Viime viikolla tulikin jo mainittua siitä, että eduskunta lähti puoleksitoista kuukaudeksi tasaamaan hengitystään vuoden 2005 kiireisen lainsäädäntövuoden jälkeen. Kiireinen se tosiaan on ollut, mutta mitä valtiovalta oikeastaan on saanut lainsäädännön alalla aikaiseksi kuluvana vuonna? Kovin montaa ei yllättäne, että mitään hyödyllistä ei ole saatu säädettyä, mutta onneksi sentään kansalaisten perusoikeuksia on onnistuttu kaventamaan ja rahaa kaatamaan turhuuteen niin kansallisella kuin EU:n tasollakin.

Valmiiksi saatua lainsäädäntöä edustaa kahden päivän kuluttua voimaan astuva uusi tekijänoikeuslaki. Laki juntattiin läpi Gramexin ja muiden vastaavien mafiaorganisaatioiden sekä heidän edusmiehinään toimineiden virkamiesten painostuksen säestämänä opetusministerin vakuuttaessa kansalle, että lain väitetyt ongelmat ovat tarkoitushakuisen masinoinnin tulosta ja että mitään ongelmia ei oikeasti ole ja vaikka olisikin, niin huono laki on parempi kuin ei lakia ollenkaan. Näin kansanedustajina tunnetut vätykset loivat kertaheitolla epämääräisen kriteeristön, jolla melkein ketä tahansa voi väittää rikolliseksi. Kun jotkut lain ongelmakohdat ponnahtivat esiin jo parin viikon päästä lain hyväksymisestä, ei opetusministeri enää katsonut tarpeelliseksi puuttua keskusteluun.

Tohtori oli iloinen kuullessaan, että lakiin alettiin heti suunnitella korjauksia. Mutta voi pettymysten pettymys, eihän korjauksia tietenkään suunnitella kuluttajan oikeuksiin eikä epäselviin kriteereihin, vaan lakiin aletaan sorvata lisää tulkinnanvaraista kansalaisten oikeustajua loukaavaa höttöä, joka on omiaan murentamaan sitä vähääkin arvostusta, jota lakia kohtaan kansan keskuudessa tunnetaan.

EU:ssa puolestaan lyötiin lukkoon raamit orwellmaiselle poliisivaltiolle, jossa kansalaisilla ei ole enää oikeutta yksityisyyteen. Tietoliikenneoperaattoreiden tiedontallennusvelvoitteita säätelevä direktiivi on laki, joka sai monen muun typeryyden ohella ellei suorastaan alkunsa niin ainakin hyvän tekosyyn vuoden 2001 terrori-iskuista USA:ssa. USA:ssa tapahtumien seurauksena pikavauhtia säädetyt kansalaisvapauksia kaventavat lait on pikku hiljaa vanhenemassa, niistä keskustellaan avoimesti eikä niitä läheskään kaikkia uusita, koska niiden on havaittu rajoittavan kansalaisten oikeuksia liiaksi. Hieman hidasliikkeisempi EU puolestaan on saanut omat "pikavauhtia" väsätyt pykälänsä kasaan vasta nyt ja toisin kuin USA:ssa, täällä direktiivit ovat yhtä lujassa kuin proverbiaalinen paska kuuluisan Junttilan tuvan seinässä.

Näissä EU:n "data retention" -laeissa tohtoria mietityttää muutama asia. Ensinnäkin on kummallista, miten Saksa on suostunut mukaan moiseen pelleilyyn, vaikka heidän pitäisi jo historiansakin vuoksi ymmärtää, ettei moista kyttäysvaltaa saa antaa viranomaisille, ja että heille tulee mielettömiä vaikeuksia sovittaa uudet määräykset voimassa olevaan erittäin tiukkaan kansalaisten yksityisyyttä suojaavaan lainsäädäntöönsä. Toinen ihmetyksen aihe on siinä, ettei ihmisjärjellä voi ymmärtää, miten EU:sta on tullut sellainen lainsäätäjä, jossa muutaman vuoden budjettikehys on asia, josta ollaan valmis tappelemaan verissä päin ja josta on aina päätettävä yksimielisesti, mutta kansalaisvapaudet ovat asia, joita voidaan unionin laajuisesti rajoittaa tuosta vain enemmistöpäätöksellä ilman sen kummempaa hälyä ja vieläpä pysyvästi. Suomeahan edellä mainittu ei oikeastaan koske, sillä hallituksemme toki käyttäytyi budjettiasiassakin tavalla, joka on luonteenomainen lähinnä teuraaksi vietävälle lampaalle. Kolmanneksi kuka tahansa asiasta mitään tietävä tajuaa, ettei mokomista laeista ole minkäänlaista hyötyä terroristien nappaamisessa, vaan ne on tietenkin suunnattu pelkästään legitimoimaan tavallisten rivikansalaisten alati lisääntyvä valvonta. Neljänneksi nämä systeemit eivät tule ikinä toimimaan, mutta rahaa niihin kyllä saadaan upotettua miljardeja ja taas miljardeja euroja.

Onneksi Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK), jonka nimestä voisi kuvitella kyseessä olevan jonkinlainen valtion organisaatio, riensi jo kertomaan, mikä heidän mielestään teletunnistetietojen tallennusvelvollisuudessa on oleellista. TTVK:n mielestä oleellista on se, että tekijänoikeuslain rikkominen on heidän mielestään niin katala ja rankka rikos, että niiden selvittelemisen takia heille pitäisi antaa pääsy teletunnistetietoihin. Tekijänoikeuslakia sorvattaessa heidän lobbaamisensa ainakin onnistui sen verran yli odotusten, että voi vain pelolla odottaa, miten lainsäätäjät tähän entisiäkin härskimpään ideaan suhtautuvat. Ai niin, mikä se TTVK sitten on ellei valtion virasto? No se on tietenkin Gramexin, ÄKT:n, Teoston ja muutaman muun mafiaveljen perustama edunvalvontaorganisaatio. Kuva julkisen vallan toimijana on tietenkin tarkoituksella luotu ihmisten hämäämiseksi.

Aina ahkerassa oikeusministeriössämme on saatu lähes valmiiksi seksin ostamisen kriminalisointiin tähtäävä lainsäädäntö. Joitain on hiukan ruvennut arveluttamaan se, että samalla tulisi aikankin nimellisesti kielletyksi melkein mikä tahansa ns. sukupuolinussintaan tähtäävä riiustelu. Ohessa kielletyksi tulisi pornofilmien tekeminen ja muutama muukin edelleen täysin laillisena pidetty elinkeino. Ei ole myöskään ihan järkeenkäypää, että seksin ostamiseen yllyttäminen eli prostituutio on tarkoitus säilyttää laillisena. Toivottavasti tämäkin hölmöys löytää tiensä paperikoriin, jonne se oikeasti kuuluu.

Yksi yhä kesken oleva projekti, joka on kuumentanut erityisesti ns. jeesushullujen lainsäätäjien mieliä, on parikymmentä vuotta valmisteltu laki hedelmöityshoidoista. Siinäkin on malliesimerkki laista, jota ei oikeastaan tarvita, mutta kun sitä kaikesta huolimatta aletaan säätää, niin harvojen marginaalisen tärkeiden lainkohtien sijasta keskustelu pyörii pelkästään lesboparien ja sinkkunaisten ympärillä. Tämäkin hupsutus voitaisiin loppusijoittaa seksin oston kieltolain seuraksi roskikseen eikä suinkaan osaksi Suomen asetuskokoelmaa.

Loppuvuonna eduskuntamme ryhdistäytyi. Käsiteltäväksi tuli laki EU:n kriisinhallintajoukoista ja eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka tehtävänä maassamme on varmistaa, että lainsäädäntö on sopusoinnussa voimassa olevan perustuslain kanssa, tuli työssään siihen tulokseen, että EU-joukkoihin osallistuminen on muiden EU-asioiden tapaan hallituksen eikä tasavallan presidentin päätettävä asia. Ensi vuoden alun presidentinvaalit olivat kuitenkin kuumentaneet voitonvarman presidentin ja taisteluhenkisen pääministerin tunteita sen verran, että tällainen omapäisyys ei käynyt alkuunkaan päinsä, vaan esitys vedettiin pois ja pikavauhtia alettiin koplata kasaan vasta muutaman vuoden ikäiseen perustuslakiin muutosta, jolla presidentin valta asevoimiin nähden sementoidaan. Tämän muutoksen taakse pullikoivat kansanedustajat puolestaan kiristettiin pikavauhtia, vaikkei sitä ihan vielä ole valmiiksi saatukaan.

Kaiken kaikkiaan vuoden 2005 tulokset ovat jossain välttävän, surullisen ja naurettavan rajaaman avaruuden keskellä. Olisi piristävää, jos voisi rehellisesti sanoa, että ensi vuodesta tulee varmasti parempi, koska pohjalta on helppo ponnistaa.