajille suunnattu tulonsiirto metsäteollisuuden tukemiseksi.

Viime viikolla alkanut sarja jatkuu ja siirrymme päähallituspuolue Maalaisliittoon.

Kepun viime vuodet ovat menneet sekavissa merkeissä. Siinä, missä Matti Vanhanen on yrittänyt epätoivoisesti tehdä puolueesta myös kaupunkilaisen yleispuoluetta, jo kakkosketjussa lähes kaikki muu jää perinteisen maaseutu- ja aluepolitiikan jalkoihin.

Jos Kepussa ei olisi omaan pakkiin kusevaa kakkos- ja kolmosketjua, se olisi todennäköisesti onnistunut kannatustaan kaupungeissa lisäämään, sillä sen hallituspolitiikka on ollut yleispuoluepolitiikkaa eikä pelkästään vaalisiltojen rakentamista. Puolueessa on kuitenkin onneksemme kepuleilta näyttävä etujoukko, jotka onnistuvat kerta toisensa jälkeen häivyttämään mielistämme sinne aina toisinaan hiipivän ajatuksen, että kepu olisi myös kaupunkilaisen asialla.

Esimerkkejä näistä asioista on vaikka kuinka. Tohtori muistaa, kuinka vaikeaa oli saada valtiolta rahaa pääkaupunkiseudun joukkoliikennehankkeisiin. Kaikennäköisiä Savonlinna-Huutokoski -ratoja kyllä remontoitiin, mutta Vantaan kehärata meinasi tipahtaa kepulaisten, etunenässä Pekkarisen, vaatimuksesta listalta pois kokonaan.

Kepu onnistui aika hyvin sumutuksessaan perintöverouudistuksen kanssa. Sitä markkinoitiin yrittäjille suunnattuna, vaikka oikea osoite olivatkin maatalousyrittäjät eli kotoisammin ilmaistuna maanviljelijät. Luomalla erilaisen verokohtelun yritysvarallisuudelle, joksi tukiaistilat lasketaan, saatiin maaseudun väki vapautettua mukavasti perintöveroista kokonaan. Kun perintöveron alarajaa lisäksi nostettiin niin paljon, että maaseudun kiinteistöt aina käytännössä jäävät rajan alle, ainoiksi perintöveron maksajiksi valikoituvat kaupunkilaiset palkansaajat.

Huolimatta tästä hävyttömästä epäsuhdasta Sirkka-Liisa Anttila ei tyytynyt edes siihen, vaan päätyi kertomaan meille, että 80% veronalennus maatiloille on aivan liian vähän, maatilat tarvitsisivat sata prosenttia. Jos olisin Matti Vanhanen, tässä kohtaa olisi tehnyt mieli heittää Anttila sikafarminsa lantakaivoon, sillä ilman tätä avautumista yleisöltä olisi mennyt ohi koko perintöverouudistuksen maalaisia suosiva rakenne. Onneksemme Anttila kiinnitti asiaan mediankin huomion ja koko puhallus tuli julkiseksi.

Viimeisin älynväläys oli alentaa metsän myynnin luovutusvoittoveroja muka työpaikkojen turvaamiseksi. Puu Venäjältä tuotuna maksaa jo ennen tullejakin enemmän kuin kotimainen puu, joten kotimaisen puukaupan ongelma ei ole hinnassa vaan jossakin muussa. Paperiliiton puheenjohtaja Jarmo Ahonen ehti jo julkisuudessakin kertomaan, ettei veronalennuksesta ole mitään hyötyä, koska ongelmat eivät ole nytkään hinnassa. Mutta saatiinpa taas yksi maalaisten joukko edullisemman verokohtelun piiriin. Yksikään metsäteollisuuden työpaikka ei Suomessa säästy tällä tavalla, mutta maalainen voittaa.

Tuloverojen alentamisesta on taas käynnissä perinteinen vääntö hallituksen sisällä. Kokoomus haluaa veronalennukset kaikille, Kepu haluaa painottaa pienituloisia muka "oikeudenmukaisuussyistä". Oikeampi syy on se, että suuria ansiotuloja saavat asuvat Björn Wahlroosia lukuunottamatta kaupungeissa ja kohdistamalla veronalennukset pienempituloisiin, saadaan maalaisten veroja alemmaksi. Helsingissä palkat ovat muuta Suomea kovemmat kalliimman kustannustason vuoksi, joten miksipä veronalennuksia turhaan parempituloisille suunnattaisiin, eiväthän helsinkiläiset maalaisliittoa äänestä.

Älä äänestä sinäkään.