Pari viikkoa sitten joku ruotsalainen sai aikaan pientä kuohuntaa Suomessa nimittelemällä suomalaisia natseiksi. Suomessa asiasta jonkun verran mekastettiin ja joitain älykkäitäkin puheenvuoroja kuultiin siitä, ettei Suomen kotipesä ihan niin puhtoinen ole kuin annetaan ymmärtää. Pääasiassa kuitenkin tultiin siihen tulokseen, että joku ruotsalainen hiukan hukassa oleva heppu kertoi jotain, jonka olemme tienneet viimeiset 60 vuotta ja jota ei ole mitenkään erityisemmin yritetty asiana salata tai kätkeä. Päin vastoin Suomesta luovutettujen juutalaisten kohtaloa tutkittiin juuri muutama vuosi sitten ja kymmenen vuotta sitten heille pystytettiin Tähtitorninmäen kupeeseen muistomerkkikin. Asian nostaminen kyseisessä valossa julkisuuteen nähtiin lähinnä julkisuudentavoittelutempuksi, mikä se epäilemättä olikin.

Vaan kuinkapa tällä viikolla? Joku turkkilainen meni ja syytti Ruotsia kansanmurhasta. Kansankoti kuohuu. Mietitään, pitäisikö Turkin suurlähettiläs kutsua puhutteluun ja peräti karkottaa. Tai pitäisikö Turkin EU-jäsenyysneuvottelut keskeyttää, koska tuossa hakijamaassa on joku yksittäishenkilö, joka ei ymmärrä Ruotsin olevan maailman täydellisin paikka maan päällä.

Itse asiassa ei ole sinänsä kenellekään asioista perillä olevalle taholle mitään yllättävää. Turkkilaisdokumentin sanavalinnat ja sävy lienevät olleet rehellisen provokatorisia, eli kyse oli ns. MOT-journalismista, mutta taustalla oleva asia sinänsä on oikea. Ruotsissa pakkosteriloitiin kehitysvammaisia vielä 70-luvulla kun taas väärärotuisten kuten suomalaisten ja romanien osalta käytännöstä oli luovuttu vuosikymmen aikaisemmin. Tämä ei ehkä täytä kansanmurhan tunnusmerkkejä, mutta on mainio esimerkki siitä, ettei Ruotsikaan ole ihan niin puhtoinen kuin annetaan ymmärtää.

Mielenkiintoista on verrata näitä hyvin samantapaisista ja sinänsä tosista asioista syytettyjen naapurimaiden reaktioita. Suomessa tiedossa olleen asian paljastaminen ei herättänyt suuriakaan intohimoja. Ruotsissa tilanne on toinen. Koska se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, panee tapahtunut miettimään, mikä on ruotsalaisen yhteiskunnan kyky hyväksyä mitään muuta kuin sosialidemokraattisia rutiinivalheita kansankodin ikuisuudesta ja täydellisyydestä ja ylivoimaisuudesta myös menneinä aikoina.

Ruotsin kotipesää voisi penkoa lisääkin. Valtavat raaka-ainetoimitukset Hitlerin armeijoille toisessa maailmansodassa sekä asekaupat maailman kaikille sodankävijöille kylmän sodan vuosina eivät vastaa kenenkään käsitystä ruotsalaisesta, pullantuoksuisesta rauhankyyhky-yhteiskunnasta. Kylmän sodan aikaan näennäisesti puolueeton Ruotsi oli USA:n vankka liittolainen ja näyttää olevan sitä nykyäänkin. Ketään ei tunnu kiinostavan esimerkiksi se, että CIA sai hakea Ruotsista Ruotsin kansalaisen kidutettavaksi herra ties mihin osana salaista operaatiota "terrorismia vastaan". Näennäisen puolueeton Ruotsi on edelleen hyvin vahvasti USA:n sotilaallisessa talutusnuorassa, mistä kielii sekin, että juuri ruotsalainen astronautti on nyt avaruuskävelyllä. Ei tällaisia palkintomatkoja tarjoilla vihollisille tai huonoille kavereille. Tällainen penkominen ei toki paljastaisi mitään sellaista, mitä asioista perillä olevat tahot eivät jo tietäisi, mutta todennäköisesti saisimme jälleen seurata raivoisaa reaktiota, jossa penkojaa syytettäisiin harhaoppiseksi natsien kätyriksi.

Tohtori kirjoitti pari kuukautta sitten suomalaisista sosialidemokratian kulisseista. Joissa yhteiskunnan ongelmat naamioidaan hyvinvoinniksi. Tämäkin tapa on selvästi kopioitu Suomeen Ruotsista kuten koko sosialidemokratiakin, sillä Ruotsissa tässä kulissien pystyttämisessä ollaan pitkällä Suomen edellä. Suomessa joudutaan naamioimaan ihmisten persaukisuus rikkaudeksi, jotta demarit pysyvät vallassa, mutta Ruotsissa koko yhteiskunta pitää nykyään naamioida joksikin muuksi kuin mitä se oikeasti on. Maahanmuuttajien keskinäiset tai valtaväestön kanssa harrastetut välienselvittelyt Etelä-Ruotsissa naamioidaan harmittomaksi puuhasteluksi. Se tosiasia, että maahanmuuttajien ilmestyminen tukholmalaiseen lähiöön aiheuttaa medelsvenssonien muuttamisen muualle tai ainakin heidän lastensa siirtämisen yksityiskouluihin ei kiinnosta ketään eikä siitä edes puhuta. Tohtorillekin Ruotsin siirtolaispolitiikan kasvot ovat selvinneet vasta tuohon yhteiskuntaan lievästi sisältä käsin tutustumalla.

Lisäksi Ruotsissa ollaan nyt astuttu historian maisemoinnin tielle. Vähän kuin Kim Il Sungille keksittiin joku jumalilta peräisin oleva syntytarina, jossa miljoonat kyyhkyt lentelivät hänen syntymämökkinsä päällä ja ihmeitä tapahtui kautta maailman, samalla tavalla ruotsalaisen sosialidemokratian ja hyvinvointivaltion syntyprosessi yritetään glorifioida ja mystifioida vapauden, tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden riemuvoittokuluksi. Näin Suurvalta-Ruotsi on näennäisesti saatu muuttumaan Hyvinvointivaltio-Ruotsiksi ilman mitään kasvukipuja ja medelsvenssoneille voidaan edelleen uskotella, että maa siirtyi suoraan Pohjois-Euroopan sotilasvallasta maailman täydellisimmäksi valtioksi ja moraaliseksi suunnannäyttäjiksi vähäisemmille kansoille, kuten nyt vaikka suomalaisille, turkkilaisille, saksalaisille ja oikeastaan kaikille muillekin.