Vaalit ovat selvästi lähestymässä, sillä vähän joka suunnalta alkaa kuulua sangen hämmentäviä irtiottoja. Tällä kertaa kirin aloitti yleensä ihan järkeviä puhuva Raimo Sailas, jonka mielestä töitä pitäisi tehdä enemmän kuin nyt. Seuraavaksi ilmaantui pöytään EK, joka haluaa neuvotella työajan pidentämisestä seuraavalla tupokierroksella. SAK taas ilmoitti, ettei se suostu keskustelemaan työajan pidennyksistä vaan ainoastaan työajan lyhennyksistä. Omana erillisenä valitusvirsikuorona on työvoimapulasta pauhannut Suomen Yrittäjät, tuo jopa yliopisto-opiskelijoita enempään ja jatkuvampaan marinaan kykenevä koominen pellekerho.

Sailaksen puheissa olisi jotain tolkkua, jos hän olisi uskaltanut koskettaa suomalaisen työelämämammutin perustavaa laatua olevaa ongelmaa eli sitä, että kaikkia halutaan kohdella samana massana. Luovassa työssä todennäköisesti on aika samantekevää, istuuko toimistolla kuusi vai kahdeksan tuntia. R-kioskin myyjä taas myy saman verran tavaraa tunnissa, eli jos hän on kioskilla kuusi tuntia, kauppa käy hänen vuorollaan huonommin kuin ennen. Jos työaikaa siis haluttaisiin lyhentää, sitä voitaisiin tehdä ala- tai tehtäväkohtaisesti muttei missään tapauksessa kaikkia koskien. Ja kun suomalainen, pysähtynyt keskusjärjestömafia ei kykene käsittelemään kuin kaikkia kerrallaan, ehdotus ei tietenkään etene mihinkään.

SAK:n vastaveto on aina perinteisesti ollut se, että ne vaativat vähemmän duunia samalla kuukausipalkalla. Se on kuulemma oikein ja kohtuullista. Nyt puolestaan EK ehdottaa, että töitä pitäisi tehdä enemmän samalla kuukausipalkalla, ja täsmälleen se sama logiikka, joka on ollut käytössä SAK:n tapauksessa, onkin nyt muuttunut vääräksi. SAK:n miehiä ei ainakaan turhasta logiikasta voi syyttää, mutta logiikasta jotain ymmärtävät tuskin olisivatkaan ajautuneet ay-politrukeiksi vaan olisivat menneet oikeisiin töihin.

Käytännössä kummankin koplan ehdotus on huono. Jos SAK:n mallin mukaisesti nostetaan tuntipalkkoja 20%:lla, hinnat nousevat ja suomalaisten muutenkin surkea ostovoima huononee entisestään. Jos taas EK:n mallin mukaisesti leikataan kuukausipalkkoja 20%, asumis- ja elämismenojen pysyessä jotensakin ennallaan kuluttajien käytössä olevat tulot romahtavat ja surkea ostovoima huononee entisestään. Kummallakin menetelmällä luodaan Suomeen 90-luvun laman syvyinen kuoppa. SAK ja EK voisivat tällaisten ehdotusten sijaan keskittyä todellisten työmarkkinoiden kapeikkojen ratkaisemiseen ja jos eivät ole tähän kykeneviä tai halukkaita, hommata muutaman Monopoli-laudan ja vetäytyä Palacen yläkertaan pelailemaan ja juomaan snapsia siihen saakka, että viisastuvat. Taukolukemiseksi monopolin välillä tohtori suosittelee kansantaloustieteen perusoppimääräksi erinomaisen havainnollista tuotosta Aku Ankka: Kun taivaalta satoi rahaa. Sitten kun perustavaa laatua oleva ymmärrys yhteiskunnan ja talouden toimimisesta on saavutettu, he voivat yrittää uudelleen. Tai mennä edes töihin.

Suomen Yrittäjät, tuo isojen poikien pelin koominen sivuhahmo, on myös repäissyt. Kuulemma 72% yrityksistä arvioi, että työvoimapula on ihan kamalan paha. Ratkaisuksi he ehdottavat jotain hämmentäviä lisätukiaisia verorahoista työssäoleville, jotta töihin meno tulisi kannattavaksi korvausten nostamisen rinnalla. Sallikaa tohtorin tulkita: Suomen Yrittäjät väittää maassa vallitsevan suuren pulan koulutetusta työvoimasta, koska sitä ei ole saatavilla töihin sellaisella liksalla, joka vastaa kortistosta saatavaa rahaa. Suomalaisilla on jo nyt Ruotsin lisäksi länsimaiden huonoin ostovoima. Paraneeko asia sillä tavalla, että valtio rupeaa maksamaan pikku yrittäjäreppanoiden duunareille jotain tukiaisia, jotta ne voivat jatkossakin maksaa luokattoman huonoja palkkoja? Jos töitä ei löydy nykyisellä palkkatasolla, kannattaisiko yrittäjien tarjota lisää liksaa porkkanaksi ennen kuin ruikuttavat työvoimapulaa ja tukiaisia?

Jotta kaikki ei vaikuttaisi niin kerrassaan synkeältä, voimme lohduttautua sillä, että Ruotsi on vasta menossa sinne, missä me jo olemme ja josta ehkä pääsemme joskus pois. Meillähän verotus on keventynyt kohta kymmenen vuotta siten, että veroaste on säilynyt ennallaan tai noussut. Nyt Ruotsin edistyksellinen oikeistohallitus on päättänyt aloittaa veronkevennystalkoot: omaisuusvero ja kiinteistövero halutaan poistaa. Tämä kompensoidaan poistamalla tuloverosta tehtäviä vähennyksiä ja korottamalla viinan, nuuskan ja tupakan veroa.

Tohtorin ei tarvitse olla kummoinenkaan oraakkeli ennustaessaan, että Ruotsin palkansaajat eivät vielä tämän seurauksena pääse vaipumaan kulutusjuhlan euforiaan.