Vaikka viikon pölhöin kommentti -kisa on viime kuukausina ollut niin kovatasoinen, että ihan millään perushölmöydellä siinä ei kovin korkealle ole sijoittunut, niin Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo tempaisi lausunnon, jolla hyvinkin sijoittuisi kuluvan viikon kärkikymmenikköön.

Taloussanomien haastattelussa Kallasvuo nimittäin lausui kilpailijoistaan Applesta ja Googlesta seuraavaa: "Tässä on ilmoittautunut vähän epäurheilijamaisesti uusia pelureita kilpailuun kesken kaiken, ja ne muuttivat pelin säännöt. Nyt meidän täytyy juosta entistä nopeammin ja pärjätä sekä uudessa että vanhassa kilpailussa". Jos lausunto oli vitsi, niin se oli huono sellainen. Ellei se ollut vitsi, niin sitten Nokian suurien haasteiden joukossa suurimpia on näkemysrajoitteinen toimitusjohtaja.

Tietenkään Kallasvuo ei tarkoittanut lausunnossaan säännöillä mitään lakeja tai muita ulkopuolelta tulleita pakottavia määräyksiä, vaan nimenomaan markkinapelaajien vakiintuneita toimintatapoja. On kuitenkin niin, että alalle uutena tuleva yritys, joka alkaa rakentaa markkinaosuuttaan nollasta, voi menestyä ainoastaan omaksumalla uusia tuoteideoita ja tuoreita näkemyksiä siitä, miten bisnestä tehdään ja mistä rahavirrat oikeasti tulevat. Sanalla sanoen siis "laittaa pelin säännöt uusiksi". Vain niin tekemällä voi menestyä. Se että samalla ravistellaan myös vanhat markkinajohtajat uuteen pinnistykseen tai vaihtoehtoisesti yritysten hautausmaalle, on vain hyvä.

Tietenkin vallitsevat "säännöt" ovat Nokialle hyvät, koska yrityksellä on vieläkin yli kolmanneksen markkinaosuus. Kuitenkin nämä "säännöt" ovat jo eilispäivää ja niiden perään haikaileminen on varma tie tuhoon.

Tohtoria ihmetytti suuresti, kun jokunen viikko sitten hallitus ilmoitti tekevänsä rahallisesti suurimman elvytyspanoksensa kertakaikkiaan aivovammaisella tavalla. Kyseessä oli siis noin miljardin euron vuosittainen kustannus, jolla katetaan yrityksien KELA-maksun poistaminen. Esitellessään asiaa julkiselle sanalle Katainen ja Vanhanen vielä kehtasivat elvistellä Powerpoint-sulkeisillaan, jossa kehuttiin toimen erityisesti tukevan suomalaista työtä ja työllisyyttä.

Hölynpölyä ja hallitus tietää sen itsekin!

Työnantajien sosiaaliturvamaksun poistaminen saattaa laskea työllistämisen kynnystä juuri sen verran, että maahan syntyy muutama työpaikka, mutta YT-kurimuksen vallitessa nämä työpaikat katoavat pyöristysvirheeseen. Minkäänlaista työpaikkoja säilyttävää vaikutusta maksujen alentamisella ei ole, koska työpaikkojen leikkauspäätökset tehdään kysynnän mukaan eikä sen mukaan, saadaanko duunarin palkasta pari prosenttia alennusta valtion lainarahoilla ylläpidetystä kirstusta.

Jos vastaavalla rahasummalla olisi haluttu oikeasti tehdä jotain laman taltuttamiseksi, niin kyseinen maksu olisi kannattanut poistaa työntekijöiltä työnantajien sijasta. Se olisi luonut markkinoille kulutuskysyntää, jonka avulla talouden yskivä moottori olisi pysynyt vauhdissa ainakin jonkin aikaa. Työnantajapuoli tai oikeammin kyseisten yritysten omistajat puolestaan kiittävät lahjasta ja ottavat vastaan valtion lainarahalla lihottamat osinkonsa. Suurelta osaltaan raha tietenkin valuu ulkomaille, koska siellähän suurten suomalaisten pörssiyritysten omistajien enemmistö on.

Miksi moiseen sitten mentiin?

No siihen voidaan vastata yhdellä sanahirviöllä, joka on "sosiaalitupo". Sosiaalitupo on työmarkkinajärjestöjen, SAK:n, EK:n ja kumppaneiden aikaansaannos, jossa sovittiin ohimennen sellaisista asioista kuin esimerkiksi ns. eläkeputken säilyttämisestä, työeläkemaksujen tulevista korotuksista jne. Tietenkin nämä kaikki asiat oikeasti kuuluvat hallituksen, tai vieläkin oikeammin eduskunnan, päätettäväksi, mutta nyt työmarkkinoiden keskusjärjestöt, jotka eivät enää varsinaisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja tee, sopivat asian keskenään ja kertoivat hallitukselle, millaisia lakeja hallituksen on syytä eduskunnalla säädättää. Vanhanen ja Katainen tietenkin kuuliaisesti tottelivat ja vielä silmät kirkkaana selittivät, miten hienosti taloutta elvyttää se, että miljarditolkulla rahaa kaadetaan ulkomaisten sijoittajien pohjattomiin taskuihin.

Viime viikkoina on tapahtunut sen verran vähän mainitsemisen arvoista, että Tohtori on kommentoimisen sijasta päättänyt pitää maailmaa pystyssä kulisseista käsin. Tälläkään viikolla ei kokonaista kolumnia taida syntyä. Pari pikkukommenttia sen sijaan saattaa irrota vielä loppuviikon ratoksi.