22.08.2008
Vasemmistoliitto
Vaalikolumnien sarjassa vuorossa on tällä viikolla
Vasemmistoliitto.
Vasemmistoliitto – kommunismin jätökset
Neuvostoliiton romahdus ja Suomen 1990-luvun alun talouslama eivät
millään muotoa olleet toisistaan riippumattomia tapahtumia. Suomen
kommunistisen työväenliikkeen järjestösekasotkun kannalta oli
kuitenkin kohtalokasta, että tapahtumat seurasivat toisiaan niin
nopeasti. Ensiksi Neuvostoliiton romahdus sulki itäiset rahahanat
lopullisesti, minkä jälkeen lama teki lopun riitaisten kommunistien
epäpätevästi hoidetusta sijoitusvarallisuudesta.
SKP meni konkurssiin. SKDL ja SNDL lakkautettiin ja kaikkien kolmen
järjestön jäsenet liitettiin monimutkaisella järjestömagiikalla uuteen
Vasemmistoliittoon, jonka oli tarkoitus olla viimeinkin se oikea ja
ihmislähtöinen vasemmistopuolue, joka ei suinkaan edusta stalinistista
viidettä kolonnaa eikä yritä muuttaa Suomea kommunistidiktatuuriksi,
jossa kansalaiset saisivat yhdenvertaisesti jonottaa rupla ja
leipäkortti kädessä. Tällä kertaa tavoitteena olisi ihmiskasvoinen ja
humaani sosialismi, jossa elämä olisi pullaa kaikille. Jäseniäkin
puolueeseen saatiin heti alussa melkein 60000, mutta oikea jäsenluku
oli kuitenkin reippaasti alle puolet tuosta, sillä em.
järjestömagiikan tuloksena monet tulivat liittyneeksi
Vasemmistoliittoon useamman kerran erilaisten lakkautettujen
yhdistysten paikallis-, kunnallis- ja piirijärjestöjen kautta. Myös
aika moni jo punavihreämmille metsästysmaille siirtynyt puolueen jäsen
tuli postuumisti liittyneeksi uuteen puolueeseen.
Joka tapaksessa Vasemmistoliitosta tuli jonkinlainen poliittinen
voima. Enimmillään sillä oli 22 kansanedustajaa vuoden 1995 vaalien
jälkeen, minkä jälkeen puolue oli edustettuna molemmissa Lipposen
ns. sateenkaarihallituksissa. Puolueen kannatus on ollut
laskusuunnassa, mutta pysynyt kuitenkin kymmenen prosentin pinnassa.
On siis hyvinkin mahdollista, että puolue joskus tuleivaisuudessakin
on vaaankieliasemassa, jolloin tie hallitukseen voi avautua
vaalimatematiikan oikusta. Hallituskumppanina Vasemmistoliitto
on kuitenkin hankala, koska ei ole alkuunkaan luottamista siihen,
että puolue pysyisi hallitusruodussa – ainakin
puolueen rivikansanedustajien säännölliseen esiintymiseen opposition
rinnalla on syytä tottua.
Vasemmistoliitto on olemassaolonsa aikana muodostunut eräänlaiseksi
kommunistiseksi perinnejärjestöksi, josta ovat löytäneet kodin niin
vanhat kierot stalinistit, kuten Esko-Juhani Tennilä ja Jaakko Laakso,
ummehtuneet enemmistökommunistit, kuten Esko Seppänen, sekä SKDL:n
hyödylliset sosialisti-idiootit, kuten Kalevi Kivistö. Porukkaan on
sulautunut myös erilaisia ympäristöradikaaleja, äärifemakoita,
punkkareita, talonvaltaajia ja muuta paskasakkia,
esimerkkinä vaikkapa nykyinen kansanedustaja ja puolueen
varapuheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Ja aivan kuten entisesä SKDL:ssä,
puolueen kommunistit vetelevät naruja ja käyttävät hyväkseen muita
edistääkseen ideologiaansa, joka nykyisin tuntuu lähinnä muodostuvan
kiusanteosta ja USA:n vastustamisesta.
Puolueen vuosituhannen vaihteen keulakuva, puheenjohtaja Suvi-Anne
Siimes, savustettiin pois paikaltaan ja saman tien koko puolueesta,
kun hänen mielestään puolueen pitäisi ihan oikeasti olla jotain
muutakin kuin vanhojen kommarien leikkikenttä. Siimeksen lähdön
jälkeen puolue onkin marginalisoitunut entisestään ja oikeastaan ainoa
vasemmistoliittolainen, jonka lausuntoja mediassa kuulee, on
europarlamentaarikko Esko Seppänen, jonka agendalla päällimmäisinä
ovat USA:n, NATO:n ja EU:n perustuslain vastustaminen. Yhtäkään
positiivista aloitetta ei Seppäseltä, kuten ei muiltakaan vasureilta,
ole kuulunut vuosiin.
Tämä kaiken vastustaminen onkin syy siihen, miksi Vasemmistoliitto
tulee pysymään varsin tiukasti valtakunnanpolitiikan sivuraiteella.
Vasemmistoliittoa äänestävä ei voi milloinkaan tietää, tuleeko hän
äänellään kannattaneeksi ihmiskasvoista sosialismia, rajojen
totaalista avaamista elintasoeläteille, punaviherradikalismia
kettutyttöilyineen, Venäjän nuoleskelua vain USA:n vastustamisen
takia, ydinvoiman lisärakentamista, ydinvoimasta luopumista, vai
kenties aivan jotain muuta. Valtaosa äänestäjistä ei tällaisesta
pidä, eikä siihen mitään järkevää syytä olekaan. Toivottavasti
Vasemmistoliitto seuraa edeltäjäpuolueitaan historian roskakoriin
mielummin ennemmin kuin myöhemmin.

