Kaasuputkiyhtiö Nord Stream palkkasi Paavo Lipposen lobbarikseen tarkoituksenaan tasoittaa putken tietä läpi suomalaisen lupaprosessin. Lipponen aloitti rivakasti kertomalla kaikelle kansalle, että kaasuputkiasian liittäminen muihin asioihin kuten puutulleihin tai Itämeren suojeluun on väärin. Paavon mukaan kaasuputki on Suomen kannalta pelkästään ympäristökysymys ja myös ympäristölainsäädäntöä pitää tässä asiassa kuulemma lukea suurpiirteisesti.

Eipä siinä mitään. Rahalla saa monenlaista – myös eläkeläispoliitikon puhemiehekseen. Toivottavasti Lipponen edes saa kunnon korvauksen prostituutiostaan.

Tohtorin vaalikolumnit jatkuvat taas ensi viikon perjantaina. Tämän viikon Tohtori lomailee.

MTV3:n uutiset tiesivät kertoa, että kunnat palkkaavat kouluavustajia entistä nihkeämmin, vaikka tarve kasvaa koko ajan. Erilaisista oppimisvaikeuksista kärsii uutisen mukaan jo viidennes koululaisista.

Siis mitä ihmettä? 20% eli yksi viidestä peruskoululaisesta on siis nykyään jollain tavalla oppimisrajoitteinen. Jotenkin tämä haiskahtaa kriteerien muuttumiselta. Silti kiistaton tilastotieto kertoo, että kahdeksan prosenttia peruskoululaisista on erityisopetuksessa. Tämähään kuulostaa aivan kamalalta. Yhtä kaikki suurimmalta osalta trendissä lienee kyse siitä, että oppilaiden oppimisvaikeudet osataan nykyisin havaita ja niitä osataan hoitaa – ennen nämä nykyiset oppimisrajoitteiset kategorisoitiin yleensä ryhmiin tyhmät, laiskat, lahjattomat ja hullut.

Kyse ei varmaankaan ole siitä, että Suomen reilusta puolesta miljoonasta peruskoululaisesta satatuhatta tarvitsisivat henkilökohtaisen kouluavustajan. Kuitenkin kouluavustajista tuntuu olevan huutava pula. Varsinainen ihme se ei ole, sillä kouluavustaja tienaa noin tonnin kuussa, vakinaista virkaa ei saa, vaan pätkätyötä on luvassa koko kouluavustajan uran ajaksi, ja työ on taatusti stressaavammasta päästä.

Tasavallan presidentti jyräsi yksimielisen valtioneuvoston sisäministeriön kansliapäällikön nimityksessä. Samalla hän tuli muuttaneeksi mieltään aiemmasta kannastaan, jonka mukaan presidentin ei hallituksen yksimielisiä nimitysesityksiä tulisi muuttaa. Mutta tällä kertaa paine oli liian kova. Sisäministeri Holmlund olisi esityksellään siirtänyt syrjään virkaa aikaisemmin hoitaneen naisdemarin ja tämä ei Haloselle käynyt.

Tämä oli oikeastaan aika selkeästi odotettavissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääministeri Vanhanen viime viikolla julkisesti ilmoitti, että tällaisissa nimityksissä hallitus vain esittelee ja presidentti sitten nimittää tahtonsa mukaan, saattoi nähdä, että hallituksen yksimielisyys tässä kysymyksessä oli enemmänkin muodollista laatua. Rivien välissä Vanhanen oli valmis puukottamaan kokoomuslaista sisäministeriä selkään, mikä tuntui sopivan hyvin myös Haloselle. Nyt myös seuraavat viisi vuotta sisäministeriön virkamiehistöä johtaa demari, jonka suhteet Halosen lähipiiriin ovat niin moninaiset, että heikkohermoisempaa luulisi hirvittävän.

Halonen on toimikaudellaan käyttänyt hänelle perustuslain mukaan kuuluvaa nimitysvaltaa niin demarivetoisesti, että luultavasti moinen tullaan tulevaisuudessa estämään viemällä presidentiltä nimityksiin liittyvät valtaoikeudet tai ainakin supistamalla niitä merkittävästi. Tämä ei taida Halosta suuremmin häiritä, koska hänen valtaoikeuksiaan uudistus ei enää koske ja hänkin taitaa tietää, ettei Suomessa taideta hänen jälkeensä ihan heti demaripresidenttiä nähdä – hän kun ei seuraavaa presidenttiä nimitä.