Vaikka Vasemmistoliitto tulikin jo vaalisarjassa käsiteltyä, on puolueen, vai pitäisikö sanoa Puolueen, eduskuntaryhmän julkaisema ehdotus ensi vuonna toteutettavaksi "tulonjako- ja sosiaaliohjelmaksi" sen verran todellisuudesta vieraantunut, että se ansaitsee hieman tarkastelua.

Ensinnäkin heidän ehdotuksensa toteuttaminen maksaisi yli kolme miljardia euroa, josta yli kaksi miljardia katettaisiin ottamalla uutta lainaa. Lisäksi käytännössä kaikki kaikki vasureiden esittämät menonlisäykset ovat luonteeltaan jatkuvia, joten kahden miljardin lisälaina kattaisi ne vain ensi vuoden osalta. Vuonna 2010 lisälainaa tarvittaisiinkin jo kaksi tai kolme miljarda; ehkäpä hiukan enemmänkin, koska lisääntyvän valtionvelan hoitokuluihinkin tarvittaisiin rahaa.

Tietenkin edellä olevan laskelman raunioittaisi täydellisesti se, mikäli kauan odotettu taloudellinen taantuma iskisi koko voimallaan Suomeen. Silloinhan sosiaalietuuksien tarpeessa olisi alati kasvava väkimäärä ja suhteellisen hyvän talous- ja työllisyystilanteen mukaan laskettu kolmen miljardin lisäkustannus sosiaalitukien korotuksiin rähäjtäisi käsiin. Kävisi helposti niin, ettei neljä tai viisikään miljardia riittäisi. Ja edelleen pitää muistaa, että tämä raha tarvittaisiin joka vuosi.

Jo sosialidemokraattinen sokea Reettakin näkee, että Vasemmistoliiton ehdotus ei ole edes lähellä toteuttamiskelpoista. Miksi se on siis ylipäänsä on esitetty?

Tällä kertaa käypäisiä selityksiä on kaksi, joista ensimmäisen taustalla on se, että Vasemmistoliitto on häikäilemätön populistipuolue ja toisen taustalla Vasemmistoliiton vankka kommunistinen perinne.

Kuntavaalit ovat tulossa tuota pikaa ja siksi populistipuolueelta sopiikin odottaa populistisia aloitteita. Lupaamalla sijoittaa rekkakuormittain rahaa sosiaalipalveluihin voi ehkä huijata jonkinlaisen joukon äänestäjiä taakseen riippumatta siitä, onko lupauksen toteuttamiseen olemassa minkäänlaisia edellytyksiä. Onhan vielä niinkin, että kuntavaaleissa ei valita valtion rahakirstun vartijoita vaan kunnan- ja kaupunginvaltuutettuja. Tällainen pikku epäjohdonmukaisuus ei populisteja häiritse, joten kaipa se sitten on ihan OK.

Toinen syy epärealististen ja toteutuessaan taloudelliseen katastrofiin johtaviin ehdotuksiin on huomattavasti karumpi. Vasemmistoliiton naiivin rivijäsenistön selän takana ehdotuksia sorvaava kommunismiin kallella oleva pelurijoukko ei nimittäin ole hiukkaakaan huolissaan siitä mahdollisuudesta, että valtio ajautuisi taloudelliseen umpikujaan. Itse asiassa se on tällaisten nuljakkeiden mielestä jopa toivottavaa, koska vallitsevan valtiojärjestyksen raunioille voisi sitten yrittää rakentaa neuvostoutopiaa. Tietenkään tuollaista ei lähivuosina ole tapahtumassa, mutta vallankumouksellisen sielunmaiseman idea on siinä, että kunhan kapuloita heitetään rattaisiin riittävän kauan ja riittävän paljon, niin joskus se haluttu katastrofi saadaan aikaiseksi.

Päältä katsoen Vasemmistoliiton touhu näyttää siltä, että kansantalous haluttaisiin tieten tahtoen ajaa siihen kuntoon, että soppajonot pitenisivät mahdollisimman pitkiksi. Kun pintaa raapaisee hieman syvemmältä, huomaa että tarkoituksena on pikemminkin se, että kaikkien pitäisi olla samassa soppajonossa eikä sillä ole mitään väliä, onko siinä vaiheessa jonottaville enää tarjota soppaa.