Aamun Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Helsinki aikoo laittaa kertaheitolla ympäristöasiat kuntoon investoimalla 3 miljardia euroa Helsingin Energian muuttamiseen käytännössä hiilidioksidia tuottamattomaksi energiayhtiöksi. Tämä tuskin huomattava sijoitus tulevaisuuteen, romuttaa yhtiön kannattavuuden ja lisää välittömästi kaupungin menoja 200 miljoonaa euroa vuodessa. Eli siis noin 350 euroa vuodessa per Helsinkiläinen – vauvasta vaariin. Kunnallisveroprosenttina tämä tarkoittaa reilua kahta prosenttiyksikköä täältä ikuisuuteen.

Mainituille summille saa hieman perspektiiviä muistuttamalla mieleen, että vielä kuukausi sitten Hesari kertoi, että ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan pari sataa euroa kansalaista kohti, joten turha moisesta pikkujutusta on mussuttaa. Ilmeisesti Helsingin kaupunki on päättänyt kuitenkin hoitaa asian saman tien koko muun Pohjois-Euroopan puolesta. Rahaahan on!

Mitä tällä päättömällä tuhlauksella on nyt sitten tarkoitus saada aikaiseksi? Uutisessa kehuttiin, että ehdotetuilla toimilla kivihiileen ja maakaasuun nykyisin perustuva energiantuotanto uudistetaan tavalla, jolla hiilidioksidipäästöt laskevat suorastaan 98% vuoden 1990 tasosta – nykytasosta tietenkin siis vielä enemmän. Käytännössä ne siis loppuisivat kokonaan. Oikeasti tulokseen on tietenkin päästy laskemalla erinäisiä vähennyksiä ja kompensointeja ns. "uusiutuvan energian" käytöstä, sillä takuuvarmasti Helsingin voimalaitoksien turbiineita pyörittäviä höyrykattiloita lämmittävät uunit tupruttavat hiilidioksidia myös tulevaisuudessa, sillä jostain syystä atomimiilua ei ole tarkoitus rakentaa, vaikka aiemmin mainitulla kolmella miljardilla sellaisenkin pitäisi jo syntyä.

Helsingin energian vuosikertomus tietää kertoa, että vuonna 2008 yhtiö tuotti noin 250 grammaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia kohti. Energiaa puolestaan tuotettiin 12785 gigawattituntia, josta kertolaskua soveltamalla irtoaa hiilidioksidin vuosipäästöksi noin 3,5 miljoonaa tonnia. Mahdottoman isolta kuulostava luku ja onhan siinä toki paljon tuota kaasua, joka on kasveille aivan yhtä välttämätön kuin happi ihmisille.

Yhtä helsinkiläistä kohti Helsingin Energian hiilidioksidipäästöt kuitenkin ovat vain kuutisen tonnia, joka vastaa suurin piirtein yhtä edestakaista lentomatkaa kaukomaille tai vuoden ajelua henkilöautolla kilometrien ollessa 20000 luokkaa. Toki Helsingin keinotekoisissa ruuhkissa vastaavan hiilidioksidimäärän saa aikaiseksi huomattavasti pienemmillä kilometreillä.

Helsinki on siis tilanteessa, jossa sen talous on jo valmiiksi todella tiukalla, työntämässä kolme miljardia euroa veronmaksajiensa rahoja kankkulan kaivoon. Kyllä tuollaisella sijoituksella varmasti saadaan naapurikunnille – naapurimaista puhumattakaan – niin huono omatunto, että nekin törsäävät rahansa päättömiin imagohankkeisiin. Ai, eikö?

Oikeasti tämä lienee vain alkua siitä hinnasta, jonka helsinkiläiset tulevat maksamaan siitä, että vaalipäivinä pakkaa helposti unohtumaan, kuinka huono idea on valita viherpipertäjiä yhtään mihinkään päättävään asemaan. Oikea vihreä ei nimittäin korvaansa lotkauta sellaiselle ympäristönsuojelulle, joka ei maksa älyttömästi ja samalla tuota riesaa mahdollisimman suurelle ihmisjoukolle. Vasta miljardeja maksava tai kieltolakien muodossa toteutettava ympäristönsuojelu on varsinaista aitoa ympäristönsuojelua.