No nyt ne sitten tulivat – siis sisäministerin lupaamat uudistetut ohjeet ampuma-aselupien myöntämiseen. Äkkisiltään päällimmäiset uudistukset ovat siinä, että poliisin on käsiaselupaa harkitessaan aina pyydettävä hakijaa esittämään lääkärinlausunto, josta ilmenee, että hakijalla ei ole sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveydellistä ongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita. Toinen "uudistus" on siinä, että Hallussapitolupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin ja pienoisrevolveriin tulisi antaa aina määräaikaisena.

Lisäksi ohjeistetaan hakijoiden haastattelua ja muistutetaan, että sisäasiainministeriön 16.10.2007 antamaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta on tarkkaan noudatettava. Tämä viimeinen muistutus on sikäli mielenkiintoinen, että kyseisessä ohjeessa puolestaan muistutetaan, että ohje ei ole oikeudellisesti sitova, vaan lupaharkinta lain mukaan kuuluu paikalliselle poliisilaitokselle, jolla taas kierrettiin näppärästi se, että ohjeen laatijaa ei voida syyttää lain vastaisten ohjeiden antamisesta, koska ohje ei ole oikeudellisesti sitova.

Mitä hyötyä uusista ohjeista sitten on? Ei paljon mitään, mutta nyt voidaan ainakin sanoa, että jotain on tehty. Muistaa sopii nimittäin se, että molemmissa tapauksissa, joiden takia säädöksiä nyt rukataan, tehtiin verityöt aseella, johon oli määräaikainen lupa. Sillä, että kaikki aseharrastajat pakotetaan uusimaan lupansa muutaman vuoden välein, ei saada aikaiseksi muuta kuin älytön ylimääräinen työtaakka lupaviranomaiselle, joka voisi käyttää tämänkin resurssin nimenomaan ongelmatapauksien seulontaan. Toinen hölmöys on ehdottomana esitetty vaatimus lääkärinlausunnon toimittamisesta ampuma-aseluvan liitteeksi. Käytännössähän tästä seuraa, että kyseisiä todistuksia on terveyskeskuksissa alettava kirjoittaa. Tästä seuraa ennestään ruuhkautuneiden perusterveydenhuoltopalveluiden kustannusten ja jonotusaikojen kasvu entisestään.

Tietenkin kyseessä on vain väliaikainen ohje, koska oikeasti tarvittavat muutokset olisi tehtävä lakiin eikä lain kirjainta ja henkeä rikkoviin ohjeisiin – lakeja kun ei muutamassa päivässä säädetä. Ongelma on vain siinä, että kun lakia varmaankin ensi vuonna rukataan, niin väliaikaiset ohjeet muuttuvat pysyväksi, vaikka ne ovatkin hölmöjä eivätkä edesauta turvallisuutta, sillä lainkuuliaisia ihmisiä haittaavien ja simputtavien ohjeiden peruuttaminen ei tietenkään käy perusluonteeltaan asevastaisen virkamiehen pirtaan.

Miten aselupaprosessia sitten pitäisi kehittää? Erittäin tehokas keino riskitapausten seulontaan olisi se, että ampuma-aselupahakemukseen lisättäisiin rasti ruutuun -kohta, jolla hakija antaa lupaviranomaiselle luvan pyytää hakijaa koskevia lupaharkintaan vaikuttavia tietoja julkisesta terveydenhuollosta sekä Kansaneläkelaitokselta. Jos näiden rekisteritietojen perusteella hakijaa on hoidettu psyykkisten ongelmien takia tai hänelle on maksettu KELA-korvausta psyykenlääkkeistä, pyytäisi poliisi hakijalta lisäselvityksiä tai hylkäisi lupahakemuksen suoralta kädeltä.

Oletetaan tilanne, jossa henkilö ei ole käynyt mistään syystä lääkärillä muutamaan vuoteen, minkä jälkeen hän menee lääkärille hakemaan "tervejärkisen papereita". Oikeasti lääkärillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta arvioida potilaansa mielenterveyttä tavallisella terveyskeskusvastaanotolla, joka kestää yleensä 10-15 minuuttia ja jonka suorittaa yleislääkäri, joka ei mielenterveysongelmiin ole erikoistunut, vaan pääosin kirjoittaa antibioottireseptejä. Ainoa järkevä vaihtoehto tällaiselle hyödyttömälle todistuspelleilylle on rekisteritietojen kattava tarkistaminen aselupaharkinnan yhteydessä.

Uuden terveydenhuollon tietojärjestelmän toteuttaminen on vaikeuksissa. Vaikeuksien ydin on siinä, että uuteen järjestelmään osalliset Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) ja Väestörekisterikeskus (VRK) ovat riidoissa rekisterin toteuttamistavasta.

Siis anteeksi mitä?

TEO ja VRK eivät ole mitään yrityksiä, joilla voisi olla ristiriitaisia taloudellisia intressejä. Valtion virastoina ne eivät myöskään ole mitään itsenäisiä toimijoita vaan lakien ja asetusten toimeenpanijoita. TEO kuuluu yllätyksettömästi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen ja VRK:sta vastaa valtiovarainministeriö, mikä tietenkin johtuu siitä, että ainoa syy, miksi kansalaisia yleensä viitsitään kattavasti rekisteröidä, on heidän vähien tulojensa nyhtäminen veroina valtiolle.

Vaikka asian selvittäminen Internetin kautta ei ihan triviaaliksi ole tehtykään, niin mainituista virastoista vastuussa lienevät ministerit Liisa Hyssälä ja Jyrki Katainen. Koska heidän alaisensa sekoilevat, niin arvon ministereiden velvollisuus on toimia. Siispä Hyssälä ja Katainen kutsuvat virastojen ylijohtajat Jukka Männistön ja Hannu Luntialan päiväkahveille, kuuntelevat riidan ytimen, ratkaisevat arvovaltaisesti sellaiset kysymykset, joita virastojen kesken ei ole pystytty ratkaisemaan, ja tekevät selväksi, että nokkiminen loppuu ja asiat laitetaan sujumaan tai arvon ylijohtajat saavat ruveta etsimään muita hommia.

Helppoa kuin heinän teko.

Aamun Helsingin Sanomat näytti vaihteeksi lanseeranneen uuden sanan kielemme rikastukseksi. Itävallan parlamenttivaaleissa nimittäin murskavoittoon ylsivät laitaoikeiston kaksi puoluetta.

Jörg Haiderin entisen puolueen FPÖ:n ja hänen nykyisen puolueensa BZÖ:n yhteinen äänisaalis oli kolmisenkymmentä prosenttia, joka on tosiaan aika paljon. Olisi ilmeisesti lintukodon yksinkertaisille kansalaisille liian pelottava uutinen, jos kerrottaisiin joka kolmannen äänestäjän antaneen Itävallan parlamenttivaaleissa tukensa äärioikeistolle. Siispä ilmiölle on kiireen vilkkaa keksittävä uusi nimi, ettei asian syistä ja seurauksista missään tapauksessa ainakaan alettaisi keskustella.

USA:ssa ollaan perustamassa satojen miljardien dollarien roskapankkia, koska muuten pankit eivät pysy pystyssä.

Lukijan sivistämiseksi on syytä kertoa, miksi pankit oikein ovat menossa konkurssiin. Asiaa on selitetty vain vetoamalla subprime-lainoihin. mutta oikeasti ne ovat vain yksi elementti mutkikkaammassa kuviossa. Pankit rupesivat aikanaan lainaamaan rahaa hyvillä ehdoilla maksukyvyttömille, koska keksittiin, että nämä lainat vakuuksineen voi myydä eteenpäin ns. CDO:na (collateralised debt obligation).

Nämä olivat juuri niitä subprime-lainapaketteja, joista uutisissa on puhuttu. Pankki siis tiesi, että sen lainakanta on laadullisesti huonoa, joten se poisti lainat taseestaan paketoimalla lainat CDO:ksi, myymällä sen lainasumma+pieni marginaal -hintaan eteenpäin ja käyttämällä tuon lainasummarahan kirjoittamaan omasta taseestaan pois nuo lainat, jotka onnistuttiin näin myymään eteenpäin.

Pian kaikki tekivät samaa, jolloin ostajat alkoivat näistä papereista kaikota. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Pankit lisäsivät ehtoihin ns. liquidity put -option, joka antoi lainapaketin ostajalle oikeiden myydä paketin maksamallaan hinnalla minus komissio takaisin nuo CDO:t myyneelle pankille jos haluavat. Tämä oli pakko tehdä, koska roskalainat piti saada taseista pois jotenkin ja ilman tällaista ehtoa kukaan ei olisi ostanut niitä.

Lopulta paska alkoi osua tuulettimeen, kun asuntojen hinnat kääntyivät laskuun ja oli ilmeistä, että valtaosa roskalainapaketeista muuttuu ainakin joltain osin luottotappioiksi. Tämä ei ollut lainat viimeisenä ostaneelle mikään ongelma, koska hänen sopimuksessaan oli jo tuo liquidity put -ehto. Noita kuponkeja on tietysti myyty eteenpäin useita kertoja eri paketeissa, mutta lopulta ketjun päästä löytyy ne liikkelle laskenut asuntolainapankki, jonka taseessa ei ole lainapaketista sille aikanaan maksettua rahaa, koska se käytti rahat kirjoittamaan taseestaan pois myöntämänsä roskalainat.

Asuntolainapankit siis istuivat kädet ristissä ja odottivat, etteivät lainat enää ikinä palaa niiden taseisiin. Mutta toisin kävi. Ongelmaa syvensi se, että roskalainoja myöntänyt asuntolainapankki sai taseensa kuntoon heti, kun sai myytyä paperit eteenpäin, jolloin se saattoi myöntää uuden nipun roskalainoja ja taas myydä ne eteenpäin jne. Eli jos pankin tase olisi riittänyt viiden miljardin lainavastuisiin, se on onnistunut tällä tavalla myöntämään lainoja vaikkapa sadalla miljardilla ilman, että kukaan huomasi mitään, koska nuo CDO-vastuut eivät koskaan olleetkaan pankin taseessa.

Nyt esimerkkipankkimme, jolla on ulkona sadalla miljardilla CDO:ita ja rahaa viisi miljardia, on ongelmissa kun kaikki CDO:iden haltijat palauttavat ne ja haluavat rahansa pois. Pankin pitäisi maksaa sata miljardia heti, ja vastineeksi se saa arvottomia asuntoja ja konkurssin tehneitä asuntovelallisia. Vaikka lainakanta olisi tervekin, pankilla olisi ongelma, koska lainoista saa rahat pois 20 vuoden päästä ja CDO:t palauttaville pitäisi maksaa heti.

Pankkivalvojaa hämättiin kun CDO:iden liquidity put-vastuita pidettiin muodollisina juttuina eikä näytetty taseessa, koska taseessa ei ollut niitä vastaavia instrumenttejakaan.

Nyt olemme tässä tilanteessa. Pankkeja kaatuu CDO-palautukseen, koska pankeissa ei ole tarvittavaa rahaa. Raha hajosi kiinteistömarkkinoille sinne tänne asuntojen myyntivoittojen saajille ja pankeille jäi vain vastuu. Roskapankkia tarvitaan siihen, että nuo CDO:t saa palauttaa jatkossa sinne eikä ne liikkeelle laskeneeseen pankkiin. Rahaa tarvitaan siihen, että nämä maksetaan rahana pois ja vastineeksi saadaan arvottomia kiinteistöjä.

Roskapankki USA:ssa saa osan rahoistaan takaisin, koska kaikki velalliset eivät ole konkurssissa ja kaikki vakuutena olevat kiinteistöt eivät ole arvottomia. Mutta koska USA:ssa rakennettiin köyhille seuduille kokonaisia lähiöitä subprime-asiakkaille, on niistä nyt häädetty lähes jokainen asukas; ja sillä aikaa kun koko lähiö on maannut tyhjillään, on taloista varastettu putket, sähköjohdot ja kaikki muukin, jossa on metallia ja josta rosvo saa muutaman kolikon myymällä eteenpäin. Näin rakennusten arvo on nollautunut ja jäljellä on vain maan arvo, joka sekin on laskenut, koska ensinnäkin kupla on puhjennut ja toisekseen maa oli arvokkaampaa silloin, kun sillä ei ollut sataa purkukuntoista taloa, vaan se oli suoraan rakennusvalmis.

Nyt roskapankki on käytännössä pakko luoda, koska CDO-pakettien viimeiset haltijat ovat olleet eläkerahastoja ja sensellaisia, ja jos ne päästettäisiin konkurssiin, romahtaisi eläkejärjestelmä.

Näin ollen vaihtoehtona on joko maksaa könttäsumma ja ottaa edes jotain takaisin saaduista vakuuksista ja lainoista, tai päästää eläke- ja sosiaaliturvarahastot, vakuutusyhtiöt jne. romahtamaan ja rakentaa tilalle valtion pussista eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmä. Jälkimmäinen muuttuisi kuitenkin ikuiseksi, joten jopa valtio-ohjausta vastustavat republikaanit ovat pitkin hampain taipumassa siihen, että roskapankki on kuitenkin pienempi paha kuin siirtää vastuu ihmisten elättämisestä valtiolle eikä heille itselleen.

Kauhajoen ammuskelutapaus kirvottaa sataprosenttisella varmuudella hölmöyksiä, typeryyksiä, populistisia höpötyksiä sekä suoranaisia valheita niin poliittisten päättäjien kuin pyhän mediankin taholta. Järkeväkin asia tulee varmasti jossain välissä sanotuksi, mutta se uppoaa niin täydellisesti jeesustelun ja tarkoitushakuisten puolitotuuksien alle, ettei tapahtumasta lopultakaan opita mitään muuta kuin se, ettei siitä opittu mitään.

No, mitä siitä sitten pitäisi oppia? Lähinnä kai se, että hullujen tekoja ei voi ennalta estää ja että paras tapa estää huomionkipeitä hulluja saamasta hetkeään julkisuuden valokeilassa, on käsitellä heitä juuri sellaisina, joita he ovat: huomionkipeitä nollia, joille elämän huippuhetki on olla muutama päivä tai viikko ampumatapausta analysoivien pöljien toimittajien ja itse itsensä nimittäneiden asiantuntijoiden analyysien keskipisteenä. Niin kauan kun hullujen tekoset nähdään jonkinlaisena yhteiskunnallisen tyytymättömyyden manifestaationa ja loppukin vastuu työnnetään viranomaisille, niin sekopäät murhamiehet saavat täysin ansaitsematonta glooriaa, jota heille ei missään tapauksessa pitäisi suoda.

Koska varmaankin koulusurmat esitetään tulevaisuudessa estettäväksi erinäköisin kielloin, niin sallikaa tohtorin esittää muutama ehdotus. Kielletään ihmisten tappaminen koulussa. Ainiin – se olikin jo kiellettyä. Kielletään nussiminen. Muutamassa vuosikymmenessä itsetuntovammaiset teinit ja pillunkipeät nuoret aikuiset ovat pelkkä muisto vain.

Helsingin Pikku Huopalahdessa ohikulkijoiden mielenrauhaa häiritsi jossain parvekkeella liehunut hakaristilippu. Asiaa zoomailtiin aivan viranomaisvoimin ja tuloksena oli, ettei poliisi voi moiseen liputtamiseen puuttua, koska natsilipulla liputtaminen ei sinällään ole rikos eikä sen sellainen pidä ollakaan. Sitten asian tiimoilta häiriköitiin taloyhtiötä, joka ei myöskään voi asukkaan hallinnassa olevalle parvekkeelle mennä lippuja siistimään, minkä pitäisi senkin olla täysin itsestään selvää. Asunnon asukas ei oveaan avannut, joten hänen näkemyksensä asiasta ei ole selvillä. Joka tapauksessa hänellä oli ja on liputtamiseensa laillinen oikeus.

Kaikki uutisointi asiasta päättyy kertomukseen, jonka mukaan iltapimeällä joku nahkatakkiin pukeutunut nuorukainen kiipesi talon ulkoseinää parvekkeelle, repi lipun alas ja otti sen mukaansa. Hip hurraa! Olisi syytä muistaa, että vaikka poliisi ei liputtamiseen voinutkaan puuttua, niin tämä kiipeily luultavasti täyttää niin varkauden, vahingonteon kuin kotirauhan häirinnänkin tunnusmerkit, joten siihen poliisilla olisi ollut oikeus ja myös velvollisuus puuttua. Ei ihmisten koteihin saa tunkeutua eikä heidän omaisuuttaan turmella ja varastaa, vaikka kuinka harmittaisi.

Björn Wahlroosista on kuulemma tulossa RKP:n talouspoliittisen valiokunnan neuvonantaja. Tässä ominaisuudessaan hän auttaa puoluetta sorvaamaan tulevaisuuden talouslinjauksia. Tuo voisi olla ihan hyvä homma, jos kyseessä olisi RKP:n sijasta joku muu puolue. RKP ei nimittäin nyt eikä tulevaisuudessa tee yhdestäkään talousasiasta hallituskysymystä, ellei kyseessä sitten ole joku kielipoliittinen tukijainen – ja niitä RKP kyllä osaa sorvata ilman Nalleakin.

Huolimatta siitä, että Suomessa kolme suurta puoluetta ovat kaikki yhtä ja samaa hyvinvointivaltiouskovaista sosialismin mössöä, haastajiksi haluavat pikkupuolueet eivät kykene aukkoja paikkaamaan, vaan yrittävät joko olla vielä uskovaisempia ja sosialistisempia tai sitten muuten vain täynnä hulluja.

RKP on pieni kielipuolue, jolla ei ole mitään muuta agendaa kuin hallituspaikka. Hallitusohjelmaan voi kirjoittaa jokseenkin mitä hyvänsä ja RKP suostuu siihen ainoana ehtona, ettei ns. pakkoruotsiin kosketa. Siinä, missä aivan merkittävä osa ruotsinkielisistä suomalaisista on liberaaleja ja oikeistolaisia arvoja kannattavaa väkeä, heidän puolueensa on tympeä hyvinvointivaltiopuolue. Puolue ei viitsi tehdä oikeastaan mitään suomenkielisten äänestäjien houkuttelemiseksi, eikä se varsinkaan täytä millään tavoin tyhjiötä oikeistopuolueiden kartalla. Kun politiikka on kielipolitiikkaa ilman mitään suurempaa merkitystä tämän päivän Suomessa, tilaisuus jää käyttämättä ja puolueen riveistä ei sitten Elisabeth Rehnin jälkeen ole jäänyt edes ketään mieleen nimeltä.

Kristilliset olisivat koominen kerho jos ne eivät olisi tosissaan, ja oikeastaan se on koominen kerho siitä huolimatta. Puolueen kannatus on lähinnä lahkolaisella Pohjanmaalla, jossa sanan sosialisti mainitseminen todennäköisesti toisi jussipaitamiehiltä puukosta. Mutta siitä huolimatta mitään niin hölmöä veronkorotusta ei ole keksittykään, etteivät Kristilliset sitä kannattaisi. Koskaan ei ole väärä tilaisuus kierrättää rahaa julkisen sektorin kautta vetoamalla lapsiperheagendaan. Pohjanmaan Anttien Isotalo ja Rannanjärvi perintöä ei tässä puolueessa ole jäljellä edes auktoriteetteihin suhtautumisessa, sillä sen sijaan, että annettaisiin dunkkuun rumalle vallesmannille, puolue haluaa lisätä viranomaisten valtaa sekä sensuuria ja sensellaisia asioita samalla "ajatelkaa lapsiamme" -agendalla.

Perussuomalaiset ovat populistipuolue, joka kuolee saman tien kuin sen karismaattinen johtaja Timo Soini loikkaa muualle tai luopuu politiikasta. Tämän puolueen riveissä ovat kaikki Karpolle ikinä mistään nillittäneet hullut sekä ne, joita ei muihin puolueisiin huolita. Näin esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan uudistamista vaativa sakki on päätynyt tähän kerhoon monien muiden yhden asian ihmisten kanssa. Vihreät keräävät kaikki vasemmistolaisina itseään pitävät hullut ja Perussuomalaiset kerää loput. Huolimatta siitä tällekään puolueelle eivät ole veronkorotukset vieraita eikä myöskään turskea julkinen sektori, sillä puolueen keskeinen koossa pitävä voima on perinteinen herrakauna. Kun herroilta otetaan ja köyhille annetaan, saadaan perussuomalaiset taputtamaan käsiään, mutta koska Suomessa ei pahemmin ole herroja joilta otetaan, puolueen saavutukset mahtuvat postimerkin kääntöpuolelle.

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu naisjohtajia ja saatu tulokoseksi, että miehet ovat joillekin naisjohtajille pelkkä väline tavoitteisiinsa pääsemiseen. Samoin oli onnistuttu luokittelemaan naisjohtajien parisuhteet sellaisiin, joissa mies hyväksikäyttää naista, ja sellaisiin, joissa nainen hyväksikäyttää miestä.

Femakkojen raadollinen todellisuuskuva ei varmaankaan ikinä lakkaa hämmästyttämästä Tohtoria. Jos nutturaa hiukan löysäisi, voisi maailmasta löytyä vähän leppoisampaakin yhteiseloa. Tohtorin tuttavapiiriin kuuluu pariskuntia varsin monista sosiaaliluokista ja vaikka perheiden anatomia ei tuttaville tietenkään aina täysin aukea tai sitä jopa aktiivisesti salataan tai vääristellään, niin silti suurin osa parisuhteista on varsin tasapainoisia ja "hyväksikäyttö" on molemminpuolista. Mutta tällaista tulosta ei varmaankaan olisi saatu lukea melkein maan jokaisesta päivälehdestä, kuten tätä nyt nähtyä uutista, jonka perusteella hyväksikäyttö on fakta ja vain hyväksikäyttäjä voi joskus harvoin vaihdella – yleensä se toki on valkoinen heteromies.

Vaikka Vasemmistoliitto tulikin jo vaalisarjassa käsiteltyä, on puolueen, vai pitäisikö sanoa Puolueen, eduskuntaryhmän julkaisema ehdotus ensi vuonna toteutettavaksi "tulonjako- ja sosiaaliohjelmaksi" sen verran todellisuudesta vieraantunut, että se ansaitsee hieman tarkastelua.

Ensinnäkin heidän ehdotuksensa toteuttaminen maksaisi yli kolme miljardia euroa, josta yli kaksi miljardia katettaisiin ottamalla uutta lainaa. Lisäksi käytännössä kaikki kaikki vasureiden esittämät menonlisäykset ovat luonteeltaan jatkuvia, joten kahden miljardin lisälaina kattaisi ne vain ensi vuoden osalta. Vuonna 2010 lisälainaa tarvittaisiinkin jo kaksi tai kolme miljarda; ehkäpä hiukan enemmänkin, koska lisääntyvän valtionvelan hoitokuluihinkin tarvittaisiin rahaa.

Tietenkin edellä olevan laskelman raunioittaisi täydellisesti se, mikäli kauan odotettu taloudellinen taantuma iskisi koko voimallaan Suomeen. Silloinhan sosiaalietuuksien tarpeessa olisi alati kasvava väkimäärä ja suhteellisen hyvän talous- ja työllisyystilanteen mukaan laskettu kolmen miljardin lisäkustannus sosiaalitukien korotuksiin rähäjtäisi käsiin. Kävisi helposti niin, ettei neljä tai viisikään miljardia riittäisi. Ja edelleen pitää muistaa, että tämä raha tarvittaisiin joka vuosi.

Jo sosialidemokraattinen sokea Reettakin näkee, että Vasemmistoliiton ehdotus ei ole edes lähellä toteuttamiskelpoista. Miksi se on siis ylipäänsä on esitetty?

Tällä kertaa käypäisiä selityksiä on kaksi, joista ensimmäisen taustalla on se, että Vasemmistoliitto on häikäilemätön populistipuolue ja toisen taustalla Vasemmistoliiton vankka kommunistinen perinne.

Kuntavaalit ovat tulossa tuota pikaa ja siksi populistipuolueelta sopiikin odottaa populistisia aloitteita. Lupaamalla sijoittaa rekkakuormittain rahaa sosiaalipalveluihin voi ehkä huijata jonkinlaisen joukon äänestäjiä taakseen riippumatta siitä, onko lupauksen toteuttamiseen olemassa minkäänlaisia edellytyksiä. Onhan vielä niinkin, että kuntavaaleissa ei valita valtion rahakirstun vartijoita vaan kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Tällainen pikku epäjohdonmukaisuus ei populisteja häiritse, joten kaipa se sitten on ihan OK.

Toinen syy epärealististen ja toteutuessaan taloudelliseen katastrofiin johtaviin ehdotuksiin on huomattavasti karumpi. Vasemmistoliiton naiivin rivijäsenistön selän takana ehdotuksia sorvaava kommunismiin kallella oleva pelurijoukko ei nimittäin ole hiukkaakaan huolissaan siitä mahdollisuudesta, että valtio ajautuisi taloudelliseen umpikujaan. Itse asiassa se on tällaisten nuljakkeiden mielestä jopa toivottavaa, koska vallitsevan valtiojärjestyksen raunioille voisi sitten yrittää rakentaa neuvostoutopiaa. Tietenkään tuollaista ei lähivuosina ole tapahtumassa, mutta vallankumouksellisen sielunmaiseman idea on siinä, että kunhan kapuloita heitetään rattaisiin riittävän kauan ja riittävän paljon, niin joskus se haluttu katastrofi saadaan aikaiseksi.

Päältä katsoen Vasemmistoliiton touhu näyttää siltä, että kansantalous haluttaisiin tieten tahtoen ajaa siihen kuntoon, että soppajonot pitenisivät mahdollisimman pitkiksi. Kun pintaa raapaisee hieman syvemmältä, huomaa että tarkoituksena on pikemminkin se, että kaikkien pitäisi olla samassa soppajonossa eikä sillä ole mitään väliä, onko siinä vaiheessa jonottaville enää tarjota soppaa.

Mistä mahtanee johtua, että venäläisten Abhasian ja Etelä-Ossetian turvaksi kehittelemät suojavyöhykkeet sijaitsevat kokonaan kyseisten alueiden ulkopuolella Gruusian sydänmailla? Näille suojavyöhykkeille venäläiset olisivat valmiita sallimaan kansainvälisiä poliisijoukkoja valvontatehtäviin, mikä tietenkin on kovin joviaalia, mutta kohtuullisen härskiä, sillä maahan ei ole venäläisten.

Abhasian ja Etelä-Ossetian suhteen he käyttäytyvät jo kuin isännät ikään. Georgialaisten kylät ja asunnot on alueilta hävitetty, omaisuus varastettu ja asukkaat ajettu pakoon Tbilisin betonilähiöihin. Ryöstäjinä ovat toimineet joko venäläisjoukot itse tai venäläisten siunauksella alueilla toimivat aseistetut "militiat", jotka käytännössä ovat pelkkiä paatuneita rosvojoukkoja, joille etniset ristiriidat ovat vain tekosyy pahantekoon. Noilla alueilla olisi todella käyttöä puolueettomille poliiseille, mutta sellainen nyt sitten ei yhtäkkiä käykään päinsä. Ihme meininkiä!

Venäjä uhoaa, että heidän rajojaan ympäröi alue, jossa Venäjällä on valvottavanaan erityisiä intressejä. Tämä siis nimenomaan Venäjän oman alueen ulkopuolella. Samaan aikaan venäläiset aikovat rakentaa Suomen vesille kaasuputken, jota pidetään strategisesti erittäin merkittävänä.

Naapuri on tehnyt erittäin selväksi, että se on halukas huolehtimaan strategisista eduistaan voimalla silloinkin, kun diplomatiallakin voisi pärjätä.

Mutta onneksi meillä ei ole syytä huoleen. Pääministerikin sanoi, ettei ole mitään syytä arvioida Suomen turvallisuuspoliittista asemaa uudelleen viime viikkojen takia. Tässä tietenkin on totuuden siemen. Kaikki vähänkin ajattelevat ovat kyllä jo paljon ennen Gruusian kriisiä ymmärtäneet, että pelkkä hyvä tahto ilman kättä pidempää ei venäläisten kanssa pitkälle riitä. Toisaalta olisi korkea aika, että Matti Vanhasen tapaiset nahjukset ottaisivat päänsä perseestään ja alkaisivat ajaa maamme etua.

Toisaalta mitäpä uuniperuna-Matilta oikeastaan viitsii odottaa? Kuten Tohtorin oppinut ystävä jo ainakin vuosi sitten totesi: Jos Putin päättäisi vetää sen kaasuputkensa Espan puistoon, niin pari päivää pääministeri olisi ihan hiljaa, jonka jälkeen hän pyytäisi venäläisiltä anteeksi.

Seuraavassa ote Maaseudun Tulevaisuudesta:

[Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa] Anttila on "aika hyvillä mielin" siitä, että hallituksen budjettiriihessä sovittiin kymmenkunnan miljoonan euron helpotuksista maatalouden kustannuskriisiin. "Mutta ne hukkuvat sateisiin, jos sää ei muutu. Silloin joudummekin puhumaan katokorvauksista."

Tämä on kyllä hieno maa. Maanviljelijät jemmaavat jyvät peltoon ja odottavat, että ne kasvavat. EU maksaa tukensa pitkälti tuotannosta riippumatta, mutta valtio puolestaan suorastaan etsii tekosyytä kaivaa taskuaan vielä hieman syvemmältä – näin ainakin kepulihallituksen aikana.