Anttila – siis Sirkka-Liisa, ei se tavaratalo – on päästänyt kepulisminsa valloilleen ruuan hintaa käsittelevän työryhmänsä tuloksia ruotiessaan. Hän sanoo aivan pokkana nyt tietävänsä, kuka on kerännyt liiveihinsä viime vuosien ruuan hinnan nousun aikana, jolloin ruuan hinta muualla Euroopassa on pikkuhiljaa laskenut. Tieto ei tässä tapauksessa tosin ole tiedon väärti, koska Anttila ei aio kertoa tutkimustuloksia julkisesti, vaan tallettaa ne ministeriön kassakaappiin salainen-leimalla varustettuna.

Omien sanojensa mukaan Anttilaa ei tämän selvityksen yhteydessä kiinnosta syyllisten etsiminen, koska se ei vie hänen hankettaan eteenpäin. Kuulijalle herääkin väistämättä kysymys, mikä ministeri Anttilan hanke oikeastaan on. Pienen vinkin asian tiimoilta saa siitä, että Anttila on antanut työryhmälleen uuden tehtävän. Sen sijaan, että selvitettäisiin ruuan hintaketjun välistävetoja ja edesautettaisiin ruuan tuotantohintojen ja arvonlisäveron alentumisen siirtymistä kuluttajahintoihin hintojen laskun muodossa, työryhmä onkin nyt saanut tehtäväkseen miettiä keinoja, joilla kuluttajat saadaa hyväksymään ruuan hinnan nousu.

Oi aikoja, oi tapoja.

Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että Tohtori nuolaisi ennen väistämätöntä tipahtamista kauppojen sunnuntaiaukiolon suhteen. Syksyllähän asiassa tapahtui läpimurto, kun kauppojen sunnuntaiaukioloa kynsin ja hampain vastustanut kaupan alan ay-järjestö sopi työnantajapuolen kanssa siitä, että sunnuntaiaukiolo voitaisiin sallia. Saman tien ilmoitti myös maan hallitus, että aukiolorajoitusten höllentämistä ja yksinkertaistamista aletaan valmistella.

Tyhmempi olisi saattanut kuvitella, ja kuvittelikin, että nyt tämä aukiolorajoitustyperyys vihdoinkin menee historian romukoppaan, kun kerran asian takana on koko perinteinen kolmikanta. Kattia kanssa.

Isoimman mutkan matkaan tekee tietenkin se, että asia kuuluu hallituksessa vihreän työministeri Tarja Cronbergin esiteltäväksi, mikä ei lupaa hyvää millekään projektille. Ennusmerkit näyttävät toteutuvan täydelleen. Viimeisten asiasta tihkuneiden tietojen mukaan aukiolosääntöjä ollaan yksinkertaistamassa kehittämällä lisää hatusta revittyjä neliörajoja ja muita epämääräisiä kriteerejä, joiden mukaan eri kaupat sitten saavat olla auki aina, välillä, joskus, silloin tällöin, ajoittain tai ei ollenkaan. Lisäksi keskimäärin säännöt näyttävät pikemminkin kiristyvän kuin muuttuvan sallivimmaksi.

Kaiken huipuksi hallituksella on kuulemma niin kiire talouden elvyttämisessä, ettei tällaiseen lainsäädäntöprojektiin riitä aikaa. Tämä on aivan käsittämätöntä puhetta, sillä tähän saakka hallituksen elvyttämistoimet ovat olleet lähinnä rahan polttamista jonninjoutaviin kohteisiin. Kauppojen aukiolon vapauttaminen puolestaan olisi aidosti taloutta elvyttävä uudistus, joka kaiken huipuksi ei edes maksaisi valtiolle mitään.

Sanotaan, että kansalla on sellaiset johtajat, jotka se ansaitsee. Tohtori ei kuitenkaan ymmärrä, mitä hän on mennyt tekemään ansaitakseen nykyisin vallankahvassa roikkuvan vihersosialistikepulisakin, johon joukkoon hyvinkin sulautuu myös kokoomuslaiset ministerit.

Vaikka viikon pölhöin kommentti -kisa on viime kuukausina ollut niin kovatasoinen, että ihan millään perushölmöydellä siinä ei kovin korkealle ole sijoittunut, niin Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo tempaisi lausunnon, jolla hyvinkin sijoittuisi kuluvan viikon kärkikymmenikköön.

Taloussanomien haastattelussa Kallasvuo nimittäin lausui kilpailijoistaan Applesta ja Googlesta seuraavaa: "Tässä on ilmoittautunut vähän epäurheilijamaisesti uusia pelureita kilpailuun kesken kaiken, ja ne muuttivat pelin säännöt. Nyt meidän täytyy juosta entistä nopeammin ja pärjätä sekä uudessa että vanhassa kilpailussa". Jos lausunto oli vitsi, niin se oli huono sellainen. Ellei se ollut vitsi, niin sitten Nokian suurien haasteiden joukossa suurimpia on näkemysrajoitteinen toimitusjohtaja.

Tietenkään Kallasvuo ei tarkoittanut lausunnossaan säännöillä mitään lakeja tai muita ulkopuolelta tulleita pakottavia määräyksiä, vaan nimenomaan markkinapelaajien vakiintuneita toimintatapoja. On kuitenkin niin, että alalle uutena tuleva yritys, joka alkaa rakentaa markkinaosuuttaan nollasta, voi menestyä ainoastaan omaksumalla uusia tuoteideoita ja tuoreita näkemyksiä siitä, miten bisnestä tehdään ja mistä rahavirrat oikeasti tulevat. Sanalla sanoen siis "laittaa pelin säännöt uusiksi". Vain niin tekemällä voi menestyä. Se että samalla ravistellaan myös vanhat markkinajohtajat uuteen pinnistykseen tai vaihtoehtoisesti yritysten hautausmaalle, on vain hyvä.

Tietenkin vallitsevat "säännöt" ovat Nokialle hyvät, koska yrityksellä on vieläkin yli kolmanneksen markkinaosuus. Kuitenkin nämä "säännöt" ovat jo eilispäivää ja niiden perään haikaileminen on varma tie tuhoon.

Tohtoria ihmetytti suuresti, kun jokunen viikko sitten hallitus ilmoitti tekevänsä rahallisesti suurimman elvytyspanoksensa kertakaikkiaan aivovammaisella tavalla. Kyseessä oli siis noin miljardin euron vuosittainen kustannus, jolla katetaan yrityksien KELA-maksun poistaminen. Esitellessään asiaa julkiselle sanalle Katainen ja Vanhanen vielä kehtasivat elvistellä Powerpoint-sulkeisillaan, jossa kehuttiin toimen erityisesti tukevan suomalaista työtä ja työllisyyttä.

Hölynpölyä ja hallitus tietää sen itsekin!

Työnantajien sosiaaliturvamaksun poistaminen saattaa laskea työllistämisen kynnystä juuri sen verran, että maahan syntyy muutama työpaikka, mutta YT-kurimuksen vallitessa nämä työpaikat katoavat pyöristysvirheeseen. Minkäänlaista työpaikkoja säilyttävää vaikutusta maksujen alentamisella ei ole, koska työpaikkojen leikkauspäätökset tehdään kysynnän mukaan eikä sen mukaan, saadaanko duunarin palkasta pari prosenttia alennusta valtion lainarahoilla ylläpidetystä kirstusta.

Jos vastaavalla rahasummalla olisi haluttu oikeasti tehdä jotain laman taltuttamiseksi, niin kyseinen maksu olisi kannattanut poistaa työntekijöiltä työnantajien sijasta. Se olisi luonut markkinoille kulutuskysyntää, jonka avulla talouden yskivä moottori olisi pysynyt vauhdissa ainakin jonkin aikaa. Työnantajapuoli tai oikeammin kyseisten yritysten omistajat puolestaan kiittävät lahjasta ja ottavat vastaan valtion lainarahalla lihottamat osinkonsa. Suurelta osaltaan raha tietenkin valuu ulkomaille, koska siellähän suurten suomalaisten pörssiyritysten omistajien enemmistö on.

Miksi moiseen sitten mentiin?

No siihen voidaan vastata yhdellä sanahirviöllä, joka on "sosiaalitupo". Sosiaalitupo on työmarkkinajärjestöjen, SAK:n, EK:n ja kumppaneiden aikaansaannos, jossa sovittiin ohimennen sellaisista asioista kuin esimerkiksi ns. eläkeputken säilyttämisestä, työeläkemaksujen tulevista korotuksista jne. Tietenkin nämä kaikki asiat oikeasti kuuluvat hallituksen, tai vieläkin oikeammin eduskunnan, päätettäväksi, mutta nyt työmarkkinoiden keskusjärjestöt, jotka eivät enää varsinaisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja tee, sopivat asian keskenään ja kertoivat hallitukselle, millaisia lakeja hallituksen on syytä eduskunnalla säädättää. Vanhanen ja Katainen tietenkin kuuliaisesti tottelivat ja vielä silmät kirkkaana selittivät, miten hienosti taloutta elvyttää se, että miljarditolkulla rahaa kaadetaan ulkomaisten sijoittajien pohjattomiin taskuihin.

Viime viikkoina on tapahtunut sen verran vähän mainitsemisen arvoista, että Tohtori on kommentoimisen sijasta päättänyt pitää maailmaa pystyssä kulisseista käsin. Tälläkään viikolla ei kokonaista kolumnia taida syntyä. Pari pikkukommenttia sen sijaan saattaa irrota vielä loppuviikon ratoksi.