Näin älä osta mitään -päivän kunniaksi Tohtori on lähdössä ostoksille ja ohjelma on muutenkin yltiöpäisen kiireinen. Siispä tälläkin viikolla kansa jää ilman epistolaa. Tohtori elää toivossa, että ensi viikolla olisi aikaa paneutua myös näihin asioihin.

Alkoholiverotus on hallituksen mukaan osoittautunut tehokkaaksi tavaksi hillitä alkoholin kulutusta. Nyt Vanhasen tiimi panee tuulemaan oikein urakalla ja nostaa alkoholiveroa 10%.

Kossupullo kallistuu siis 75 senttiä ja olutpullo 4 senttiä. Selvää on, että näin mittavalla korotuksella alkoholi jää monen sitä ennen nauttineen ulottumattomiin jo puhtaasti taloudellisista syistä, joten eiköhän maa nyt pelastu viinan kiroista lopullisesti.

Ai eikö?

Saksan valtio on valmis auttamaan rahallisesti autonvalmistala Opelia samaan aikaan kun Yhdysvalloissa kiistellään, pitäisikö Detroitin epäpyhä kolminaisuus – General Motors, Chrysler ja Ford – pelastaa valtion rahoilla.

Vaikka noiden teollisuusjättien kaatuminen varmasti aiheuttaisi epämiellyttävän määrän taloudellista ahdinkoa niin USA:ssa kuin muuallakin, niin pelastusoperaatio vaikuttaa silti veden kantamiselta pohjattomaan kaivoon. GM tarvitsisi omasta mielestään vaatimattomat 36 miljardia dollaria maksuvalmiutensa turvaamiseen. Kyseessä on aika messevä summa, mutta tämän hetkisellä vauhdilla GM polttaisi sen alle vuodessa ja jäljelle jäisi aivan yhtä konkurssikypsä autofirma, joka joko kaatuu tai saa lisää tukea valtion kassasta. Samaan aikaan ne autofirmat, jotka tulevat joten kuten toimeen ilman jättitukiaisia, joutuvat epäreiluun kilpailutilanteeseen, koska heidän kilpailijansa voivat maksattaa huonot bisnespäätöksensä valtiolla.

Poliisilla, syyttäjälaitoksella näyttää tässä maassa olevan taas vaihteeksi resursseja paljon liikaa siihen nähden, mitä velvollisuuksien hoitaminen edellyttää. Ellei ole, niin sitten kyseisiltä instansseilta on täysin hukassa niin prioriteetit kuin pallokin. Mikään muu johtopäätös ei ole mahdollinen, jos käräjäoikeuden käsittelyyn saakka ajetaan epäilty huumeiden käyttörikos, jonka todisteena on valokuva, jossa syytetyn sieraimen sisäpuolella on jotain valkoista, joka mahdollisesti saattaa olla huumausainetta – ehkäpä suorastaan kokaiinia.

Tietenkin kyseessä on oikeasti se, että syytettyä – jääkiekkoilija Jere Karalahtea – yritetään tarkoituksella vainota. Karalahtihan tuomittiin käräjäoikeudessa alkuvuodessa ehdolliseen vankeuteen huumejutussa, jossa todisteet huumerikoksen sijaan viittasivat enemmänkin siihen, että Jere on lapsellisen yksinkertainen viinamäen mies ja että hänen olisi syytä valita ystävänsä hiukan tarkemmin. Juttu menee hovioikeuteen, jossa se kaiken järjen mukaan kaatuu, ellei lisätodisteita ilmene. Syyttäjälle olisi lottovoitto saada veivattua Karalahdelle toinen huumetuomio ennen hovioikeuden käsittelyä, jotta hovioikeuden suullisessa käsittelyssä voitaisiin syytetty esittää jonkinlaisena taparikollisena. Toivottavasti käräjäoikeus ei mene halpaan vaan hylkää syytteen paitsi toteen näyttämättömänä myös pöljänä.

Tohtori oli vähällä pudottaa silmät päästään eilistä uutiskokoelmaa lukiessaan. Kaupan alan työntekijäjärjestöt ovat keskuudessaan tulleet siihen tulokseen, että aika on ajanut ohitse kauppojen sunnuntaiaukiolon yksioikoisesta vastustamisesta ja että jatkuva änkyröinti johtaisi vain siihen, että asiasta päätettäisiin välittämättä heidän mielipiteestään. Tämä on sen verran odottamaton älyn pilkahdus, että sitä kyllä kelpaa kehua ihan näin julkisestikin.

Työministeri Tarja Cronberg on tuomassa hallitukseen esitystä kauppojen aukiolon laajentamisesta lähiviikkoina ja vaikka suurin este täysin turhan sääntelyn purkamiselle onkin nyt ammattijärjestöjen toimesta avattu, niin lienee täysin turha toivoa, että lainsäätäjä kykenisi toimimaan luontonsa vastaisesti luopua yksityiskohtaisesta aukiolosäännöstelystä. Toki uudet säännöt tulevat olemaan vapaampia kuin ennen, mutta ellei suurta ihmettä tapahdu, niin lakiin jää ihmeellisiä hatusta repäistyjä kauppojen neliömetrirajoja, joiden perusteella jotkut kaupat saavat olla auki vapaasti ja jotkut rajoitetummin, sekä epämääräisin perustein arvottuja päivämääriä, joiden välillä jotkut kaupat saavat olla auki kauemmin kuin muulloin. Ja tietenkin tulevaisuudessakin ne kaupat, jotka älyävät kutsua itseään huoltoasemiksi, olla auki vapaasti vääristämässä kilpailua. Kirkkopyhät ja muutama muu pyhäpäivä toki tullaan mainitsemaan laissa vielä erillisenä poikkeuksen poikkeuksena.

Luultavasti lainsäädäntöön keksitään vielä joku mielivaltainen aukiolorajoitus symboliseksi eleeksi vapaata aukioloa viimeiseen saakka vastustavan Erikoiskaupan liiton hyssyttelemiseksi. Vaikka onkin hiukan epäselvää, miksi kultaseppien ja kamerakauppiaiden pitäisi päästä päättämään siitä, milloin Tohtori voi mennä ostamaan lähikaupastaan leipää ja kinkkua, niin toki erikoiskauppiaiden motiivi on ainakin selvä ja oikeutettu. He yksinkertaisesti eivät koe taloudellisesti mielekkääksi pitää omia puotejaan auki samojen aikataulujen mukaisesti kuin elintarvikekaupat, joille asiakkaita tuntuu riittävän niin iltaisin kuin sunnuntaisinkin, joten heille on täysin luonnollista vaatia, että elintarvikeliikkeet laitetaan lain voimalla säppiin sellaisina aikoina, joina koru- tai kamerakauppa ei kannata. Kanta on ymmärrettävä mutta täysin vieraantunut nykymaailman todellisuudesta.

Kaikin puolin selvintä olisi vapauttaa kauppojen aukiolo kokonaan. Kauppojen omistajat ovat ne, joiden tehtävä on pähkäillä, milloin kauppoja kannattaa pitää auki. Jos kauppaa pitää auki sunnuntaisin tai iltaisin, on työntekijöille näinä aikoina tehtävästä työstä maksettava oikeudenmukainen korvaus, joka määritellään työehtosopimuksessa. Jos kauppiaan mielestä on kannattavaa ja muuten toivottavaa pitää kauppaa auki ympäri vuorokauden vuoden jokaisena päivänä, olisi siihen annettava mahdollisuus. Varsin harva kauppias on tähän valmis, koska henkilökuntaa tarvitaan silloin karkeasti ottaen noin kuusi kertaa kaupan normaalimiehityksen verran olettaen, että kaikki ovat täysipäiväisiä työntekijöitä. Myös ilta- ja viikonloppulisät muodostavat tällöin suuren menoerän.

Kannattavuuden arpominen on kuitenkin syytä jättää yrittäjän huoleksi. On totaalisen brezhneviläistä mielivaltaa ylläpitää kauppaa rajoittavia lakeja perustuen vain epämääriseen mututuntumaan, jonka mukaan kaikki kyllä ehtivät kauppaan nykyistenkin aukioloaikojen puitteissa. Samalla perusteella voisi kieltää myös erikoiskaupat, koska ihmiset voivat vallan hyvin ostaa televisionsa ja digikameransa Prismasta eikä mokomia erikoiskauppoja tarvita turhuuksia kaupittelemassa ja ympäristöä kuormittamassa.

Siispä nyt hieman avointa mieltä tämän asian käsittelyyn ja turhat aukiolorajoitukset pois. Kauppias päättäköön aukioloaikansa itse.

Suomessa julkaistavat videotallenteet, joita ei varusteta K18-merkinnällä on ennen julkaisua käytettävä Elokuvatarkastamon syynissä. Tämä valtion virasto laskuttaa tallenteen julkaisijalta kovasta työstään kaksi euroa filmiminuutilta. Nykyään on tapana julkaista TV-sarjoja isoina DVD-bokseina, joissa saattaa olla kymmeniä levyjä, joille on talletettu vaikkapa koko sarjan kaikki jaksot. Jos vaikkapa TV-sarja Dallas julkaistaisiin yhtenä boksina, kertyisi tarkastettavia jaksoja 357 ja tarkastukselle hintaa reilusti yli 30000 euroa. Sillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka sama sarja olisi jo esitetty TV:ssä tai vaikka sitä esitettäisiin samaan aikaan.

Tästä ei seuraa mitään kovin yllättävää. DVD-julkaisijat jättävät julkaisunsa tarkastamatta ja lätkäisevät niihin K18-leiman päälle. Esimerkiksi TV-sarjan Pieni talo preerialla kohderyhmään kuuluva yleisö osaa kyllä jättää mokoman merkinnän omaan arvoonsa, vaikka sarjan uskonnollinen propaganda ei herkille lapsille varmaan hyväksi olekaan. Ainoa negatiivinen seuraus käytännöstä on se, että ajan kuluessa ikärajoista ei välitetä sitäkään vähää kuin nykyään, koska yhä suurempaan määrään videoita on lyöty K18-leima vain tarkastusmaksun välttämisen takia.

Olisikin aika jo luopua absurdista ennakkosensuurista ja siirtää Elokuvatarkastamo valistukselliseen rooliin tai sitten lopettaa koko turhanpäiväinen stalinismin jäänne aikansa eläneenä.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on saanut osakseen maansa sosialistien ja viherpipertäjien arvosteluryöpyn kommentoimalla, että nuorena, komeana ja hyvin ruskettuneena henkilönä Barack Obamalla on kaikki ne ominaisuudet, jotka tarvitaan siihen, että tulee hyvin toimeen Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa.

Berlusconin kommentti on tietenkin tarkkaan harkittu ja heitetty nimenomaisesti täkyksi italialaisille vasureille, että heillä on jotain josta vaahdota. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat myös aivan yksimielisesti tulkinneet kommentin "sammakoksi".

Kuitenkin kommentti on aivan viaton, humoristinen ja vieläpä itseironinen. Omaan pettämättömään ja vaatimattomaan tapaansa hän vetäisi yhtäläisyysmerkit itsensä ja Yhdysvaltain tulevan presidentin välille. Koska hän itse tulee hyvin toimeen Medvedevin ja Putinin kanssa ja on nuori, komea ja omaa hyvän rusketuksen, niin samat ominaisuudet edesauttavat toki samoilla avuilla siunattua Barack Obamaa. Se että Berlusconi on jo 72-vuotias ei ole ennenkään estänyt häntä pitämästä itseään nuorena ja oman komeuden noteeraaminen kertoo vain hyvästä itsetunnosta, josta Silvio-pojalla ei kyllä ikinä ole ollut puutetta.

Sinänsä Berlusconin ura Italian pääministerinä kertoo paljon enemmän Italiasta ja italialaisista kuin Silvio Berlusconin henkilöstä konsanaan.

Kansa on puhunut ja pulina voi alkaa.

Tietoisuus siitä, että jossain määrin poikkeukselliset tulokset niin Suomen kunnallisvaaleissa kuin USA:n presidentinvaaleissakin tuskin saavat aikaan mitään merkittävää muutosta poliittiseen kulttuuriin, hieman rajoittaa Tohtorin inspiraatiota tuottaa purevaa poliittista pakinaa. Tosiasiassahan Suomessa kepulismi voi edelleen hyvin ja Obaman Yhdysvalloissa riittää muutoksen sorvaamisessa töitä kotimaan kamaralla niin paljon, että muutoksen tuulia USA:n ja muun maailman välisissä suhteissa saataneen odottaa varsin pitkään – ehkä jopa turhaan.

Tietyllä tavalla vaalitulokset kuitenkin herättävät toiveita paremmasta. Jos karvaan vaalitappion kärsinyt Keskusta alkaa paikata kannatustaan nostamalla profiiliaan hallituksessa aluepoliittisin teemoin ja pusertamaan kaupunkilaisista nykyistäkin enemmän rahaa korpikuusen kannon alle tuhlattavaksi, on eduskuntavaaleissa luvassa vielä kunnallisvaalejakin suurempi rökäletappio. Samaa voi sanoa demareista: Jos epärelevantti ja epäuskottava unelmahöttö korvataan terävämmällä vasemmistopolitiikalla, voi Urpilainen hävittyjen eduskuntavaalien jälkeen liittyä entisten demarijohtajien kunniakkaaseen joukkoon ja demarien miehittämien pysähtyneisyyden linnakkeiden purku voi jatkua.

Suurten suomalaisten puolueiden vaalikommentit koskien Vihreiden ja Perussuomalaisten vaalivoittoa ovat myös ylimielisyydessään sitä luokkaa, ettei minkään näköisestä opiksi ottamisesta ole havaittavissa pienintäkään merkkiä.

Aivan merkityksetön muutos ei ole sekään, että USA:n äänestäjät olivat niin kyllästyneitä nykymenoon, että valitsivat demokraattisen presidentin, vaikka Demokraattipuolue kaikin voimin yrittikin hävitä vaalit valitsemalla pääehdokkaikseen poliitikot, joista toista 42% kansalaisita pitää antikristuksena ja toista 64% pitää neekerinä. Demokraattipuolueen onneksi näitä vaaleja ei olisi onnistunut häviämään edes pitkäpiimäisyyden suuri mestari, John Kerry.

Ehkä Barack Obama onnistuu kaudellaan vakauttamaan USA:n suhteet Euroopaan ja luovimaan terrorismin vastaisen sodan jonkinlaiseen kunnialliseen status quo:oon. Tämä olisi enemmän kuin toivottavaa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin väistämättä se, että Obamaan on ladattu niin mielettömiä odotuksia, että vaikka hän osoittautuisikin sellaiseksi John F. Kennedyn ja Martin Luther Kingin parhaiden puolien synteesiksi, jollaisena häntä pidetään, niin loppujen lopuksi hänen kautensa saavutukset tulevat pettämään monen odotukset. Tietenkään se ei ole Obaman vika, vaan epärealististen odotusten; tämä siitä huolimatta, että on toki tavallaan tasa-arvon etenemisen merkkipaalu, että Valkoisen talon isännäksi tulee ensimmäistä kertaa henkilö, jonka sukujuurista vain puolet on tuttua ja turvallista vitivalkoista eurooppalaista.