Kauhajoen ammuskelutapaus kirvottaa sataprosenttisella varmuudella hölmöyksiä, typeryyksiä, populistisia höpötyksiä sekä suoranaisia valheita niin poliittisten päättäjien kuin pyhän mediankin taholta. Järkeväkin asia tulee varmasti jossain välissä sanotuksi, mutta se uppoaa niin täydellisesti jeesustelun ja tarkoitushakuisten puolitotuuksien alle, ettei tapahtumasta lopultakaan opita mitään muuta kuin se, ettei siitä opittu mitään.

No, mitä siitä sitten pitäisi oppia? Lähinnä kai se, että hullujen tekoja ei voi ennalta estää ja että paras tapa estää huomionkipeitä hulluja saamasta hetkeään julkisuuden valokeilassa, on käsitellä heitä juuri sellaisina, joita he ovat: huomionkipeitä nollia, joille elämän huippuhetki on olla muutama päivä tai viikko ampumatapausta analysoivien pöljien toimittajien ja itse itsensä nimittäneiden asiantuntijoiden analyysien keskipisteenä. Niin kauan kun hullujen tekoset nähdään jonkinlaisena yhteiskunnallisen tyytymättömyyden manifestaationa ja loppukin vastuu työnnetään viranomaisille, niin sekopäät murhamiehet saavat täysin ansaitsematonta glooriaa, jota heille ei missään tapauksessa pitäisi suoda.

Koska varmaankin koulusurmat esitetään tulevaisuudessa estettäväksi erinäköisin kielloin, niin sallikaa tohtorin esittää muutama ehdotus. Kielletään ihmisten tappaminen koulussa. Ainiin – se olikin jo kiellettyä. Kielletään nussiminen. Muutamassa vuosikymmenessä itsetuntovammaiset teinit ja pillunkipeät nuoret aikuiset ovat pelkkä muisto vain.