Ranskan viimeaikainen mellakointi sai tohtorin miettimään Suomen ulkomaalaispolitiikkaa tai pikemminkin sen puutetta. Aina kun joku rohkenee kysyä tai kyseenalaistaa jotain nykymenosta, keskustelu asiasta muuttuu oitis epä-älylliseksi iskulauseiden huutamiseksi ja eniten muutoksia toivovat leimataan suoralta kädeltä rasisteiksi.

Suomen ulkomaalaiskeskustelua leimaa jatkuva keskustelun kääntyminen pakolaisiin. Tässä kuitenkin sekoitetaan puurot ja vellit: ulkomaalaispolitiikka puhuu siirtolaisista kun taas pakolaispolitiikka keskittyy enemmänkin väliaikaisen hätäavun antamiseen ja kansainvälisten sopimusten velvoitteiden täyttämiseen.

Turvapaikanhakijoiden "katoaminen" vastaanottokeskuksista kielii siitä, että jotkut ihmiset käyttävät pakolaissopimuksia väärin ja yrittävät käyttää sitä maahanpääsyyn siirtolaistarkoituksessa, joko meille tai useammin muualle. Suuret hylkäävät turvapaikkapäätökset kielivät samasta asiasta. Kun minkäännäköistä johdonmukaista ulkomaalaispolitiikkaa ei tunnu olevan, on ymmärrettävää, että kansa sekoittaa pakolaiset ja siirtolaiset.

Meidän pitää ymmärtää, että kotimaastaan johonkin muualle lähteviä ulkomaalaisia on kahta sorttia: eri alojen asiantuntijoita, joista kaikki maat kilpailevat sekä vähän koulutettua väkeä, joita on turhaa ottaa tänne omien kouluttamattomiemme jatkoksi. Jos ovea raotetaan yleisesti vähän, raosta ei tule yhtään tuollaista tavoiteltua siirtolaista, pelkästään niitä, joita emme halua. Näin ollen tiukka seula on perusteltua ja vain hulluimmat ja elämästä vieraantuneimmat kansalaisjärjestöt kannattavat rajojen avaamista.

Haluttuja siirtolaisia pitäisi sen sijaan kohdella silkkihansikkain eikä alistaa heitä jatkuvalle ulkomaalaisviraston simputukselle. Ainakin muutama vuosi sitten ulkomaalainen joutui uusimaan oleskelulupansa vuoden tai kahden välein. Käsittely kesti pari kuukautta ja täksi ajaksi piti jättää passi johonkin virastoon. Nokialla oli sangen hankalaa tehdä kansainvälistä uraa ilman passia. En tiedä onko järjestelmä tuosta viisaammaksi muuttunut, mutta rohkenen epäillä.

Jotain oireellista on siinäkin, että ulkomaalaislaissamme on pykälä, joka mahdollistaa nopean kansalaisuushakemuskäsittelyn siinä tapauksessa, että hakija on menestynyt urheilija. Hienoa. Tosi hienoa. Sen sijaan, että tänne houkuteltaisiin uutta luovia ja työllistäviä guruja otamme tänne jotain sirkuspellejä pikavauhtia.

Mistä löytyy se taho, joka uskaltaa tyssätä turhanpäiväisten turvapaikanhakijoiden virran ja ruveta houuttelemaan rahalla ja palvelulla eri alojen huippuja Suomeen? Tällaista tahoa ei ole tähän mennessä näkynyt.

Sen sijaan meillä on pilvin pimein tahoja, jotka ovat edellisen kappeleen perusteella sitä mieltä, että tohtori on rasisti.