Vaaleilla valitsemamme eduskunta on tänä syksynä pannut hihat heilumaan ja lainsäädäntöurakka joutuu. Syytä tietenkin onkin, koska tuossa tuokiossa on taas joulukuu ja kansanedustajien on karautettava kotivaalipiiriinsä ansaitulle kahden kuukauden joululomalle höyryävien lihapatojen ääreen. Käytännössä eduskunnan työ halvaantuu tietenkin pidemmäksikin aikaa, koska kansanedustajan työtaakka ei luonnollisestikaan saa haitata ensi kevään eduskuntavaalikampanjointia.

Vaaleihin valmistautuvalla eduskunnalla on tänä syksynä ollut hienoisesti pulaa raflaavista lainsäädäntöprojekteista. Valtion tulo- ja menoarvio tuli hyväksyttyä suuremmitta pulinoitta eikä edes maataloustukea voida enää eduskunnassa tuosta vain lisätä. Kauppa- ja teollisuusministeriö on niin keskittynyt torpedoimaan venäläisten sähkökaapelihanketta, ettei aikaa ole ollut edes rustata lakia kauppojen aukiolon vapauttamisesta. Myös viidennen ydinvoimalan rakennustyöt ovat vielä niin paljon kesken, ettei jankkaamista kuudennesta ydinvoimalasta ole vielä kunnolla aloitettu.

Onneksi sentään Suomen energiatalouden kiemuroita valtioneuvoston toimeksiannosta ruotinut selvitysmies Matti Purasjoki ehdotti vesivoiman lisärakentamista, joten aikaa saadaan tulevaisuudessa rutkasti tuhlattua, kun Vuotoksen allassuunnitelmat kaivetaan taas kerran esiin. Tietenkään Vuotosta ei oikeasti rakenneta, mutta onpahan kaupunkien luonnonsuojelijoilla jotain, mitä ankarasti vastustaa, ja Lapin karvalakkilähetystöillä jotain puolustettavaa. Mitään erityistä päätettävää eduskunnalle aiheesta tuskin siunaantuu, mutta onhan sekin jo jotain, että edustaja voi vaalikentillä luvata vaalikarjalleen täysin rehellisesti joko kannattavansa tai vastustavansa asiaa loppuun saakka. Sikäli lupaus on turvallinen, että asia tuli tosiasiassa loppuun käsitellyksi jo viime vuonna, kun KHO päätti, että koko projekti on lain vastainen.

Tietenkin NATO-jäsenyydestä voisi aina keskustella ja muutenkin ohjata maamme tulevia kohtaloita alati muuttuvassa ja globalisoituvassa maailmassa. Mutta voi! Itse itsensä Suomen vanhimmaksi valtiomieheksi ja kaikkien asioiden suurvisiiriksi nimittänyt puhemies Paavo Lipponen on kieltänyt mokomista asioista keskustelemisen, koska "ennen vaaleja keskustelu väistämättä ajautuisi epäanalyyttiseksi", mitä se sitten mahtaakaan tarkoittaa. Oikea aika ja paikka keskustelulle kuulemma on vaalien jälkeen vuoden 2008 turvallisuuspoliittista selontekoa valmisteltaessa. Eiköhän siihen mennessä keksitä joku syy siihen, että keskustelu aiheesta siinäkin yhteydessä olisi epäanalyyttista.

Jottei kukaan pääsisi sanomaan, että eduskunnassa ei tehdä tärkeää lainsäädäntötyötä, niin päätettäväksi on sentään saatu vuosikymmeniä vatvottu laki hedelmöityshoidoista, jonka sisällöstä eduskunta päättää tänään. Sinänsä kyseisen lain sovellusalueella on kyllä tilaa jonkinlaiselle lainsäädännölle, jotta esimerkiksi syntyvän lapsen ja sukusolujen luovuttajien asemasta tulisi säädettyä laissa yksiselitteisellä tavalla. Mutta kuinka onkaan käynyt? Kuin kansalaisia pilkatakseen kansanedustajat ovat jankuttaneet pelkästään lesbopareista ja sinkkunaisista aivan kuin nimenomaan lesboparit ja sinkkunaiset olisivat se ryhmä, jonka perässä tämä maa joko kukoistaa tai vaipuu Sodoman ja Gomorran hävitykseen.

Tohtorin mielipide hedelmöityshoitolaista on selvä: annettakoon niitä kaikille tarvitseville lääketieteellisin perustein ja säädetään laissa vain tarpeellisista asioista, kuten hoitojen tuloksena syntyvän lapsen asemasta ja siitä, ettei sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyyttä hänen tahtomattaan paljasteta. Se, että nyt ollaan säätämässä hölmöä lakia, jossa on mukana mm. lapsen subjektiivinen oikeus saada tietoonsa biologiset vanhempansa sekä kohdunvuokrauksen täyskielto, on asia sinänsä, mutta vastenmielisintä koko jutussa on se, että näistä asioista ei ole keskusteltu julkisuudessa käytännössä yhtään. Koko keskusteluenergia on käytetty lesboista jankuttamiseen ja keski-ikäisten äijien murheeseen siitä, että kohta lesbot vie niiden naiset, kun heitä ei tarvita enää edes lapsen tekoon. Mitähän mieltä puhemies Lipponen on tämän keskustelun analyyttisyyden tasosta?

Jonkinlainen lohtu asiassa on se, että olipa hedelmöityshoitolaki lopulta millainen hyvänsä, niin hyvin toimeen tulevia se liikuttaa vain periaatteelliselta kannalta. Hoitoja tarvitsevat saavat niitä aina vaivatta ulkomailta. Edes homofobian vaivaamassa Virossa ei mitään Lex Lesbovauvaa ole. Kansanedustajien tunnolle jää siis myös se, että säädöskokoelmaan saadaan jälleen yksi laki, joka koskee vain köyhiä.

Sanotaan, että kansalla on sellaiset päättäjät, jotka kansa ansaitsee. Näin tuskin oli Stalinin Neuvostoliitossa tai Pol Potin Kamputseassa tai edes nykyään Mahmud Ahmadinejadin johtamassa Iranissa. Vaikea on kuvitella sitäkään, että tohtori olisi tehnyt jonkun niin mittavan synnin, että olisi ansainnut ristikseen nämä nykyiset omaan napaansa tuijottavat kansanvaltaa halventavat nahjukset ja lurjukset.

P.S. Iltapäivällä eduskunta sitten päätti äänin 105-83 hedelmöityshoitolain sanamuodosta. Päätöksen mukaan hoitoja saavat tulevaisuudessakin heterosuhteessa elävien naisten lisäksi sekä naisparit että yksinäiset naiset. Laki on edelleen hölmö, mutta keskittymällä lain lesbonäkökulmaan voivat kansanedustajat nyt uskotella itselleen ja tyhmille äänestäjilleen olevansa suvaitsevaisia ja liberaaleja – suorastaan hienoja ihmisiä.