05.09.2008
Viikon pakina
Viikon vuodatuksessa katkaistaan vaalisarja
ylimääräisellä raportilla Vasemmistoliiton touhuista.
Tohtori pahoittelee sitä, että kirjoitus ilmestyy myöhässä.
Vasurien varjobudjetti
Vaikka Vasemmistoliitto tulikin jo vaalisarjassa käsiteltyä,
on puolueen, vai pitäisikö sanoa Puolueen, eduskuntaryhmän
julkaisema ehdotus ensi vuonna toteutettavaksi "tulonjako- ja
sosiaaliohjelmaksi" sen verran todellisuudesta vieraantunut,
että se ansaitsee hieman tarkastelua.
Ensinnäkin heidän ehdotuksensa toteuttaminen maksaisi yli kolme
miljardia euroa, josta yli kaksi miljardia katettaisiin ottamalla
uutta lainaa. Lisäksi käytännössä kaikki kaikki vasureiden esittämät
menonlisäykset ovat luonteeltaan jatkuvia, joten kahden miljardin
lisälaina kattaisi ne vain ensi vuoden osalta. Vuonna 2010 lisälainaa
tarvittaisiinkin jo kaksi tai kolme miljarda; ehkäpä hiukan
enemmänkin, koska lisääntyvän valtionvelan hoitokuluihinkin
tarvittaisiin rahaa.
Tietenkin edellä olevan laskelman raunioittaisi täydellisesti se,
mikäli kauan odotettu taloudellinen taantuma iskisi koko voimallaan
Suomeen. Silloinhan sosiaalietuuksien tarpeessa olisi alati kasvava
väkimäärä ja suhteellisen hyvän talous- ja työllisyystilanteen mukaan
laskettu kolmen miljardin lisäkustannus sosiaalitukien korotuksiin
rähäjtäisi käsiin. Kävisi helposti niin, ettei neljä tai viisikään
miljardia riittäisi. Ja edelleen pitää muistaa, että tämä raha
tarvittaisiin joka vuosi.
Jo sosialidemokraattinen sokea Reettakin näkee, että
Vasemmistoliiton ehdotus ei ole edes lähellä toteuttamiskelpoista.
Miksi se on siis ylipäänsä on esitetty?
Tällä kertaa käypäisiä selityksiä on kaksi, joista ensimmäisen
taustalla on se, että Vasemmistoliitto on häikäilemätön
populistipuolue ja toisen taustalla Vasemmistoliiton vankka
kommunistinen perinne.
Kuntavaalit ovat tulossa tuota pikaa ja siksi populistipuolueelta
sopiikin odottaa populistisia aloitteita. Lupaamalla sijoittaa
rekkakuormittain rahaa sosiaalipalveluihin voi ehkä huijata
jonkinlaisen joukon äänestäjiä taakseen riippumatta siitä, onko
lupauksen toteuttamiseen olemassa minkäänlaisia edellytyksiä. Onhan
vielä niinkin, että kuntavaaleissa ei valita valtion rahakirstun
vartijoita vaan kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Tällainen pikku
epäjohdonmukaisuus ei populisteja häiritse, joten kaipa se sitten on
ihan OK.
Toinen syy epärealististen ja toteutuessaan taloudelliseen
katastrofiin johtaviin ehdotuksiin on huomattavasti karumpi.
Vasemmistoliiton naiivin rivijäsenistön selän takana ehdotuksia
sorvaava kommunismiin kallella oleva pelurijoukko ei nimittäin ole
hiukkaakaan huolissaan siitä mahdollisuudesta, että valtio ajautuisi
taloudelliseen umpikujaan. Itse asiassa se on tällaisten nuljakkeiden
mielestä jopa toivottavaa, koska vallitsevan valtiojärjestyksen
raunioille voisi sitten yrittää rakentaa neuvostoutopiaa. Tietenkään
tuollaista ei lähivuosina ole tapahtumassa, mutta vallankumouksellisen
sielunmaiseman idea on siinä, että kunhan kapuloita heitetään
rattaisiin riittävän kauan ja riittävän paljon, niin joskus se haluttu
katastrofi saadaan aikaiseksi.
Päältä katsoen Vasemmistoliiton touhu näyttää siltä, että kansantalous
haluttaisiin tieten tahtoen ajaa siihen kuntoon, että soppajonot
pitenisivät mahdollisimman pitkiksi. Kun pintaa raapaisee hieman
syvemmältä, huomaa että tarkoituksena on pikemminkin se, että kaikkien
pitäisi olla samassa soppajonossa eikä sillä ole mitään väliä, onko
siinä vaiheessa jonottaville enää tarjota soppaa.

