Suomi sai vastikään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta langettavan tuomion ns. Niko-jutussa. Jutussa kyse oli siitä, että mainitun Nikon isää epäiltiin täysin perusteetta insestistä. Poika otettiin huostaan ja byrokratialla kesti kolme ja puoli vuotta tulla käräjä- ja hovioikeudessa siihen tulokseen, että mitään rikosta ei ole tapahtunut. Lopulta kolmen ja puolen vuoden kuluttua lapsi palautettiin täysin syyttömille vanhemmilleen. Ihmisoikeustuomioistuin pitää kolmen ja puolen vuoden käsittelyaikaa kohtuuttomana, niin pitää tohtorikin.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat erittäin vakavia asioita ja on hyvä, että viranomaisilla on mahdollisuus puuttua perusteltuihin epäilyihin nopeasti. Näin tehtyään virkakoneiston on pikaisesti selvitettävä, onko epäilyissä perää. Lasten oikeuksien kannalta ennen toimenpiteisiin ryhtymistä ei ole mahdollista selvittää asiaa kovinkaan huolellisesti, mutta vanhempien, ja perimmältään myös lasten, oikeuksien kannalta on välttämätöntä, että perättömät ilmiannot, joita varsinkin avioerotapauksissa mielellään käytetään hyväksi huoltajuudesta taistellessa, käsitellään puolueettomasti ja nopeasti.

Sen lisäksi, että tällaisten asioiden käsittely kestää toivottoman kauan, ongelmana on sosiaaliviranomaisten nuiva suhtautuminen miehiin. Naisten kertomukset pahoinpitelyistä uppoavat aivan liian moneen näistä asioista etulinjassa päättämässä olevaan virkanaiseen täydestä ja keskellä avioeroa oleva häikäilemätön nainen saa näppärästi koko virkamieskunnan ajamaan omaa asiaansa huoltajuusoikeudenkäynnissä. On myös kuultu tapauksista, joissa puolueelliset sosiaalityöntekijät ovat kertoneet naiselle, miten hänen tulee toimia, jotta huoltajuuskiistat mahdollisimman varmasti kääntyisivät hänen edukseen. Käytännössä kyseessä ei ole ollut mikään viaton neuvontapalvelu, vaan suoranaiseen valheeseen yllyttäminen.

Jos huoltajuusoikeudenkäynti ei tuota haluttua tulosta, voi aina polkaista esiin insesti- tai väkivaltasyytöksen, jolloin avulias virkavalta käy hakemassa lapset pois isältään ja vie ne äidille. Kun sitten tämän uuden ilmiannon käsittely kestää muutaman vuoden, syyttömäksi toteamisesta ei ole enää kauheasti iloa isälle, joka ei ole tavannut lapsiaan kertaakaan muutamaan vuoteen. Tämän jälkeen äiti voi vielä hakea oikeudesta huoltajuutta itselleen, koska on lasten edun mukaista pitää heidät siinä kodissa, jossa he ovat viime vuodet olleet. Näin oikeusjärjestelmä saadaan siunaamaan perättömät ilmiannot ja viranomaisten mielivalta ja vätystely.

Oikeusvaltiossa ei tällaiselle mielivallalle pitäisi olla tilaa. Vaikka tällaiset jutut julkisuuteen tullessaan toki edustavatkin selvää vähemmistöä, niiden olemassaolo kielii silti oikeasta ongelmasta, joka olisi helposti ratkaistavissa tutkimalla väitteet lapsiin kohdistuvasta väkivallasta nopeammin ja ammattitaitoisemmin kuin nyt. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toimi aivan oikein näpäyttäessään Suomea asiasta.

Tohtori kuitenkin epäilee, ettei asialle tehdä mitään. Lisäksi koska ongelma ei koske naisia, naistoimittajien kansoittama mediakaan ei jaksa asiasta pahemmin mekkaloida. Ja jos joku ehdottaa, että perättömiin ilmiantoihin huoltajuuskiistoissa sortuneen vanhemman kyky toimia kasvattajana asetettaisiin vakavasti kyseenalaiseksi, saa moisen ehdotuksen tekijä huomata olevansa insestin ja perheväkivallan kannattaja.