Suomessa julkaistavat videotallenteet, joita ei varusteta K18-merkinnällä on ennen julkaisua käytettävä Elokuvatarkastamon syynissä. Tämä valtion virasto laskuttaa tallenteen julkaisijalta kovasta työstään kaksi euroa filmiminuutilta. Nykyään on tapana julkaista TV-sarjoja isoina DVD-bokseina, joissa saattaa olla kymmeniä levyjä, joille on talletettu vaikkapa koko sarjan kaikki jaksot. Jos vaikkapa TV-sarja Dallas julkaistaisiin yhtenä boksina, kertyisi tarkastettavia jaksoja 357 ja tarkastukselle hintaa reilusti yli 30000 euroa. Sillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka sama sarja olisi jo esitetty TV:ssä tai vaikka sitä esitettäisiin samaan aikaan.

Tästä ei seuraa mitään kovin yllättävää. DVD-julkaisijat jättävät julkaisunsa tarkastamatta ja lätkäisevät niihin K18-leiman päälle. Esimerkiksi TV-sarjan Pieni talo preerialla kohderyhmään kuuluva yleisö osaa kyllä jättää mokoman merkinnän omaan arvoonsa, vaikka sarjan uskonnollinen propaganda ei herkille lapsille varmaan hyväksi olekaan. Ainoa negatiivinen seuraus käytännöstä on se, että ajan kuluessa ikärajoista ei välitetä sitäkään vähää kuin nykyään, koska yhä suurempaan määrään videoita on lyöty K18-leima vain tarkastusmaksun välttämisen takia.

Olisikin aika jo luopua absurdista ennakkosensuurista ja siirtää Elokuvatarkastamo valistukselliseen rooliin tai sitten lopettaa koko turhanpäiväinen stalinismin jäänne aikansa eläneenä.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on saanut osakseen maansa sosialistien ja viherpipertäjien arvosteluryöpyn kommentoimalla, että nuorena, komeana ja hyvin ruskettuneena henkilönä Barack Obamalla on kaikki ne ominaisuudet, jotka tarvitaan siihen, että tulee hyvin toimeen Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa.

Berlusconin kommentti on tietenkin tarkkaan harkittu ja heitetty nimenomaisesti täkyksi italialaisille vasureille, että heillä on jotain josta vaahdota. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat myös aivan yksimielisesti tulkinneet kommentin "sammakoksi".

Kuitenkin kommentti on aivan viaton, humoristinen ja vieläpä itseironinen. Omaan pettämättömään ja vaatimattomaan tapaansa hän vetäisi yhtäläisyysmerkit itsensä ja Yhdysvaltain tulevan presidentin välille. Koska hän itse tulee hyvin toimeen Medvedevin ja Putinin kanssa ja on nuori, komea ja omaa hyvän rusketuksen, niin samat ominaisuudet edesauttavat toki samoilla avuilla siunattua Barack Obamaa. Se että Berlusconi on jo 72-vuotias ei ole ennenkään estänyt häntä pitämästä itseään nuorena ja oman komeuden noteeraaminen kertoo vain hyvästä itsetunnosta, josta Silvio-pojalla ei kyllä ikinä ole ollut puutetta.

Sinänsä Berlusconin ura Italian pääministerinä kertoo paljon enemmän Italiasta ja italialaisista kuin Silvio Berlusconin henkilöstä konsanaan.

Kansa on puhunut ja pulina voi alkaa.

Tietoisuus siitä, että jossain määrin poikkeukselliset tulokset niin Suomen kunnallisvaaleissa kuin USA:n presidentinvaaleissakin tuskin saavat aikaan mitään merkittävää muutosta poliittiseen kulttuuriin, hieman rajoittaa Tohtorin inspiraatiota tuottaa purevaa poliittista pakinaa. Tosiasiassahan Suomessa kepulismi voi edelleen hyvin ja Obaman Yhdysvalloissa riittää muutoksen sorvaamisessa töitä kotimaan kamaralla niin paljon, että muutoksen tuulia USA:n ja muun maailman välisissä suhteissa saataneen odottaa varsin pitkään – ehkä jopa turhaan.

Tietyllä tavalla vaalitulokset kuitenkin herättävät toiveita paremmasta. Jos karvaan vaalitappion kärsinyt Keskusta alkaa paikata kannatustaan nostamalla profiiliaan hallituksessa aluepoliittisin teemoin ja pusertamaan kaupunkilaisista nykyistäkin enemmän rahaa korpikuusen kannon alle tuhlattavaksi, on eduskuntavaaleissa luvassa vielä kunnallisvaalejakin suurempi rökäletappio. Samaa voi sanoa demareista: Jos epärelevantti ja epäuskottava unelmahöttö korvataan terävämmällä vasemmistopolitiikalla, voi Urpilainen hävittyjen eduskuntavaalien jälkeen liittyä entisten demarijohtajien kunniakkaaseen joukkoon ja demarien miehittämien pysähtyneisyyden linnakkeiden purku voi jatkua.

Suurten suomalaisten puolueiden vaalikommentit koskien Vihreiden ja Perussuomalaisten vaalivoittoa ovat myös ylimielisyydessään sitä luokkaa, ettei minkään näköisestä opiksi ottamisesta ole havaittavissa pienintäkään merkkiä.

Aivan merkityksetön muutos ei ole sekään, että USA:n äänestäjät olivat niin kyllästyneitä nykymenoon, että valitsivat demokraattisen presidentin, vaikka Demokraattipuolue kaikin voimin yrittikin hävitä vaalit valitsemalla pääehdokkaikseen poliitikot, joista toista 42% kansalaisita pitää antikristuksena ja toista 64% pitää neekerinä. Demokraattipuolueen onneksi näitä vaaleja ei olisi onnistunut häviämään edes pitkäpiimäisyyden suuri mestari, John Kerry.

Ehkä Barack Obama onnistuu kaudellaan vakauttamaan USA:n suhteet Euroopaan ja luovimaan terrorismin vastaisen sodan jonkinlaiseen kunnialliseen status quo:oon. Tämä olisi enemmän kuin toivottavaa. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin väistämättä se, että Obamaan on ladattu niin mielettömiä odotuksia, että vaikka hän osoittautuisikin sellaiseksi John F. Kennedyn ja Martin Luther Kingin parhaiden puolien synteesiksi, jollaisena häntä pidetään, niin loppujen lopuksi hänen kautensa saavutukset tulevat pettämään monen odotukset. Tietenkään se ei ole Obaman vika, vaan epärealististen odotusten; tämä siitä huolimatta, että on toki tavallaan tasa-arvon etenemisen merkkipaalu, että Valkoisen talon isännäksi tulee ensimmäistä kertaa henkilö, jonka sukujuurista vain puolet on tuttua ja turvallista vitivalkoista eurooppalaista.