Jälleen on se aika vuodesta, jolloin syksy saa, illat pimenevät, ravuista tulee humalaan ja kaupat lakkaavat olemasta auki jokaisena päivänä viikossa. Tohtorismiehenä en yleensä vaivaudu keskittymään maallisiin asioihin kuten kalentereihin ja kauppaan mennään silloin kun tarvitaan ruokaa. Vaan eipä mennäkään.

Kauppojen vapaata aukioloaikaa on vastustettu kolmella perusteella: ensinnäkin se rikkoo perheet, toisekseen sunnuntai on Raamatussa pyhitetty ja kolmanneksi hinnat nousevat taivaisiin. En tiedä, minkä ikäpolven suusta nämä uskonkappaleet on kuultu, mutta tämän päivän työikäisen arkeen näillä ei ole mainittavaa vaikutusta. Uskonasiat eivät määrää kovinkaan monen elämäntapaa ja toisaalta nykyperheissä on totuttu kaikkeen. Perheessä on omia ja puolison lapsia ja yhteisiä, töitä tehdään siellä missä niitä sattuu olemaan silloin kuin niitä on tarjolla ja molemmat harrastavat tahoillaan sitä, mikä kiinnostaa.

Näin kouluja käyneenä ja oppia saaneena miehenä haluaisin pohtia tätä ongelmavyyhtiä vähän pidemmälle. Ensinnäkin: miksi Herralle on iljetys, että yli 400 neliömetrin kaupassa tehdään työtä sunnuntaina kun tuota pienempien kauppojen työstä ei meidän Herramme ole moksiskaan? Keskittyykö Hän vain suuriin linjoihin eikä tutkikaan tekemisiämme tarkasti?

Toinen ikiaikainen kauppojen aukiolon vastustamisen peruste on se, että se muka rikkoo perheet kun vanhemmat ovat toisinaan eri aikaan vapaalla. Tämäkin selitys vaikuttaa tekaistulta ennen kaikkea siksi, että tällä hetkellä perheet tuntuvat menevän kauppojen aukiolosta pilalle vain kaupungeissa. Maaseudulla toimiva Tuurin megamarketti saa olla auki koska hyvänsä ja ihmisten perhe-elämä ei itse kauppiasta lukuunottamatta tunnu tästä kärsivän. Kaupungeissa olisi runsaasti opiskelijoita ja yksinäisiä ihmisiä, jotka voisivat aivan hyvin tehdä töitä nimenomaan viikonloppuna, mutta tämä ei meille jostain syystä käy.

Luulisi, että työttömyyden vaivaamassa maassa ei hyljeksittäisi keinoja, jotka kiistatta lisäävät työvoiman tarvetta. Kun viikkotyöaika pysyy samana ja kauppa lisää aukioloonsa tunteja, se tarkoittaa väkisinkin sitä, että työvoimaa tarvitaan nykyistä enemmän. Ei pidä unohtaa sitäkään, että kukaan ei pakota pistimellä uhaten kauppiaita pitämään kauppojaan auki sunnuntaisin tai öisin. Jos asiakkaita ei riitä, kaupat pysyvät kiinni. Markkinatalous hoitaa asian.

Hintaperustekaan ei tunnu mitenkään erityisen kestävältä kun vertaa elintarvikkeiden hintoja täällä vaikkapa Britanniaan, joka noin pääsääntöisesti on meitä korkeampien kustannusten maa. Arvonlisävero selittää osaltaan, miksi ruoka on siellä meikäläistä halvempaa, mutta se ei selitä koko eroa. Silti sieltä löytyy isojakin kauppoja, jotka ovat aina auki.

Kaupan työntekijät vaikuttavat ammattikunnalta, joka keksii mitä kummallisimpia perusteita menneen maailman etuoikeuksiensa säilyttämiseksi. Demareita lähellä oleva valtamedia puolestaan nielee aina kaikennäköiset nollatutkimukset koukkuineen päivineen tahallaan tai tahatta ja joka kesä ilmaantuu vähintään yksi uutinen, jossa kerrotaan melkein kaikkien ihmisten ja kauppiaiden vastustavan vapaita aukioloja. Jokainen sunnuntaina Stockmannilla käynyt ymmärtää tällaisen uutisen olevan ankka, mutta silti niitä julkaistaan. Kauppiaita haastateltaessa taas saadaan aina murskatulos, jossa 90% heistä vastustaa vapaita aukioloja. Tulos on tietysti ihan oikea, mutta 90% kauppiaista on pikkukauppiaita, joita mitkään rajoitukset eivät nytkään koske. He tietysti vastustavat pontevasti kilpailua sunnuntaikauppamarkkinoilla.

Menneessä maailmassa elämisen seurauksia voi katsoa vaikka pankeista. Pankkitoimihenkilöt ovat onnistuneet säilyttämään muinaiset työaikansa, jotka takaavat sen, että pankit ovat auki vain silloin kun asiakkailla ei ole mahdollisuutta asioida niissä. Lopputuloksena pankit ovat keksineet internetin ja ihmiset hoitavat pankkiasiansa nykyään ilman konttoreita, joten nämä änkyröivät toimihenkilöt on pääasiassa irtisanottu tai passitettu eläkkeelle. Tohtori on jo asioinut maailmalla kaupassa, jossa ei ole kassahenkilökuntaa ollenkaan vaan tämä toimii itsepalveluna parin kyllästyneen näköisen vartiosotilaan katsellessa, ettei tavaraa kärrätä hirveitä määriä maksamatta kassojen ohi. Loput työntekijät olivat jostain muusta palveluyrityksestä mättämässä tavaraa varastoista hyllyihin. Vartiointiliikkeiden duunarien perhe-elämä ei ole tähän mennessä kiinnostanut ketään ja Herran vihakaan ei ole heitä kohdannut, vaikka eivät pyhitäkään lepopäiväkseen juuri sunnuntaita, jota muuten ei Raamatussa mainita kertaakaan.

Taidan tilata pizzan.