Kansanedustaja Esko Ahonen kertoo, että eilen lehdissä olleet tiedot KRP:n tutkimuksista nousevat Keskustan puoluehallituksen käsittelyyn. Mainitut tutkimuksethan koskevat pääministeri Matti Vanhasen epäiltyjä rikoksia Raha-automaattiyhdistyksen, Nuorisosäätiön ja valtioneuvoston ristiin rastiin menneissä tukipäätöksissä, joista osa loppujen lopuksi kanavoitui vaalitukena Matti Vanhaselle.

Samaan hengenvetoon Ahonen kuitenkin tiesi kertoa, ettei asialla ole vaikutusta Vanhasen asemaan. Tällainen lausunto on huvittava sikäli, että Vanhanen on jo ilmoittanut eroavansa tehtävistään. On takuuvarmaa, että tämän omien sanojensa mukaan mielellään vuoteen 2015 asti pääministerinä toimivan sattumapääministerin ero johtuu siitä, että hän itsekin tietää sotkujensa takia muuttuvansa rasitteeksi niin puolueelleen kuin hallituskumppaneilleenkin, joten on kunniakkaampaa lähteä ennen kuin osoitetaan ovea. Puheet jalkaleikkauksesta ovat vain normaalin keskustalaisen kaavan mukaista höpinää, jossa tapana on puhua totta vain sen verran kuin osaa.

Toisekseen, mitä ihmettä siellä puoluehallituksessa sitten oikein käsitellään, jos jo etukäteen on tiedossa, ettei käsittelyllä ole vaikutusta osallisten asemaan puolueessa.

Helsingin Energialle on paljastunut suorastaan karmaiseva fakta elävästä elämästä: Jos kaukolämmön hintaa nostaa mielivaltaisesti, alkavat taloyhtiöt etsiä vaihtoehtoisia lämpöenergian lähteitä muiden muassa maalämmöstä. Tämä Helsingin kaupungin omistama energiayhtiö esitti reilu viikko sitten suunnitelmansa työntää kolme miljardia euroa kankkulan kaivoon tuhoten samalla yhtiön kannattavuuden, Helsingin kaupungin talouden ja vielä kaupan päälle nostaen kaukolämmön hintaa vähintään puolella. Sähkön hintaahan ei voi hinnoitella kaukolämmön tapaan täysin mielivaltaisesti, koska sähkömarkkinoilla sentään vallitsee ainakin jonkinlainen kilpailun tapainen. Tämä tarkoittaa Helsingin Energian tapauksessa luonnollisesti sitä, että törsättävät varat on kerättävä kaukolämmön hinnassa ja yhtiön tuottoa leikkaamalla. Molemmissa tapauksissa maksumiehen rooli jää helsinkiläiselle veronmaksajalle.

Nyt on joku kuitenkin sattunut huomaamaan, että jopa jo kaukolämpöverkkoon liitetty talo saattaa säästää lämmityskustannuksissa vääntämällä kaukolämpöhanan kiinni ja rakentamalla talokohtaisen maalämpöjärjestelmän. Jo hitusellakin maalaisjärkeä tajuaa, että jokainen kaukolämmön hinnankorotus tekee kilpailevat vaihtoehdot entistäkin houkuttelevammiksi. Lisäksi käy tietenkin niin, että mikäli kiinteistöjä alkaa siirtyä pois kaukolämmöstä, nyhdetään tarvittava kate jäljelle jääneiltä kaukolämpöä käyttäviltä kiinteistöiltä, jolloin hinta nousee entisestään, jolloin on entistäkin houkuttelevampaa siirtyä muihin lämmitystapoihin ja niin edelleen aina siihen asti, kunnes koko Helsingin Energia kannattaa myydä pilkkahintaan Fortumille tai vaikka Gazpromille.

Oli kauhistuttavaa huomata, ettei yksikään helsinkiläinen kunnallispoliitikko älähtänyt oikein kunnolla Helsingin Energian tuhoamissuunnitelmasta, vaan mokoma aivopieru keräsi kommentteina vain erinäköistä hyssyttelyä ja kuin aivopesun tuloksena tulleita kommentteja tyyliin: "ympäristönsuojelulla on hintansa". Mistä löytyy poliitikko, joka kertoo kansalle, että Helsingin Energian esittämä investointisuunnitelma on täysin järjetön, käsittämättömän kallis ja ennen kaikkea ympäristövaikutuksiltaan parhaimmillaankin marginaalinen?

Suomalaisten ongelmien vakavuuden keskitason hyvin kouriintuntuvasti havainnollistaa Kaarina Hazardin viime viikolla kuolleen Tony Halmeen muistoksi heittämästä likasangollisesta syntynyt myrsky vesilasissa. Kirjoitus kieltämättä osoitti huonoa makua ja sisälsi myös aineksia, joiden yksinomainen tarkoitus oli nostaa Hazardin omaa profiilia ruumista talloen. Onnea vaan. Siitä huolimatta kirjoitus mahtuu kirkkaasti suomalaisen sananvapauden suojaaman ilmaisun joukkoon; kuolleen kunniaa (9-vuotiaaseen lapsimorsiameensa aikanaan yhtynyttä Muhammedia lukuunottamatta) kun ei laissa määritellyllä tavalla voi loukata.

Halme oli eläessään showmies. Hän oli puheissaan äkkiväärä ja sanoi usein pahasti niin maanmiehistään kuin muunmaalaisistakin. Hän oli ilmiselvä rasisti ja homofoobi^(*, vaikka ei muuten elämänsä loppupuolella juuri selvää päivää nähnytkään. On kuitenkin täysin asiatonta, typerää ja tietämätöntä kuitata hänen elämäntyönsä höpöttämällä pelkästään huumeista ja aseista.

Politiikassa Halme oli tervetullut väriläiskä jolla oli myös selkeästi myös poliittisia mielipiteitä, jotka toivat hänelle äänivyöryn vuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Hänen ajamansa asiat olivat karkeasti ottaen seuraavia:

• Kotimaan vähäosaiset on asetettava ulkomaiden vähäosaisten edelle, kun kansallisvarallisuutta näiden elinolosuhteiden parantamiseen käytetään.
• Suomessa asuvalle ulkomaalaiselle pitää antaa kavionkuva takapuoleen, mikäli hän ei täällä osaa tai halua olla täkäläisten sääntöjen mukaisesti.
• Sotaveteraaneille pitää osoittaa se kunnioitus ja huolenpito, jonka he maamme puolesta tekemiemme palvelusten perusteella ansaitsevat.

Tietenkin edelläolevat mielipiteet ovat sellaisia, että vihervasurit eivät niitä ymmärrä eivätkä hyväksy ja vihervasurien maailmankuvan mukaisesti niitä ei siis saa eikä oikeastaan edes voi olla olemassa. Siispä Halme oli aivovaurioinen lihakasa, joka eli elämänsä lääkehuuruissa eikä hänellä ollut mitään mainitsemisen arvoisia mielipiteitä mistään asiasta ja häntä äänestäneet olivat niin varallisuudeltaan, yhteiskuntakelpoisuudeltaan kuin älyltäänkin niin vähäosaisia – ja sellaiseksi jäävät – ettei heistä kannata sen enempää puhua. Perusteeksi ilmeisesti riittää se, että eduskuntavaaleja seuranneissa vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Halme sai vain murto-osan eduskuntavaalien äänisaaliistaan, vaikka tulikin valituksi kaupunginvaltuustoon.

Kuitenkin kun noita Halmeen mielipiteitä katsoo ilman hänen persoonaansa kohdistuvaa kiihkoa, niin eipä sieltä juuri sellaista mielipidettä löydy, jonka kanssa suomalaisten enemmistö ei olisi ainakin karkeasti ottaen samaa mieltä. Mitä tulee hänen mielipiteisiinsä koskien homoseksuaaleja, ei Halme siinäkään suuremmin poikkea keskimääräisestä kansalaisesta, vaikka yleensä ihmiset eivät koekaan tarpeelliseksi tatuoida anuksen käyttöohjetta alaselkäänsä.

Halme ei millään muotoa täyttänyt nyky-Suomen salonkikelpoisuuskriteereitä. Tästä huolimatta osoittaa äärimmäistä tyhmyyttä nostaa hänen 47-vuotisesta elämästään ainoina mainitsemisen arvoisena asiana esiin hänen sairastumisen jälkeinen lääkkeiden ja lääkeaineiden liikakäytön sävyttämä elämänsä, joka näkyi puheen sammaltamisena ja epävarmana liikkumisena, sekä hänen henkilökohtainen ratkaisunsa päättää päivänsä oman käden kautta. Aivan vastaavaa tyhmyyttä olisi kuitata vaikkapa auringosta lähtevän neutrinovuon löytäneen fysiikan nobelistin elämä sillä, että hän eli viimeiset hetkensä kuselta haisevana idioottina, jonka Alzheimerin taudin runtelemat aivot eivät edes enää edes muistaneet läheisiä saati sitten ratkaisseet kvanttifysiikan arvoituksia. Itse asian kannalta on epäoleellista, onko sairastumisen takana omat elämäntavat vai pelkkä sattuma.

Helsingin Sanomat päätti siunata Hazardin kirjoituksen kansalaismielipiteellä, joka kerätään nykyään niin muodikkaalla internetissä olevalla mielipidekysymyksellä. Kysymys on asetettu muotoon: "Saako vainajia kritisoida julkisesti?" Vaikka itse kysymyksen ja länsimaisen sananvapauskäsitteen edes pinnallisesti sisäistänyt ei tuolla tavalla asetettuun kysymykseen vastaa kieltävästi, silti yli neljäsosa vastaajista on näin tehnyt. Juuri kukaan ei silti varmaankaan tarkoita, etteikö Stalinin, Kekkosen, Reaganin tai vaikka Anja Eerikäisen mielipiteitä ja tekemisiä saisi arvostella ihan siinä missä Putinin, Koiviston, Obaman tai Ingrid Newkirkin. Ei ainakaan pelkästään siksi, että aiemmin mainitut ovat kuolleet, kun taas jälkimmäiset eivät vielä.

Hazard ei myöskään säästänyt kirjoituksessaan Halmeen läheisiä. Siinä missä Halme-vainaa itse sai sangollisen paskaa niskaansa, riitti myös esimerkiksi Timo Soinille vielä kauhallinen tai pari sitä itseään. Se, että Soini kuvasi paria päivää aikaisemmin kuollutta ystäväänsä korulausein ja itse asiassa hyvin tyypillisin kiertoilmaisuin, oli Hazardin silmissä vertaansa vailla olevaa epäinhimillisyyttä, vaikka normaalin ihmisen silmiin se näytti vain kuollutta ystäväänsä surevan ihmisen vastaukselta toimittajan aina yhtä typerään "miltä nyt tuntuu" -kysymykseen.

Vaikka Hazard osoitti kirjoituksellaan olevansa kusipää, niin silti en aio sepustaa hänestä parjauskirjoitusta hänen kuoltuaan; en ainakaan ennen kuin ruumis on ehtinyt jäähtyä ja rigor mortis hellittää.

---

*) Tässä yhteydessä lienee syytä muistuttaa, että termi "homofobia" on äärimmäisen pöljä, sillä suomennettuna se tarkoittaisi ihmispelkoa^(**. Kuitenkin sillä tarkoitetaan homoseksuaaleja tai yleisemmin seksuaalista valtavirtaa vastaan uiviin kansalaisiin kohdistuvaa vihaa ja vastenmielisyyttä. Fobia on termissä vain siksi, että sillä voitaisiin halventaa erilaisuuteen nurjamielisesti suhtautuvia leimaamalla heidät vellihousuisiksi pelkureiksi.

**) Itse asiassa se ei tarkoittaisi ihmispelkoa, koska sana "fobia" on kreikkalaisperäinen, joten kaikki fobiatkin on väännetty kreikasta eikä latinasta ja kreikassa "homo" tarkoittaa "samaa" ja latinassa "ihmistä". Oikeasta käännös olisi siis "samanlaisten asioiden pelko". Yhtä kaikki homofobia on pseudolääketieteellinen termi, joka on tarkoitettu leimakirveeksi.

Aamun Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Helsinki aikoo laittaa kertaheitolla ympäristöasiat kuntoon investoimalla 3 miljardia euroa Helsingin Energian muuttamiseen käytännössä hiilidioksidia tuottamattomaksi energiayhtiöksi. Tämä tuskin huomattava sijoitus tulevaisuuteen, romuttaa yhtiön kannattavuuden ja lisää välittömästi kaupungin menoja 200 miljoonaa euroa vuodessa. Eli siis noin 350 euroa vuodessa per Helsinkiläinen – vauvasta vaariin. Kunnallisveroprosenttina tämä tarkoittaa reilua kahta prosenttiyksikköä täältä ikuisuuteen.

Mainituille summille saa hieman perspektiiviä muistuttamalla mieleen, että vielä kuukausi sitten Hesari kertoi, että ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan pari sataa euroa kansalaista kohti, joten turha moisesta pikkujutusta on mussuttaa. Ilmeisesti Helsingin kaupunki on päättänyt kuitenkin hoitaa asian saman tien koko muun Pohjois-Euroopan puolesta. Rahaahan on!

Mitä tällä päättömällä tuhlauksella on nyt sitten tarkoitus saada aikaiseksi? Uutisessa kehuttiin, että ehdotetuilla toimilla kivihiileen ja maakaasuun nykyisin perustuva energiantuotanto uudistetaan tavalla, jolla hiilidioksidipäästöt laskevat suorastaan 98% vuoden 1990 tasosta – nykytasosta tietenkin siis vielä enemmän. Käytännössä ne siis loppuisivat kokonaan. Oikeasti tulokseen on tietenkin päästy laskemalla erinäisiä vähennyksiä ja kompensointeja ns. "uusiutuvan energian" käytöstä, sillä takuuvarmasti Helsingin voimalaitoksien turbiineita pyörittäviä höyrykattiloita lämmittävät uunit tupruttavat hiilidioksidia myös tulevaisuudessa, sillä jostain syystä atomimiilua ei ole tarkoitus rakentaa, vaikka aiemmin mainitulla kolmella miljardilla sellaisenkin pitäisi jo syntyä.

Helsingin energian vuosikertomus tietää kertoa, että vuonna 2008 yhtiö tuotti noin 250 grammaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia kohti. Energiaa puolestaan tuotettiin 12785 gigawattituntia, josta kertolaskua soveltamalla irtoaa hiilidioksidin vuosipäästöksi noin 3,5 miljoonaa tonnia. Mahdottoman isolta kuulostava luku ja onhan siinä toki paljon tuota kaasua, joka on kasveille aivan yhtä välttämätön kuin happi ihmisille.

Yhtä helsinkiläistä kohti Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt kuitenkin ovat vain kuutisen tonnia, joka vastaa suurin piirtein yhtä edestakaista lentomatkaa kaukomaille tai vuoden ajelua henkilöautolla kilometrien ollessa 20000 luokkaa. Toki Helsingin keinotekoisissa ruuhkissa vastaavan hiilidioksidimäärän saa aikaiseksi huomattavasti pienemmillä kilometreillä.

Helsinki on siis tilanteessa, jossa sen talous on jo valmiiksi todella tiukalla, työntämässä kolme miljardia euroa veronmaksajiensa rahoja kankkulan kaivoon. Kyllä tuollaisella sijoituksella varmasti saadaan naapurikunnille – naapurimaista puhumattakaan – niin huono omatunto, että nekin törsäävät rahansa päättömiin imagohankkeisiin. Ai, eikö?

Oikeasti tämä lienee vain alkua siitä hinnasta, jonka helsinkiläiset tulevat maksamaan siitä, että vaalipäivinä pakkaa helposti unohtumaan, kuinka huono idea on valita viherpipertäjiä yhtään mihinkään päättävään asemaan. Oikea vihreä ei nimittäin korvaansa lotkauta sellaiselle ympäristönsuojelulle, joka ei maksa älyttömästi ja samalla tuota riesaa mahdollisimman suurelle ihmisjoukolle. Vasta miljardeja maksava tai kieltolakien muodossa toteutettava ympäristönsuojelu on varsinaista aitoa ympäristönsuojelua.