Päivän Hesari tietää kertoa seuraavaa:

Talven myräkät ovat tulleet kalliiksi VR:lle, puhutaan jo miljoonien tappioista. [VR:n toimitusjohtaja Mikael] Aro vakuuttaa, ettei lisälaskua maksateta junamatkustajilla.

"Ei tämä johda lippujen hinnan nousuun."

Olisi kiva nähdä, mistä runsauden sarvesta Aro valuttaa euroja miljoonatappioiden katteeksi. Elleivät kyseessä ole maksavat asiakkaat, niin ainoa vaihtoehto lienee veronmaksajat. Jos Arolla on joku muu rahoituskeino, joka ei tarkoita velan ottamista, niin silloin tämä ihmemies menee kyllä hukkaan VR:n tapaisessa lafkassa.

Vaikka viikon pölhöin kommentti -kisa on viime kuukausina ollut niin kovatasoinen, että ihan millään perushölmöydellä siinä ei kovin korkealle ole sijoittunut, niin Nokian toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo tempaisi lausunnon, jolla hyvinkin sijoittuisi kuluvan viikon kärkikymmenikköön.

Taloussanomien haastattelussa Kallasvuo nimittäin lausui kilpailijoistaan Applesta ja Googlesta seuraavaa: "Tässä on ilmoittautunut vähän epäurheilijamaisesti uusia pelureita kilpailuun kesken kaiken, ja ne muuttivat pelin säännöt. Nyt meidän täytyy juosta entistä nopeammin ja pärjätä sekä uudessa että vanhassa kilpailussa". Jos lausunto oli vitsi, niin se oli huono sellainen. Ellei se ollut vitsi, niin sitten Nokian suurien haasteiden joukossa suurimpia on näkemysrajoitteinen toimitusjohtaja.

Tietenkään Kallasvuo ei tarkoittanut lausunnossaan säännöillä mitään lakeja tai muita ulkopuolelta tulleita pakottavia määräyksiä, vaan nimenomaan markkinapelaajien vakiintuneita toimintatapoja. On kuitenkin niin, että alalle uutena tuleva yritys, joka alkaa rakentaa markkinaosuuttaan nollasta, voi menestyä ainoastaan omaksumalla uusia tuoteideoita ja tuoreita näkemyksiä siitä, miten bisnestä tehdään ja mistä rahavirrat oikeasti tulevat. Sanalla sanoen siis "laittaa pelin säännöt uusiksi". Vain niin tekemällä voi menestyä. Se että samalla ravistellaan myös vanhat markkinajohtajat uuteen pinnistykseen tai vaihtoehtoisesti yritysten hautausmaalle, on vain hyvä.

Tietenkin vallitsevat "säännöt" ovat Nokialle hyvät, koska yrityksellä on vieläkin yli kolmanneksen markkinaosuus. Kuitenkin nämä "säännöt" ovat jo eilispäivää ja niiden perään haikaileminen on varma tie tuhoon.

Tohtori ei sitten jaksanutkaan pakinoida ennen joulua, vaan päätti sen sijaan keskittyä lihansyöntiin.

Joulu on siitä kivaa aikaa, että silloin yleensä kaikki hiukan rauhoittuvat ja ainakin korulauseissa puhutaan rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta. Venäläisiltä tätä ei tietenkään maksa vaivaa odottaa, mutta silti Medvedevin uhoaminen jouluaattoillan tv-haastattelussa on mautonta.

Venäjän edut on turvattava kaikin mahdollisin keinoin ... silloin kun on tarpeen, myös voimankäytöllä.

Tietenkin tämä on tarkoitettu lähinnä kotiyleisölle ja osaltaan pelkkää politiikkaa, jolla Medvedev yrittää olla edes hiukan uskottava presidentti pääministerinsä varjossa, mutta luonnollisesti Venäjälläkin ymmärretään, että tällaiset lausunnot tutkitaan naapurimaissa suurennuslasilla, kuten syytä onkin. Mielenkiintoista Medvedevin uhossa on se, että hän ei rajoita sotilaallisella voimankäytöllä uhkailuaan pelkästään maansa tärkeiden tai elintärkeiden etujen puolustamiseen, vaan mikä tahansa tekosyy riittää.

... ja ihmisillä hyvä tahto.

STT raportoi seuraavaa:

Tanskan laivasto kertoo pelastaneensa merirosvoja merihädästä Somalian lähellä. Rosvoiksi epäillyt miehet poimittiin tanskalaiseen sotalaivaan torstaina, kun se oli saanut avunpyynnön myrskyssä ajelehtineesta aluksesta.

Tanskan laivasto on selkeästi ymmärtänyt tehtävänsä perin juurin väärin tai sitten heille on annettu lievästi sanottuna epäselviä käskyjä. Itäisen Afrikan rannikoilla partioivien sotalaivojen tehtävänä nimittäin nimenomaan saattaa kyseiset rosvot merihätään eikä pelastaa heitä siitä. No, sallittakoon rosvojen noukkiminen merestä mutta vasta sen jälkeen, kun muut laivat saavat kulkea rauhassa.

Alkoholiverotus on hallituksen mukaan osoittautunut tehokkaaksi tavaksi hillitä alkoholin kulutusta. Nyt Vanhasen tiimi panee tuulemaan oikein urakalla ja nostaa alkoholiveroa 10%.

Kossupullo kallistuu siis 75 senttiä ja olutpullo 4 senttiä. Selvää on, että näin mittavalla korotuksella alkoholi jää monen sitä ennen nauttineen ulottumattomiin jo puhtaasti taloudellisista syistä, joten eiköhän maa nyt pelastu viinan kiroista lopullisesti.

Ai eikö?

Saksan valtio on valmis auttamaan rahallisesti autonvalmistala Opelia samaan aikaan kun Yhdysvalloissa kiistellään, pitäisikö Detroitin epäpyhä kolminaisuus – General Motors, Chrysler ja Ford – pelastaa valtion rahoilla.

Vaikka noiden teollisuusjättien kaatuminen varmasti aiheuttaisi epämiellyttävän määrän taloudellista ahdinkoa niin USA:ssa kuin muuallakin, niin pelastusoperaatio vaikuttaa silti veden kantamiselta pohjattomaan kaivoon. GM tarvitsisi omasta mielestään vaatimattomat 36 miljardia dollaria maksuvalmiutensa turvaamiseen. Kyseessä on aika messevä summa, mutta tämän hetkisellä vauhdilla GM polttaisi sen alle vuodessa ja jäljelle jäisi aivan yhtä konkurssikypsä autofirma, joka joko kaatuu tai saa lisää tukea valtion kassasta. Samaan aikaan ne autofirmat, jotka tulevat joten kuten toimeen ilman jättitukiaisia, joutuvat epäreiluun kilpailutilanteeseen, koska heidän kilpailijansa voivat maksattaa huonot bisnespäätöksensä valtiolla.

Poliisilla, syyttäjälaitoksella näyttää tässä maassa olevan taas vaihteeksi resursseja paljon liikaa siihen nähden, mitä velvollisuuksien hoitaminen edellyttää. Ellei ole, niin sitten kyseisiltä instansseilta on täysin hukassa niin prioriteetit kuin pallokin. Mikään muu johtopäätös ei ole mahdollinen, jos käräjäoikeuden käsittelyyn saakka ajetaan epäilty huumeiden käyttörikos, jonka todisteena on valokuva, jossa syytetyn sieraimen sisäpuolella on jotain valkoista, joka mahdollisesti saattaa olla huumausainetta – ehkäpä suorastaan kokaiinia.

Tietenkin kyseessä on oikeasti se, että syytettyä – jääkiekkoilija Jere Karalahtea – yritetään tarkoituksella vainota. Karalahtihan tuomittiin käräjäoikeudessa alkuvuodessa ehdolliseen vankeuteen huumejutussa, jossa todisteet huumerikoksen sijaan viittasivat enemmänkin siihen, että Jere on lapsellisen yksinkertainen viinamäen mies ja että hänen olisi syytä valita ystävänsä hiukan tarkemmin. Juttu menee hovioikeuteen, jossa se kaiken järjen mukaan kaatuu, ellei lisätodisteita ilmene. Syyttäjälle olisi lottovoitto saada veivattua Karalahdelle toinen huumetuomio ennen hovioikeuden käsittelyä, jotta hovioikeuden suullisessa käsittelyssä voitaisiin syytetty esittää jonkinlaisena taparikollisena. Toivottavasti käräjäoikeus ei mene halpaan vaan hylkää syytteen paitsi toteen näyttämättömänä myös pöljänä.

Suomessa julkaistavat videotallenteet, joita ei varusteta K18-merkinnällä on ennen julkaisua käytettävä Elokuvatarkastamon syynissä. Tämä valtion virasto laskuttaa tallenteen julkaisijalta kovasta työstään kaksi euroa filmiminuutilta. Nykyään on tapana julkaista TV-sarjoja isoina DVD-bokseina, joissa saattaa olla kymmeniä levyjä, joille on talletettu vaikkapa koko sarjan kaikki jaksot. Jos vaikkapa TV-sarja Dallas julkaistaisiin yhtenä boksina, kertyisi tarkastettavia jaksoja 357 ja tarkastukselle hintaa reilusti yli 30000 euroa. Sillä ei ole mitään vaikutusta, vaikka sama sarja olisi jo esitetty TV:ssä tai vaikka sitä esitettäisiin samaan aikaan.

Tästä ei seuraa mitään kovin yllättävää. DVD-julkaisijat jättävät julkaisunsa tarkastamatta ja lätkäisevät niihin K18-leiman päälle. Esimerkiksi TV-sarjan Pieni talo preerialla kohderyhmään kuuluva yleisö osaa kyllä jättää mokoman merkinnän omaan arvoonsa, vaikka sarjan uskonnollinen propaganda ei herkille lapsille varmaan hyväksi olekaan. Ainoa negatiivinen seuraus käytännöstä on se, että ajan kuluessa ikärajoista ei välitetä sitäkään vähää kuin nykyään, koska yhä suurempaan määrään videoita on lyöty K18-leima vain tarkastusmaksun välttämisen takia.

Olisikin aika jo luopua absurdista ennakkosensuurista ja siirtää Elokuvatarkastamo valistukselliseen rooliin tai sitten lopettaa koko turhanpäiväinen stalinismin jäänne aikansa eläneenä.

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on saanut osakseen maansa sosialistien ja viherpipertäjien arvosteluryöpyn kommentoimalla, että nuorena, komeana ja hyvin ruskettuneena henkilönä Barack Obamalla on kaikki ne ominaisuudet, jotka tarvitaan siihen, että tulee hyvin toimeen Venäjän presidentin Dmitri Medvedevin kanssa.

Berlusconin kommentti on tietenkin tarkkaan harkittu ja heitetty nimenomaisesti täkyksi italialaisille vasureille, että heillä on jotain josta vaahdota. Suomalaiset tiedotusvälineet ovat myös aivan yksimielisesti tulkinneet kommentin "sammakoksi".

Kuitenkin kommentti on aivan viaton, humoristinen ja vieläpä itseironinen. Omaan pettämättömään ja vaatimattomaan tapaansa hän vetäisi yhtäläisyysmerkit itsensä ja Yhdysvaltain tulevan presidentin välille. Koska hän itse tulee hyvin toimeen Medvedevin ja Putinin kanssa ja on nuori, komea ja omaa hyvän rusketuksen, niin samat ominaisuudet edesauttavat toki samoilla avuilla siunattua Barack Obamaa. Se että Berlusconi on jo 72-vuotias ei ole ennenkään estänyt häntä pitämästä itseään nuorena ja oman komeuden noteeraaminen kertoo vain hyvästä itsetunnosta, josta Silvio-pojalla ei kyllä ikinä ole ollut puutetta.

Sinänsä Berlusconin ura Italian pääministerinä kertoo paljon enemmän Italiasta ja italialaisista kuin Silvio Berlusconin henkilöstä konsanaan.

Päivän Iltasanomat kirkui lööpissään tänään: "Ere Kokkonen sairasti salaa!" Sinänsähän uutinen ei iltapäivälehtien jatkuvaan paskantongintaan nähden ole mitenkään ihmeellinen tai raflaava, mutta yhdessä mielessä se ansaitsee huomiota osakseen. Nimittäin jos Ere Kokkonen eläessään piti sairastamistaan yksityisasiana, jota ei halunnut käsitellä julkisesti eikä välttämättä edes ystäviensä kanssa, niin voisi kuvitella, että jopa iltapäivälehtien raadonsyöjillä olisi se hiven hienotunteisuutta, joka tarvittaisiin tämän valinnan kunnioittamiseen myös sen jälkeen, kun sairaus otti lopullisen voiton Kokkosesta.

Toki tämä on ihan liikaa toivottu ja vaatiahan sitä ei voi, koska siitä seuraisi, sinänsä ihan aiheellinen, narina yrityksistä rajoittaa sananvapautta. Toki demokratiassa pitää tai ainakin saa olla vapaa lehdistö, joka sisältää myös iltapäivälehtien tapaiset paskamyllyt. Tohtori ei siis millään muotoa halua kieltää moista journalismin lajia. Tohtorille riittää aivan hyvin se, että kansalaiset yleensä ja kyseiset toimittajat erityisesti ymmärtävät, että moisia "uutisia" suoltavat kynänikkarit ovat ihmiskunnan pohjasakkaa, jonka olemassaolon oikeutus perustuu siihen, että länsimaisessa yhteiskunnassa myös yhteiskunnan moraalista selkärankaa nakertavat vastenmieliset ja täysin turhat nahjukset saavat olla olemassa.

Presidentti Martti Ahtisaari sai tämän vuoden rauhan Nobel-palkinnon. Hieno ja ansaittu kunnianosoitus hänen pitkäaikaiselle työlleen maailman konfliktien ratkomiseksi.

Hesari puolestaan kysyy päivän kysymyksessään, tuoko Ahtisaaren palkinto kunniaa Suomelle. Tohtori voi osaltaan vastata tähän. Jos palkinto jotain hyvä Suomelle tuo, niin kyseessä on ansioton arvonnousu. Kunnia palkinnosta kuuluu Ahtisaaren työlle ja hänelle itselleen. Suomessahan Ahtisaari on edelleen kaikkein aliarvostetuin presidenttimme, jonka saavutuksista muistetaan lähinnä Ruotsin kuninkaan illallisilla otsaan saatu haava. Ainoa – ja taatusti vahingossa tullut – hyöty tästä arvostuksen puutteesta oli se, että mikäli Ahtisaarta ei olisi tylysti pelattu ulos toiselta presidenttikaudelta, niin hänen myöhäisemmät diplomaatintehtävänsä Acehissa ja Kosovossa olisivat varmaankin jääneet tekemättä ja sitä kautta luultavasti myös Nobel saamatta.

No nyt ne sitten tulivat – siis sisäministerin lupaamat uudistetut ohjeet ampuma-aselupien myöntämiseen. Äkkisiltään päällimmäiset uudistukset ovat siinä, että poliisin on käsiaselupaa harkitessaan aina pyydettävä hakijaa esittämään lääkärinlausunto, josta ilmenee, että hakijalla ei ole sellaista psyykkistä sairautta tai mielenterveydellistä ongelmaa, johon liittyy vaara vahingoittaa itseään tai muita. Toinen "uudistus" on siinä, että Hallussapitolupa pistooliin, pienoispistooliin, revolveriin ja pienoisrevolveriin tulisi antaa aina määräaikaisena.

Lisäksi ohjeistetaan hakijoiden haastattelua ja muistutetaan, että sisäasiainministeriön 16.10.2007 antamaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjetta on tarkkaan noudatettava. Tämä viimeinen muistutus on sikäli mielenkiintoinen, että kyseisessä ohjeessa puolestaan muistutetaan, että ohje ei ole oikeudellisesti sitova, vaan lupaharkinta lain mukaan kuuluu paikalliselle poliisilaitokselle, jolla taas kierrettiin näppärästi se, että ohjeen laatijaa ei voida syyttää lain vastaisten ohjeiden antamisesta, koska ohje ei ole oikeudellisesti sitova.

Mitä hyötyä uusista ohjeista sitten on? Ei paljon mitään, mutta nyt voidaan ainakin sanoa, että jotain on tehty. Muistaa sopii nimittäin se, että molemmissa tapauksissa, joiden takia säädöksiä nyt rukataan, tehtiin verityöt aseella, johon oli määräaikainen lupa. Sillä, että kaikki aseharrastajat pakotetaan uusimaan lupansa muutaman vuoden välein, ei saada aikaiseksi muuta kuin älytön ylimääräinen työtaakka lupaviranomaiselle, joka voisi käyttää tämänkin resurssin nimenomaan ongelmatapauksien seulontaan. Toinen hölmöys on ehdottomana esitetty vaatimus lääkärinlausunnon toimittamisesta ampuma-aseluvan liitteeksi. Käytännössähän tästä seuraa, että kyseisiä todistuksia on terveyskeskuksissa alettava kirjoittaa. Tästä seuraa ennestään ruuhkautuneiden perusterveydenhuoltopalveluiden kustannusten ja jonotusaikojen kasvu entisestään.

Tietenkin kyseessä on vain väliaikainen ohje, koska oikeasti tarvittavat muutokset olisi tehtävä lakiin eikä lain kirjainta ja henkeä rikkoviin ohjeisiin – lakeja kun ei muutamassa päivässä säädetä. Ongelma on vain siinä, että kun lakia varmaankin ensi vuonna rukataan, niin väliaikaiset ohjeet muuttuvat pysyväksi, vaikka ne ovatkin hölmöjä eivätkä edesauta turvallisuutta, sillä lainkuuliaisia ihmisiä haittaavien ja simputtavien ohjeiden peruuttaminen ei tietenkään käy perusluonteeltaan asevastaisen virkamiehen pirtaan.

Miten aselupaprosessia sitten pitäisi kehittää? Erittäin tehokas keino riskitapausten seulontaan olisi se, että ampuma-aselupahakemukseen lisättäisiin rasti ruutuun -kohta, jolla hakija antaa lupaviranomaiselle luvan pyytää hakijaa koskevia lupaharkintaan vaikuttavia tietoja julkisesta terveydenhuollosta sekä Kansaneläkelaitokselta. Jos näiden rekisteritietojen perusteella hakijaa on hoidettu psyykkisten ongelmien takia tai hänelle on maksettu KELA-korvausta psyykenlääkkeistä, pyytäisi poliisi hakijalta lisäselvityksiä tai hylkäisi lupahakemuksen suoralta kädeltä.

Oletetaan tilanne, jossa henkilö ei ole käynyt mistään syystä lääkärillä muutamaan vuoteen, minkä jälkeen hän menee lääkärille hakemaan "tervejärkisen papereita". Oikeasti lääkärillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta arvioida potilaansa mielenterveyttä tavallisella terveyskeskusvastaanotolla, joka kestää yleensä 10-15 minuuttia ja jonka suorittaa yleislääkäri, joka ei mielenterveysongelmiin ole erikoistunut, vaan pääosin kirjoittaa antibioottireseptejä. Ainoa järkevä vaihtoehto tällaiselle hyödyttömälle todistuspelleilylle on rekisteritietojen kattava tarkistaminen aselupaharkinnan yhteydessä.

Uuden terveydenhuollon tietojärjestelmän toteuttaminen on vaikeuksissa. Vaikeuksien ydin on siinä, että uuteen järjestelmään osalliset Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) ja Väestörekisterikeskus (VRK) ovat riidoissa rekisterin toteuttamistavasta.

Siis anteeksi mitä?

TEO ja VRK eivät ole mitään yrityksiä, joilla voisi olla ristiriitaisia taloudellisia intressejä. Valtion virastoina ne eivät myöskään ole mitään itsenäisiä toimijoita vaan lakien ja asetusten toimeenpanijoita. TEO kuuluu yllätyksettömästi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen ja VRK:sta vastaa valtiovarainministeriö, mikä tietenkin johtuu siitä, että ainoa syy, miksi kansalaisia yleensä viitsitään kattavasti rekisteröidä, on heidän vähien tulojensa nyhtäminen veroina valtiolle.

Vaikka asian selvittäminen Internetin kautta ei ihan triviaaliksi ole tehtykään, niin mainituista virastoista vastuussa lienevät ministerit Liisa Hyssälä ja Jyrki Katainen. Koska heidän alaisensa sekoilevat, niin arvon ministereiden velvollisuus on toimia. Siispä Hyssälä ja Katainen kutsuvat virastojen ylijohtajat Jukka Männistön ja Hannu Luntialan päiväkahveille, kuuntelevat riidan ytimen, ratkaisevat arvovaltaisesti sellaiset kysymykset, joita virastojen kesken ei ole pystytty ratkaisemaan, ja tekevät selväksi, että nokkiminen loppuu ja asiat laitetaan sujumaan tai arvon ylijohtajat saavat ruveta etsimään muita hommia.

Helppoa kuin heinän teko.

Aamun Helsingin Sanomat näytti vaihteeksi lanseeranneen uuden sanan kielemme rikastukseksi. Itävallan parlamenttivaaleissa nimittäin murskavoittoon ylsivät laitaoikeiston kaksi puoluetta.

Jörg Haiderin entisen puolueen FPÖ:n ja hänen nykyisen puolueensa BZÖ:n yhteinen äänisaalis oli kolmisenkymmentä prosenttia, joka on tosiaan aika paljon. Olisi ilmeisesti lintukodon yksinkertaisille kansalaisille liian pelottava uutinen, jos kerrottaisiin joka kolmannen äänestäjän antaneen Itävallan parlamenttivaaleissa tukensa äärioikeistolle. Siispä ilmiölle on kiireen vilkkaa keksittävä uusi nimi, ettei asian syistä ja seurauksista missään tapauksessa ainakaan alettaisi keskustella.

Kauhajoen ammuskelutapaus kirvottaa sataprosenttisella varmuudella hölmöyksiä, typeryyksiä, populistisia höpötyksiä sekä suoranaisia valheita niin poliittisten päättäjien kuin pyhän mediankin taholta. Järkeväkin asia tulee varmasti jossain välissä sanotuksi, mutta se uppoaa niin täydellisesti jeesustelun ja tarkoitushakuisten puolitotuuksien alle, ettei tapahtumasta lopultakaan opita mitään muuta kuin se, ettei siitä opittu mitään.

No, mitä siitä sitten pitäisi oppia? Lähinnä kai se, että hullujen tekoja ei voi ennalta estää ja että paras tapa estää huomionkipeitä hulluja saamasta hetkeään julkisuuden valokeilassa, on käsitellä heitä juuri sellaisina, joita he ovat: huomionkipeitä nollia, joille elämän huippuhetki on olla muutama päivä tai viikko ampumatapausta analysoivien pöljien toimittajien ja itse itsensä nimittäneiden asiantuntijoiden analyysien keskipisteenä. Niin kauan kun hullujen tekoset nähdään jonkinlaisena yhteiskunnallisen tyytymättömyyden manifestaationa ja loppukin vastuu työnnetään viranomaisille, niin sekopäät murhamiehet saavat täysin ansaitsematonta glooriaa, jota heille ei missään tapauksessa pitäisi suoda.

Koska varmaankin koulusurmat esitetään tulevaisuudessa estettäväksi erinäköisin kielloin, niin sallikaa tohtorin esittää muutama ehdotus. Kielletään ihmisten tappaminen koulussa. Ainiin – se olikin jo kiellettyä. Kielletään nussiminen. Muutamassa vuosikymmenessä itsetuntovammaiset teinit ja pillunkipeät nuoret aikuiset ovat pelkkä muisto vain.

Helsingin Pikku Huopalahdessa ohikulkijoiden mielenrauhaa häiritsi jossain parvekkeella liehunut hakaristilippu. Asiaa zoomailtiin aivan viranomaisvoimin ja tuloksena oli, ettei poliisi voi moiseen liputtamiseen puuttua, koska natsilipulla liputtaminen ei sinällään ole rikos eikä sen sellainen pidä ollakaan. Sitten asian tiimoilta häiriköitiin taloyhtiötä, joka ei myöskään voi asukkaan hallinnassa olevalle parvekkeelle mennä lippuja siistimään, minkä pitäisi senkin olla täysin itsestään selvää. Asunnon asukas ei oveaan avannut, joten hänen näkemyksensä asiasta ei ole selvillä. Joka tapauksessa hänellä oli ja on liputtamiseensa laillinen oikeus.

Kaikki uutisointi asiasta päättyy kertomukseen, jonka mukaan iltapimeällä joku nahkatakkiin pukeutunut nuorukainen kiipesi talon ulkoseinää parvekkeelle, repi lipun alas ja otti sen mukaansa. Hip hurraa! Olisi syytä muistaa, että vaikka poliisi ei liputtamiseen voinutkaan puuttua, niin tämä kiipeily luultavasti täyttää niin varkauden, vahingonteon kuin kotirauhan häirinnänkin tunnusmerkit, joten siihen poliisilla olisi ollut oikeus ja myös velvollisuus puuttua. Ei ihmisten koteihin saa tunkeutua eikä heidän omaisuuttaan turmella ja varastaa, vaikka kuinka harmittaisi.

Jyväskylän yliopistossa on tutkittu naisjohtajia ja saatu tulokoseksi, että miehet ovat joillekin naisjohtajille pelkkä väline tavoitteisiinsa pääsemiseen. Samoin oli onnistuttu luokittelemaan naisjohtajien parisuhteet sellaisiin, joissa mies hyväksikäyttää naista, ja sellaisiin, joissa nainen hyväksikäyttää miestä.

Femakkojen raadollinen todellisuuskuva ei varmaankaan ikinä lakkaa hämmästyttämästä Tohtoria. Jos nutturaa hiukan löysäisi, voisi maailmasta löytyä vähän leppoisampaakin yhteiseloa. Tohtorin tuttavapiiriin kuuluu pariskuntia varsin monista sosiaaliluokista ja vaikka perheiden anatomia ei tuttaville tietenkään aina täysin aukea tai sitä jopa aktiivisesti salataan tai vääristellään, niin silti suurin osa parisuhteista on varsin tasapainoisia ja "hyväksikäyttö" on molemminpuolista. Mutta tällaista tulosta ei varmaankaan olisi saatu lukea melkein maan jokaisesta päivälehdestä, kuten tätä nyt nähtyä uutista, jonka perusteella hyväksikäyttö on fakta ja vain hyväksikäyttäjä voi joskus harvoin vaihdella – yleensä se toki on valkoinen heteromies.

Seuraavassa ote Maaseudun Tulevaisuudesta:

[Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa] Anttila on "aika hyvillä mielin" siitä, että hallituksen budjettiriihessä sovittiin kymmenkunnan miljoonan euron helpotuksista maatalouden kustannuskriisiin. "Mutta ne hukkuvat sateisiin, jos sää ei muutu. Silloin joudummekin puhumaan katokorvauksista."

Tämä on kyllä hieno maa. Maanviljelijät jemmaavat jyvät peltoon ja odottavat, että ne kasvavat. EU maksaa tukensa pitkälti tuotannosta riippumatta, mutta valtio puolestaan suorastaan etsii tekosyytä kaivaa taskuaan vielä hieman syvemmältä – näin ainakin kepulihallituksen aikana.

Venäjä on presidentti Medvedevin suulla epäillyt, että USA:n sotalaivat varustavat Georgiaa sotilaallisesti avustuskuljetusten varjolla. No, laivat ainakin uutiskuvien mukaan näyttivät rannikkovartioston aluksilta, jotka eivät mitään varsinaisia sotalaivoja ole, vaikka on USA:lla toki alueella sellaisiakin.

Jos USA tosiaan uudelleenvarustaa Georgian armeijaa, niin hyvä. Taannoisessa yhteenotossahan venäläiset varastivat kaiken Georgian puolustusmateriaalin, jonka saivat käsiinsä ja tuhosivat sen, mitä eivät kyennet kuljettamaan. Väkivaltaisen, arvaamattoman ja valtionrajoihin lähinnä ohjeellisina suhtautuvan naapurinsa vieressä Georgialla on todellakin käyttöä riittävälle aseistukselle.

Hesarin mukaan Suomen sianlihan tuottajahinta on Euroopan alhaisin mutta sianlihan hinta kaupassa Euroopan kallein. Tässä ei ole mitään uutta ja Tohtorikin on asiaa sivunnut kirjoituksissaan useasti. Silti on tärkeää muistuttaa tästäkin aina määräajoin, sillä yleensä asian tiimoilta kuullaan vain rutiinivalheita siitä, miten harvasta asutuksesta seuraavien kuljetuskustannuksien ja korkeiden palkka- ja kiinteistökustannusten takia välistävetäjät itse asiassa ovat käytännössä hyväntekijöitä, jotka toimittavat kansalaisille pötyä pöytään melkeinpä omakustannushintaan, elleivät sitten suorastaan tappiolla.

Venäjä valittaa, että NATO on ottanut Mihail Shaakasvilin suojelukseensa. Tohtori kysyy, miten on parhain päin selitettävissä, että iltsenäisen maan demokraattisesti valittu presidentti tarvitsee sotilasliiton suojelusta, ellei sitten ole niin, että hänellä on riesanaan tosi paskamainen naapuri.

Esko Seppänen, tuo europarlamenttiin lähetetty kommunismin elävä muistomerkki, puolestaan valittaa, että Suomen hallitus ei riittävän aktiivisesti ole nuollut Putinia ja hänen puudeliaan Medvedeviä heidän Gruusian sotaretkensä aikana. Jotenkin oli käsitettävää, että kommarit yrittivät aikanaan puffata Neuvostoliiton tekemisiä, mutta mistä ihmeestä voi johtua se, että nykyinen ryöstökapitalistinen ja nationalismia lietsomalla hallittu rosvovaltio-Venäjä on niin lähellä nykykommareiden sydäntä. Se on häpeällistä.

Kaasuputkiyhtiö Nord Stream palkkasi Paavo Lipposen lobbarikseen tarkoituksenaan tasoittaa putken tietä läpi suomalaisen lupaprosessin. Lipponen aloitti rivakasti kertomalla kaikelle kansalle, että kaasuputkiasian liittäminen muihin asioihin kuten puutulleihin tai Itämeren suojeluun on väärin. Paavon mukaan kaasuputki on Suomen kannalta pelkästään ympäristökysymys ja myös ympäristölainsäädäntöä pitää tässä asiassa kuulemma lukea suurpiirteisesti.

Eipä siinä mitään. Rahalla saa monenlaista – myös eläkeläispoliitikon puhemiehekseen. Toivottavasti Lipponen edes saa kunnon korvauksen prostituutiostaan.

MTV3:n uutiset tiesivät kertoa, että kunnat palkkaavat kouluavustajia entistä nihkeämmin, vaikka tarve kasvaa koko ajan. Erilaisista oppimisvaikeuksista kärsii uutisen mukaan jo viidennes koululaisista.

Siis mitä ihmettä? 20% eli yksi viidestä peruskoululaisesta on siis nykyään jollain tavalla oppimisrajoitteinen. Jotenkin tämä haiskahtaa kriteerien muuttumiselta. Silti kiistaton tilastotieto kertoo, että kahdeksan prosenttia peruskoululaisista on erityisopetuksessa. Tämähään kuulostaa aivan kamalalta. Yhtä kaikki suurimmalta osalta trendissä lienee kyse siitä, että oppilaiden oppimisvaikeudet osataan nykyisin havaita ja niitä osataan hoitaa – ennen nämä nykyiset oppimisrajoitteiset kategorisoitiin yleensä ryhmiin tyhmät, laiskat, lahjattomat ja hullut.

Kyse ei varmaankaan ole siitä, että Suomen reilusta puolesta miljoonasta peruskoululaisesta satatuhatta tarvitsisivat henkilökohtaisen kouluavustajan. Kuitenkin kouluavustajista tuntuu olevan huutava pula. Varsinainen ihme se ei ole, sillä kouluavustaja tienaa noin tonnin kuussa, vakinaista virkaa ei saa, vaan pätkätyötä on luvassa koko kouluavustajan uran ajaksi, ja työ on taatusti stressaavammasta päästä.

Tasavallan presidentti jyräsi yksimielisen valtioneuvoston sisäministeriön kansliapäällikön nimityksessä. Samalla hän tuli muuttaneeksi mieltään aiemmasta kannastaan, jonka mukaan presidentin ei hallituksen yksimielisiä nimitysesityksiä tulisi muuttaa. Mutta tällä kertaa paine oli liian kova. Sisäministeri Holmlund olisi esityksellään siirtänyt syrjään virkaa aikaisemmin hoitaneen naisdemarin ja tämä ei Haloselle käynyt.

Tämä oli oikeastaan aika selkeästi odotettavissa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääministeri Vanhanen viime viikolla julkisesti ilmoitti, että tällaisissa nimityksissä hallitus vain esittelee ja presidentti sitten nimittää tahtonsa mukaan, saattoi nähdä, että hallituksen yksimielisyys tässä kysymyksessä oli enemmänkin muodollista laatua. Rivien välissä Vanhanen oli valmis puukottamaan kokoomuslaista sisäministeriä selkään, mikä tuntui sopivan hyvin myös Haloselle. Nyt myös seuraavat viisi vuotta sisäministeriön virkamiehistöä johtaa demari, jonka suhteet Halosen lähipiiriin ovat niin moninaiset, että heikkohermoisempaa luulisi hirvittävän.

Halonen on toimikaudellaan käyttänyt hänelle perustuslain mukaan kuuluvaa nimitysvaltaa niin demarivetoisesti, että luultavasti moinen tullaan tulevaisuudessa estämään viemällä presidentiltä nimityksiin liittyvät valtaoikeudet tai ainakin supistamalla niitä merkittävästi. Tämä ei taida Halosta suuremmin häiritä, koska hänen valtaoikeuksiaan uudistus ei enää koske ja hänkin taitaa tietää, ettei Suomessa taideta hänen jälkeensä ihan heti demaripresidenttiä nähdä – hän kun ei seuraavaa presidenttiä nimitä.

Venäjän pääministeri valittaa, että USA häiritsee Venäjän sotatoimia Georgiassa. Venäjän presidentti puolestaan painottaa edelleen, että Venäjä ei käy sotaa Georgiassa.

Tällaista uutistekstiä löytyy, kunhan viitsii etsiä:

Georgian joukkojen toimintaa voi kuvailla vain sanalla 'kansanmurha', kun ottaa huomioon toiminnan massiivisen luonteen sekä sen, että se kohdistuu tiettyjä henkilöitä vastaan – siviilejä sekä alueella olevia rauhanturvaajia, jotka pyrkivät suoriutumaan velvollisuudestaan ylläpitää rauhaa. Saamamme informaatio vahvistaa, että mitä törkeimpiä rikoksia on tehty: ihmisiä on murhattu, poltettu elävältä, murskattu tankkien alle ja heidän kurkkujaan leikattu.

Uskon, että meidän on tehtävä kaikki voitavamme kerätäksemme todisteita näistä rikoksista, jotta voimme saattaa syylliset oikeuden eteen sekä antaa kansainvälisen yhteisön arvioida, mitä on tapahtunut. Samaan aikaan rauhaanpakottaminen ja syyllisten rankaisu luonnollisesti jatkuu.

Voisi kuvitella, että kyseessä on joku venäläinen propagandateksti, mikä se tietenkin tavallaan onkin. Kyseessä nimittäin on enemmän tai vähemmän tarkka käännös Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin johdannosta tilaisuudessa, jossa hän antoi Venäjän korkeimmalle syyttäjäviranomaiselle tehtäväksi valmistella oikeustoimia Georgiassa sotarikoksiin syyllistyneitä vastaan. Lienee turha kysyä, mikä konfliktin osapuoli tutkimuksissa paljastuu raakuuksien lähteeksi. Toisaalta sillä ei niin kovin suurta merkitystä ole, sillä syyllisten rankaisuhan on jo käynnissä, vaikka tutkimuksia vasta aloitellaan.

Että tällaista.

Danske pankin toimitusjohtaja on antanut lausunnon, jonka mukaan on on turha syyllistää Sampopankin johtoa taannoisista (ja yhä jatkuviista) tietojärjestelmäongelmista. Oikein! Syyllinenhän on ilmiselvästi Dansken ylimielinen johto.

Saksan parlamentin terveysvaliokunta on keksinyt kolme uutta välitöntä lainsäädäntöpanosta tarvitsevaa asiaa.

Ensinnäkin Kinder-munat on välittömästi kiellettävä, etteivät piltit syö munan sisällä olevia muovileluja. Toiseksi kolukirjoille on määriteltävä alhainen maksimipaino, etteivät nämä Kinder-munien syömisestä vapahdetut pikku nahkahousut nyrjäytä itseään kantamalla niitä koulun ja kodin väliä. Kolmanneksi nämä tukehtumiskuolemalta ja skolioosilta säästyneet pienokaiset tulee varjella päävammoilta säätämällä kypärän käyttö pakolliseksi alaikäisille pyöräilijöille.

Tohtorin mielestä ehdotetuista laeista pyöräilykypärän tekeminen pakolliseksi on jossain määrin perusteltu. Saksan parlamentin terveysvaliokunnan höpötykset nimittäin ovat varoittava esimerkki siitä, mitä pahimmillaan voi tapahtua, jos aivot saavat liikaa kolhuja jo nuorella iällä.

Guantanamon sotilastuomioistuin räpsäytti ensimmäisessä oikeudenkäynnissä reilun viiden vuoden vankeustuomion jollekin terrorismista syytetylle arabille. Tohtori kysyy, miksi ihmeessä siellä vaivaudutaan pitämään mitään oikeudenkäyntejä, kun samalla paasataan, että riippumatta tuomiosta, vankeja ei aiota vapauttaa?

"Veroalennuksissa tärkeintä on kohdentaminen. Kevennykset tulisi kohdentaa pieni- ja keskituloisille, koska silloin ne varmasti menevät kulutukseen ja se myös kannustaa pienituloisia työntekoon." Näin sanoo meille varmaankin hyvin ansaitulta kesälomalta palannut SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

Tohtori puolestaan sanoo, että populistisesti kohdennetut tuloveronalennukset kannustavat lähinnä inflaatiota ja jyrkentävät progressiota, mikä taas ei kannusta ketään työntekoon.

Hollantilainen tutkija hakkeroi kaksi eurooppalaista uunituoretta biopassia näytösluontoisesti alle tunnissa ja vaihtoi niiden siruille tallenetut kuvat. Eipä kuitenkaan huolta, koska suomalainen biopassi on sisäministeriön mukaan turvallisuudeltaan aivan eri luokkaa eikä sen peukalointi ole mahdollista.

Jotenkin suomalaisista biopasseista tulee mieleen suomalainen ydinvoima, joka eroaa kaikkien muiden maiden ydinvoimasta siinä mielessä, että suomalaisessa ydinvoimalassa ei minkäänlainen vakavampi onnettomuus ole mahdollinen.

Suomen Pietarin pääkonsulaatti on torpedoinut kirjailija Sofi Oksasen esiintymisen joulukuussa Pietarissa järjestettävillä runopäivillä. Syyksi on keksitty joku onneton tekosyy, vaikka oikeasti kyse tietenkin on siitä, että ulkoministeriön herrat pelkäävät Putinin lakeijoiden katsovan kieroon äkkivääristä joskin varsin oikeaanosuvista Viron ja Venäjän historiaa koskevista mielipiteistään tunnettua nuorta kirjailijaa.

Tohtorin silmään kirjailija Sofi Oksanen on kautta uransa vaikuttanut varsin vastenmieliseltä ämmältä, mutta siitä huolimatta konsulaatti olisi saanut jättää alleviivaamatta julkisesti sitä, kuinka rähmällään virallinen Suomi vieläkin on Venäjän suuntaan.

Moskovan valtionyliopiston (MGU) rehtori Viktor Sadovnitshy vakuuttaa, että yliopisto on aina ollut poliittisesti neutraali ja pysyy sellaisena vastakin.

Eilisen Hesarin pääkirjoitussivun Vieraskynä -kirjoituksessa vaadittiin vastavuoroisuutta Suomen (eli EU:n) ja Venäjän välisiin viisumikäytäntöihin. Ongelmat ovat moninaisia, joista esimerkkinä mainittakoon se, että Venäläiset saavat Schengen-alueen viisumin helpommin Suomen kuin muiden EU-maiden edustustoista, jolloin Suomen konsulaatti ruuhkautuu pelkistä viisumiasioista, sekä se, että siinä, missä venäläinen voi hakea ja saada EU-alueelle usean vierailun kattavan viisumin ilman ylimaallisia ponnisteluja, joutuu suomalainen käytännössä hakemaan kertaviisumeita ja maksamaan niistä virallisen maksun lisäksi pakollista suojelurahaa niin venäläiselle matkatoimistolle kuin venäläiselle vakuutusyhtiöllekin.

Tämä on kieltämättä todella typerää ja EU:n pitäisi osoittaa sen verran ryhtiä, että viisumiasioissa palattaisiin vanhaan selkeään diplomaattiseen käytäntöön, jonka mukaan viisumikäytännöt ovat aina vastavuoroisia. Jos joku maa lisää maahantulosäännöksiinsä jonkin uuden kiemuran EU-kansalaisille, tulisi vastaava simputus ottaa välittömästi käyttöön kyseisen maan kansalaisille EU-rajaa ylitettäessä siitä riippumatta, onko hommasta sen suurempaa hyötyä.

Erityisesti USA:n kanssa EU:lta on viime vuosina puuttunut täydellisesti kyky ja tahto helpottaa kansalaistensa elämää. Kerta toisensa jälkeen USA:ssa keksitään maahantulijoille joku uusi kyykytys muka terrorismin vastaisen taistelun tai kansallisen turvallisuuden takia ja kerta toisensa jälkeen EU:n puolelta annetaan virallinen lausunto, joka kuuluu pääsääntöisesti: "Voi, voi", jonka jälkeen asiaan alistutaan nöyrästi. Vastavuoroisuuden puuttuessa USA:ssa ei ole ainuttakaan poliitikkoa, jonka intresseissä olisi ajaa typeristä kyykyttämisistä luopumista, koska kyykytettäväksi ei pääsääntöisesti joudu yksikään USA:n vaaleissa äänestävä. EU:n tehtävä tässä asiassa on toimia vastavuoroisesti ja luoda amerikkalaisille yhtä näppärät maahantulomuodollisuudet valokuvauksineen, sormenjälkineen ja lippulappusineen, joissa mm. kysellään osallistumista vuosien 1933-1945 juutalaisvainoihin, jolloin käytäntöjen mielekkyyttä voidaan jossain vaiheessa alkaa miettiä uudelleen myös Yhdysvalloissa.

Tietenkin saman vastavuoroisuuden pitäisi olla itsestään selvyys myös Venäjän kanssa, vaikka sen tehokkuus olisikin varsin kyseenalainen, koska Venäjällä on vuosisatainen perinne oman maan kansalaisten kyykyttämisestä eikä viranomaissimputusta siellä enää pidetä juuri minään.

Superministeri Pekkarinen on ottanut populismista vaarin ja aikoo lähiviikkoina esittää, että energiantuottajia alettaisiin verottaa uudella verolla, jota jostain käsittämättömästä syystä kutsutaan nimellä windfall-vero. Veron idea on siinä, että päästökauppa aiheuttaa lisäkustannuksia niille sähköntuottajille, joiden tuotannosta aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, jolloin kateuslogiikan mukaan ne sähköntuottajat, jotka eivät kyseisiä päästöjä tupruttele, saavat taloudellista etua päästökaupasta, koska ne kuitenkin voivat myydä tuottamansa sähkön markkinahintaan. Tämä imaginäärinen etu siis pitäisi nyt verottaa pois.

Toisin sanoen Pekkarinen haluaa poistaa taloudellisen kannusteen olla tuottamatta hiilidioksidipäästöjä. Voiko enää typerämpää olla, jos hiilidioksidi kerran on pahapahapaha.

Porvarihallituksen julkaistu budjettiesitys on saanut ensimmäiset komenttinsa oppositiolta.

Vihreiden mielestä verohelpotukset olisi pitänyt suunnata enemmän pienituloisille ja lisärahaa olisi pitänyt saada joukkoliikenteelle. Demarit syyttävät hallitusta tempoilevasta talouspolitiikasta ja ihmettelee aikaisemmin kiristyneen tuloverotuksen keventämistä ja ruikuttaa budjetin suosivan hyvätuloisia. Perussuomalaiset taas ovat sitä mieltä, että Kepu on Kokoomuksen talutusnuorassa ja että budjetti suosii hyvätuloisia.

Etujärjestöistä MTK puolestaan kehtaa vieläkin ruikuttaa lisärahaa (vaatimatonta 30-50 miljoonaa euroa) maajussien tukiaisiin. Autoiljoiden mukaan budjetti edistää tiestön rappeutumista, mikä kyllä ainakin Ruuhka-Suomessa pitää paikkansa. Elinkeinoelämän edustajat sen sijaan ovat tyytyväisiä veronalennuksista riippumatta siitä, miten ne kohdistetaan.

Yleensä budjetti on hyvä, jos kaikki löytävät siitä jotain narinan aihetta. Tällä kertaa huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että oppositiopuolueiden edustajat pystyvät pitämään pokkansa samalla kun selittävät Kokoomuksen jyräävän Keskustan hallituksessa. Oikeastihan Kepu on koko hallituskauden saanut läpi käytännössä aivan kaiken, mutta päätöksissä maanviljelijät on näppärästi nimetty yrittäjiksi ja metsänomistajille suunnattu tulonsiirto metsäteollisuuden tukemiseksi.

Poliisi etsii edelleen muutama kuukausi sitten Oulunkylän ostarilla miehen törkeästi pahoinpidellyttä mieskolmikkoa. Miestä oli mukiloitu esimerkiksi pesäpallomailoilla ja hänen saamansa vammat ovat niin vakavia, että hän on edelleen toipilaana eikä ole työkykyinen.

Miksi uutiset ovat nykyään aina tällaisia? Miksei enää saada lukea ihmisten oikeustajua elähdyttäviä uutisia, kuten 1990-luvulla Hangon regatan jälkeen julkaistua uutista, jonka mukaan regatassa noin 15 pojanklopin ryöstöyrityksen kohteeksi joutunutta espoolaismiestä tutkittiin pahoinpitelystä epäiltynä, koska hän oli hieman kiivastunut päälleen käyneille 12-15 -vuotiaille kakaroille ja piessyt koko porukan? Kumpi on muuttunut, maailma vai lehtikirjoitukset?

Ruotsista kuuluu uutinen, jonka ruotiminen sopii hyvin Tohtorin päivän ympärileikkausteemaan. Siellä muslimityttöjä ja -naisia pakotetaan kuulemma koko ajan "immenkalvon korjausleikkauksiin", joita tehdään paitsi yksityisillä klinikoilla myös kunnallisilla terveysasemilla. Syy leikkauksiin on se, että tyttö pelkää tulevansa tapetuksi tai tytön sukulaiset menettävänsä kasvonsa, ellei tyttö hääyönään vuoda verta, kun hänen immenkalvonsa repeää.

Kerrataanpa hieman. Tyttö alistuu raaan väkivallan pelossa kivuliaaseen operaatioon, jonka tarkoituksena on varmistaa, että hän myöhemmin kokee lisää kipua ja vuotaa verta. Voiko enää sairaampaa olla? Ja lääkärit vielä kehtaavat suorittaa moisia operaatioita. Hyi!

Vaikka edellä oleva onkin jo itsessään ihan riittävän aivokuollutta kidutusta, niin oivan lisämausteen asiaan tietenkin tarjoaa se, että kaikki naiset eivät suinkaan vuoda verta ensimmäisellä yhdyntäkerralla, vaikka mies ei kuuluisikaan Ruben Stillerin takavuosina lanseeraamaan pienimunaisten miesten kerhoon.

Tohtori viitsi lomallaan lukea Suomen Kuvalehden viime viikon numeron vasta nyt, kun seuraavakin numero lienee jo postissa. Heti kannessa oli otsikko, joka antoi toivetta siitä, että Suomenkin ns. laatulehdistö on heräämässä vallitsevaan kehitykseen. Tohtorin huomion kiinnitti otsikko: "Meitä hivutetaan kohti valvontayhteiskuntaa".

Itse juttu oli ihan kohtuullinen avaus asiasta, mutta mielenkiintoista jutussa oli se, että käytännössä kaikki lisääntyvän valvonnan kritiikki laitettiin haastateltujen asiantuntijoiden tai ihmisoikeusaktiivien lausunnoiksi. Jutun kirjoittajan kriittistä näkökulmaa kyttäysyhteiskuntaa ja poliisivaltiota kohtaan saa hakea vaikka suurennuslasilla mutta silti on tyytyminen varsin laihoihin tuloksiin.

Tohtori on kuitenkin tyytyväinen, että asiaa pidetään esillä ja toivoo, että Suomen Kuvalehti ja valtakunnan muu "laatumedia" ei jatkossakaan unohda kansalaisten oikeuksia yksityisyyteen. Toivottavasti tulevaisuudessa tyylilaji myös terävöityy hieman ja kansalaisten kyttäystä ajavat poliitikot ja lobbarit tuodaan julkisuden riepoteltavaksi ansaitsemassaan valossa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on tuomassa eduskuntaan lakiehdotusta, jonka mukaan ympärileikkaukset olisivat hyväksyttäviä, kunhan ne tekee lääkäri ja ne tehdään vanhempien toiveesta sekä lapsen suostumuksella. Tällä hetkellä poliisin tietoon tulevat ympärileikkaukset tutkitaan törkeinä pahoinpitelyinä.

Ensi vilkaisulla kaikki on ihan kunnossa. Leikkauksen tekisi terveydenhuollon ammattilainen ja operaatioon olisi kaikkien asianomaisten yhteinen tahto ja hyväksyntä.

No ei sentään! Hanke on väärin useammallakin tasolla ja loukkaa niin tasa-arvoa, ruumiillista itsemääräämisoikeutta kuin lääkärien ammattietiikkaakin.

Ensinnäkään tyttöjen ympärileikkauksia ei edelleenkään tulla sallimaan, kuten oikein onkin. Miksi siis poikien sukupuolielimiä saisi silpoa ilman lääketieteellistä perustetta, mutta tyttöjen ei? Lisäksi ympärileikkaukset tehdään yleensä vastasyntyneille, joten heidän puolestaan "lapsen suostumuksen" antaa lapsen vanhemmat – naurettavaa, sillä toki tyttöjenkin sukupuolielimien silvonta yleensä tapahtuu lapsen vanhempien toiveesta. Vaikka lainsäädännön pääasiallinen tarkoitus tuntuukin nykyään olevan ihmisten kyykyttäminen ja suuryritysten voittojen suojelu, niin oikeasti lakien pitäisi lähtökohtaisesti suojella niitä, jotka eivät itse itseään pysty suojelemaan. Tässä tapauksessa suojelua tarvitsevat siis pienet lapset, joiden kikkeli ollaan silpomassa ilman ensimmäistäkään järkevää syytä samalla aiheuttaen heille elinikäinen vamma.

Kaiken huipuksi toimenpiteet laitetaan lääkärien tehtäväksi, jolloin lääkärin on siis suoritettava täysin terveelle puolustuskyvyttömälle lapselle amputaatio. Jos lääkäri ei tähän alistuessaan riko eettistä normistoaan vastaan, niin sitten kyseinen normisto on aika joustava. Suomessa käytössä olevassa lääkärinvalassa sanotaan mm. seuraavasti: "Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä", ja: "Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti". Siinäpä pohdittavaa lääkärille, jonka vastaanotolle tuodaan vastasyntynyttä silvottavaksi.

Apotemnofilia on sairaus, jossa henkilöllä on halu amputoida itseltään terve raaja. Tohtori ei tiedä, minkä niminen sairaus on kyseessä, jos henkilö haluaa amputoida osan toisen ihmisen kikkelistä, mutta epäilee vahvasti, että kyseessä on joko äärifeministinen aggressio tai fundamentalistisen uskonnon sumentama mieli. Oli mikä oli, niin julkisen vallan ei pidä moiselle typeryydelle antaa hyväksyntäänsä.

Kilpailuvirasto ehdottaa, että lopetetuilta analogisilta TV-lähetyksiltä vapautuneet taajuudet huutokaupattaisiin palveluntarjoajille. Ehdotuksen mukaan huutokauppa toteutettaisiin niin, että ostaja voisi myydä taajuuksia myös eteenpäin.

Tohtori ennustaa kuitenkin, että hallitus päätyy antamaan taajuudet ilmaiseksi tai nimellistä korvausta vastaan. Onhan se tietenkin niin, ettei mitään huutokauppoja kannata järjestää, kun paljon pienemmällä vaivalla taajuudet saa lahjoitettua vaikkapa ranskalaiselle Digitalle, joka sitten hyvää hyvyyttään välittää TV-yhtiöiden ohjelmat kansalaisille – ei toki ilmaiseksi, mutta mehevää korvausta vastaan.

Italian pääministeri kehuskeli maansa rivakoita toimia korruptiota vastaan viime viikon G8-huippukokouksessa. Erityisesti hän piti mainitsemisen arvoisena sitä, että Italiassa korruption vastaista taistelua koordinoi erityinen korruption vastainen virasto.

Häneltä pääsi kaikessa hötäkässä unohtumaan, että hän itse asiassa määräsi kesäkuussa mainitun antikorruptiokomission lakkautettavaksi säästösyistä. Lakkautuksella veronmaksajien rahoja säästyy vuosittain noin kahdeksansataatuhatta euroa (800000€).

Kun tämä säästöpäätös liitetään Berlusconin lainsäädäntöprojekteihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on hänen itsensä suojeleminen korruptiosyytteiltä, voi vain ihmetellä paria asiaa. Ensinnäkin, kuinka käsittämättömän tyhmiä italialaiset ovat, kun valitsevat mokoman roiston vallankahvaan kerran toisensa jälkeen? Toiseksi, kuinka äärimmäisen kädettömiä tumpeloita ovat Berlusconin vasemmalle kallellaan olevat poliittiset vastustajat, kun eivät pääse hänestä eroon, vaikka hän kuinka latoisi aseita vastustajiensa käsiin?

Tosin on yksi asia, josta suomalaisten poliitikkojen soisi ottavan oppia Berlusconista. Berlusconi ei nimittäin kumartele pätkääkään EU:hun päin, vaan ajaa täysin häikäilemättä maansa etua sekä yleisellä tasolla että kussakin hallitusten välisessä päätöksessä erikseen. Suomalaiset kuvittelevat pääministeri Vanhasen johdolla, että alistumalla kiltisti milloin mihinkin älyttömyyteen lopussa kiitos seisoo ja pian myönnytykset saadaan takaisin korkojen kanssa. Tällaiselle kuvitelmalle EU-pelurit, kuten Berlusconi ja Puolan Lech Kaczynski nauravat paskaisesti, vaikka eivät ehkä yleensä ihan suoraan päin naamaa, herrasmiehiä kun ovat.

Valtiosihteeri Raimo Sailas kertoi, että inflaation takia kohonneita elinkustannuksia ei pidä kompensoida palkankorotuksilla. Viisaasti sanottu. Palkkaratkaisujen pitää toki perustua työnantajan maksukykyyn eikä mihinkään sokeisiin indeksiehtohin.

Demariksi Sailas on niin viisas mies, että seuraavaksi hän varmaan kertoo, että jatkuvia sosiaalimenoja ei sovi rahoittaa velkarahalla eikä uuden miljardi euroa vuodessa maksavan menoautomaatin rahoitukseksi riitä yhden valtionyhtiön myyminen miljardilla eurolla. Sääli vain, että erityisesti Sailaksen omilla puoluetovereilla on vielä tekemistä näiden itsestäänselvyyksien sisäistämisessä.

Pienkauppiaita kuulemma ärsyttää suuret ABC-liikennemyymälät, sillä ne saavat – huoltoasemia kun muka ovat – olla auki vapaasti, samalla kun kauppojen aukioloa säädellään tarkasti. Tohtori uskaltaa yhä toivoa, että hallitus ottaisi tässä asiassa päänsä perseestään ja vapauttaisi kauppojen aukioloajat lakiin perustuvista rajoituksista. Asia kuuluu superministeri Pekkarisen toimialaan, joten luulisi mokoman pikkuasian hoitamiseen riittävän resursseja. Tarvittava lakitekstikin nimittäin on jo olemassa ajalta, jolloin pikkujoulukahville unohtuneet Kokoomuksen pölvästikansanedustajat unohtivat käydä äänestämässä jo lukkoon lyödyn lain läpi.

Helsigin yliopiston kaikkitietävä professori Tuomas Forsberg kertoi, että USA:n uuskonservatiivinen hallito oli päättänyt hyökätä Irakiin jo ennen syyskuun 11. terrori-iskuja ja saivat iskuista vain hyvän tekosyyn hyökkäykselleen. 98% USA:n ulkopuolisista kansalaisista on samaa mieltä ja mitä luultavimmin myös oikeassa. Sääli, ettei Forsberg nähnyt asiakseen esittää näkemykselleen mitään todisteita, kunhan vain muuten louskutteli leukojaan.

Suomalaista USA-vihaa mukaillen hän myös kertoi, että USA:n presidentinvaalien tulos voi olla ratkaisevan tärkeä Yhdysvaltain ja Euroopan Unionin välisten suhteiden kannalta. Forsbergin mukaan Barack Obaman valinta "saattaisi palauttaa eurooppalaisten menettämää luottamusta Yhdysvaltoja kohtaan". Ilmaan roikkumaan jää arvio siitä, että John McCain syventäisi presidenttinä epäluuloa ennestään. Moinen arvio on yksisilmäinen niin monella tasolla, että oikein hävettää yliopistomiehen puolesta. Ensinnäkin McCainin asenne ns. trans-atlantiseen yhteistyöhön niin kaupan kuin puolustuksenkin osalta on ollut perinteisesti myönteinen. Obama ei juuri asiaan ole ottanut kantaa, vaan hän on lähinnä keskittynyt "tuomme muutoksen" -retoriikkaan, jonka latteudelle antaa sisältöä oikeastaan vain Bushin hallinnon arroganssi. Toiseksi on aika nurkkakuntaista nostaa USA:n ja EU:n suhteiden keskeiseksi ongelmaksi nimenomaan eurooppalaisten epäluulo amerikkalaisia kohtaan, sillä epäluulo on perinteisesti molemminpuolinen luonnonvara.

USA ei varmasti ota Euroopan Unionia vakavasti kansainvälisenä sopimuskumppanina niin kauan, kun EU:n jäsenet eivät pääse sopuun edes pelisäännöistä, joilla heidän yhteisöään hallitaan. Sitä odotellessa Yhdysvallat tietenkin pyrkii kahdenvälisiin neuvotteluihin yksittäisten EU-maiden kanssa asiassa kuin asiassa, jolloin USA:lla on aina vahvempi neuvotteluasema suhteessa pienempään eurooppalaiseen valtioon ja samalla voi nakertaa EU:n yhtenäisyyttä tulevaisuuden varalle, jolloin esimerkiksi kauppasuhteet voivat tulehtua entisestään.

USA:n viranomaisten keräämä lista tunnetuista ja epäillyistä terroristeista on uutistoimisto AFP:n uutisen mukaan kasvanut yli miljoona nimeä käsittäväksi tietokannaksi. Siinäpä sitä riittää FBI:lle vahdittavaa. Myös liikenneturvallisuusvirasto TSA:lla on kylliksi puuhaa, kun pitää antaa lentokentillä kättä nenään kaikille, jotka joko henkilökohtaisesti tai kaiman muodossa ovat päätyneet listalle.

YK:n turvallisuusneuvosto ei saanut aikaiseksi pakotepäätöstä Zimbabwea ja erityisesti sen diktaattoria Robert Mugabea vastaan. Pysyvistä jäsenmaista kaksi – Kiina ja Venäjä – käyttivät veto-oikeuttaan ja vastaan äänestivät lisäksi Etelä-Afrikka, Libya ja Vietnam.

Tämä ei oikeastaan yllätä ketään. Kiina, Libya ja Vietnam ovat diktatuureja, joiden intresseissä ei tietenkään ole diktaattorien ja diktatuurien kansainvälinen tuomitseminen. Venäjän hallintomalli on sekin niin epädemokraattinen, ettei sekään halua antaa maailmalle signaalia, jonka mukaan olisi ihan OK puuttua maan asioihin, jos maan johto huijaa vaaleissa ja käyttää väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan. ANC:n johtama Etelä-Afrikka puolestaan on perinteisesti silitellyt Mugabea myötäkarvaan.

Taas on nähty oivallinen esimerkki siitä, ettei YK:sta ole demokratian edistäjäksi tai edes räikeimpien väärinkäytösten oikaisijaksi.

STT välitti meille tänä aamuna tiedon, että suomalaiset maksavat ruuasta kaksinkertaista hintaa verrattuna saksalaisiin. Suomi oli tutkituista Euroopan maista kaikkein kallein.

Vähemmän yllättävä oli uutiseen mukaan otettu rutiinivalhe, jolla kohtuutonta hintaeroa selitetään. Uutisen mukaan "Suomen ruokakustannuksia kasvattaa syrjäinen sijainti sekä hajallaan asuva vähäinen ihmismäärä. Kuljetus- ja varastointikustannukset nousevat suuriksi tiiviimmin asuttuihin alueisiin nähden."

Totta tietenkin on, että uutisessa mainitut syyt nostavat ruuan hintaa Suomessa. Vaikutus ei kuitenkaan ole lähelläkään tutkimuksen osoittamaa hintaeroa, vaan oikea syy löytyy muualta. Täysin huomiotta on uutisessa jäänyt keskittynyt tukkusektori, vähittäiskaupan maltillinen kilpailu sekä koko elintarvikeketjuun pesiytyneet rakenteelliset monopolit.

Ei siinä mitään, että ranskalaiset onnistuvat sotkemaan Suomen lipun värit, sillä onhan se monimutkainen graafinen asetelma, koska siinä on suorastaan kahta väriä. Mutta se on hiukan ärsyttävää, että ranskalaiset ottivat asian kuuleviin korviinsa vasta, kun Suomen ulkoministeriö asiasta virallisesti huomautti.

Kansalliset symbolit ovat tärkeitä ja niille annetaan usein vähän turhankin paljon painoa. Ne kuitenkin ovat kansalaisten sydämissä heidän oman maansa keskeisimpiä tunnusmerkkejä ja ei takuulla ole EU:n kannatukselle hyväksi, että ranskalaiset töpeksivät tuollaisissa asioissa nimenomaan EU-puheenjohtajan tehtävää hoitaessaan. Siispä nyt asia kannattaisi hoitaa kiireen vilkkaan kuntoon sen sijaan, että annetaan kuva suomalaisista pikkumaisena kansana, joka jaksaa marista jostain lipusta, joka ei ole trikolori eikä edes EU:n tähtilippu.

EU:n uudet passisäännöt edellyttävät, että passeihin tallennetaan valokuvan lisäksi myös passinhaltijan sormenjälki, jotta toisen henkilön passin käyttäminen olisi entistä hankalampaa. Tämän asian varjolla sisäministeriö aikoo ujuttaa passilakiin säädöksen, jonka mukaan sormenjäljet talletetaan paitsi passiin myös keskitettyyn sormenjälkirekisteriin. Tekosyyksi on keksitty se, että tällä estetään kansalaista saamasta kahta passia eri henkilötiedoilla.

Tosiasiassa syy tietenkin on se, että kansalaisten sormenjäljet halutaan rekisteriin ihan muuten vain ja passilain varjolla asia on helposti toteutettaessa. Kun sormenjälkirekisteri on perustettu, on vain ajan kysymys, koska kansalaisten sormenjäljet ovat viranomaisten käytettävissä käytännössä mihin tahansa tarkoitukseen. Siihen ei nimittäin tarvita enää kuin yksi kaltoin kohdeltu lapsi, että jokainen poliisin pääsyä sormenjälkirekisteriin vastustava leimataan pedofiiliksi. Sellainen on tämän maan tapa ja siksi mitään ylimääräistä tietoa ei ikinä pitäisi rekisteröidä.

USA:n turvallisuusministeriön virkailija on tehnyt ehdotuksen, jolla lentoliikenteen turvallisuus viimein laitetaan kuntoon ja ikävyyksiä aiheuttavat matkustajat ojennukseen. Ehdotuksen mukaan nykyisin käytössä olevat tarkastuskortit korvattaisiin turvarannekkeilla, johon tallennettaisiin matkustajan ja matkan tiedot. Rannekkeella voitaisiin myös seurata matkustajan ja hänen matkatavaroidensa liikkeitä lähtöselvityksen ja lennolle nousun välillä. Sokerina pohjalla rannekkeessa on ominaisuus, jolla matkustajalle voidaan tarvittaessa antaa kunnon sähköshokki. Shokki on niin voimakas, että se naulitsee saajansa liikuntakyvyttömäksi usean minuutin ajaksi, mutta on kuulemma silti kaikista muista sähköshokkivimpaimista poiketen täysin turvallinen.

Idea on epäinhimillisyydessään ja typeryydessään niin käsittämätön, että Tohtori suorastaan malttamattomana odottaa, milloin amerikkalaiset ottavat sen käyttöön. Tietenkin ranneke on täysin vapaaehtoinen, mutta toisaalta lentokoneella matkustaminenkin on etuoikeus eikä sitä välttämättä tarjota epäilyttäville turvarannekkeettomille nahjuksille.

Hauska puoli ehdotuksessa tosin on, että kuulutus: "Matkustaja Möttönen, tämä on ehdottomasti viimeinen kuulutus lennolle XY666 Las Vegasiin. Saapukaa välittömästi lähtöportille 42. *bzzt* *bzzt*", ei harmita tupakkahuoneessa jumittavan matkustajan takia viivästyvää lentoa odottavia läheskään niin paljon kuin ennen.

Juuri kun ehdittiin kuulla, että Britannian ylin tuomari on valmis soveltamaan muslimien sharia-lakia maansa tuomioistuimissa, niin kuuluu lisää kummia. Britannian poliisivoimissa on nimittäin valmisteilla säännös, jonka mukaan moskeijoissa etsintöihin käytettävien poliisikoirien on käytettävä tassuissaan tossuja. Syy tähän älyttömyyteen on kuulemma siinä, että halutaan välttää konflikteja, koska monet muslimit pitävät koiria "saastaisina" eläiminä.

Tämä luonnollisesti on aivan niin hölmöä kuin miltä kuulostaakin. On oikeasti hyviäkin syitä siihen, ettei koiria pitäisi päästää johonkin tiloihin. Joissain asunnoissa saattaa asua vakavasti allergisia tai astmaattisia ihmisiä, joille koira saattaa tuottaa todellisen hengenvaaran, ja sairaaloissa koirat voivat tuottaa tartuntariskin; ei suurta mutta ylimääräisen kuitenkin. Yleensäkin poliisikoiran kanssa kasvotusten joutuminen on kenelle tahansa traumaattista eikä sitä traumaattisuutta tassutossuilla juuri vähennetä.

Kukaan ei halua poliisikoiraa eikä poliisia kotiinsa tai muuhunkaan yksityiseksi kokemaansa paikkaan. Laki kuitenkin on sellainen, että mikäli poliisilla on peruste tällaiseen tilaan tunkeutua, niin mukana voi tarvittaessa olla poliisikoira tai -koiria. Jos jäniksenpasseja aletaan jakaa, niin kaikella kohtuudella olisi syytä aloittaa ihmisten tunteiden suojelu siitä, että poliisit pyrkisivät olemaan tunkeutumatta ihmisten koteihin syyttä – koirien kanssa tai ilman.

Leicesterin alueen imaami, joka säännöllisesti kommentoi uskonasioita ja vähän muitakin BBC:lle piti kommentissaan koirien tossuttamista hätävarjelun liioittelemisena. Hänen mukaansa muslimit vierastavat koiria, mutta kyseessä on vain kulttuurillinen asia, jossa muslimien pitäisi osoittaa suvaitsevaisuutta koirista pitäviä brittejä kohtaan. Tämä kertookin jo ihan riittävästi siitä, kuinka pitkälle yliymmärtämisen puolelle Britannian pakkosuvaitsevaitsijat ovat jo ehtineet. Toki imaami epähuomiossa kertoo varsin selvästi myös sen, etteivät Britannian muslimit pidä itseään britteinä.

Vuosittainen uutisointi Suonenjoen mansikoista on alkanut. Vaikka se onkin vuodesta toiseen käytännössä yhtä turhanpäiväistä jaaritusta, niin nyt on mukana myös pieni maatalouspoliittinen aspekti.

Kepulainen maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on nimittäin päättänyt ottaa harkintaan sen, että Suonenjoen mansikanviljelijät saisivat valtiolta korvauksia vahingoista, jotka raekuuro aiheutti noin 15 hehtaarin mansikkaviljelyksillä. Suomessa on olemassa satovahinkolaki, jonka perusteella katokorvauksia viljelijöille maksetaan, mutta mansikka ei lain piiriin kuulu. Tohtori ehdottaa, että valtio korvaa täysimääräisesti raekuuron aiheuttamat tuhot, jos pystytään osoittamaan, että valtio on kyseisen raekuuron tilannut. Muuten mansikanviljelijät kantakoot yrittäjäriskinsä siinä missä muutkin kansalaiset.

Miksi ihmeessä maajusseja pitää tässäkin asiassa kohdella eri tavalla kuin muita yrittäjiä, palkansaajista puhumattakaan? Jos palkansaaja menee fattaan selittämään, että elämä on vähän potkinut päähän ja tuelle olisi käyttöä, niin sieltä tulee kättä nenään tasan niin kauan, kun henkilöllä on säästöjä tai muuta omaisuutta, jolla elää.

Nicholas Phillips, Englannin ja Walesin tuomioistuinlaitoksen korkein tuomari on ottanut julkisuudessa kantaa sen puolesta, että Britannian tuomioistuimissa voitaisiin joissain tapauksissa soveltaa islamilaista sharia-lakia. Lordi Phillips viittasi lausunnossaan lähinnä riita-asioiden sovitteluun tapauksissa, joissa molemmat osapuolet hyväksyvät sharian käytön. Samalla hän rajasi mahdollisuuksien ulkopuolelle shariaan kuuluvien epäinhimillisten rangaistusten soveltamisen.

Rajoitettunakin tällainen kehitys on erittäin vaarallista. Jos jossain riita-asiassa molemmat osapuolet haluavat sovitella riitansa uskonnollisten opinkappaleiden mukaan, niin pyytäköön sitten sovittelijaksi uskontonsa papin, imaamin, rabbin, gurun tai vaikka viidennen asteen operoivan thetanin. Jos riita jatkuu, niin sitten asia ratkaistakoon tuomioistuimessa, mutta siellä tuomari tulkitkoon ainoastaan maallisia lakeja.

Jos oikeuslaitokseen aletaan hivuttaa uskontoon perustuvia ratkaisuja, niin se tie on loputon. Sen päässä odottaa sekasorto ja ääriliikkeiden nousu. Jos islamilainen voisi saada riitansa ratkaistavaksi valtiollisessa oikeudessa sharian mukaisesti, niin yksi sataprosenttisen varma seuraus tästä olisi se, että monet islamilaiset naiset joko suostuisivat perheoikeudellisten asioittensa ruotimisen sharian mukaisesti tai menettäisivät henkensä ns. "kunniamurhan" kautta. Länsimaisella oikeuslaitoksella on historiassaan monta mustaa hetkeä, mutta yli tuhat vuotta vanhojen uskonnollisten lakien soveltamista 2000-luvun Euroopassa se ei sentään syntisäkkiinsä kaipaa.

Zimbabwesta on ilmaantunut salaa kuvattu video, jossa näytetään käytännössä, miten vaalituloksen oikeellisuudesta pidetään huolta. Videossa zimbabwelaisen vankilan virkailijat käyvät äänestämässä ja heidän esimiehensä komentaa äänestäjät avaamaan äänestyskuorensa ja näyttämään äänestyslipun ennen kuoren uudelleen sulkemista ja pudottamista uurnaan.

Oikeastaan tämä uutinenkin on jo vähän turha, sillä kaikki tietää jo, että Mugaben pellevaalit olivat alusta loppuun huijausta. Tällainen uutinen saattaa antaa joillekin kuvan jollain lailla yksittäisestä vilpistä, kun tosiasiassa suuressa osassa Zimbabwea Mugabea vastaan äänestäminen olisi tiennyt hengen menoa tai ainakin kunnon selkäsaunaa – niin ja tietenkin äänestämisen jäämistä yritykseksi.

Hesarin otsikon mukaan Suomen viranomaiset haluavat lisätä Internetin valvontaa rasismin pelossa. Jutun leipätekstissä valvontaa, etenkin blogien kyttäämistä, kannattivatkin jo "suomalaiset", ikäänkuin moisen ehdotuksen takana olisivat sankat kansanjoukot.

Jälleen kerran Hesarin kritiikittömyys sananvapausasioissa jaksaa hämmästyttää. Mikä tahansa ehdotus, jonka tekee valtakunnansyyttäjä Mika Illman ja jota kannattaa pakolaisvaltuutettu Johanna Suurpää – tai päinvastoin – tuntuu Suomen "johtavassa sanomalehdessä" saavan yllin kyllin palstatilaa ja myötäsukaista arviointia, josta voisi päätellä kyseessä olevan vähintäänkin miljoonapäisen kansalaisliikkeen ajama asia tai ainakin lähes kaikkien viranomaisten sydämen asia. Tämä siis sen sijaan, että mainittaisiin kyseessä olevan kahden monikulttuuriuskärpäsen pureman vinksahtaneen vasurikontrollifriikin höpinä, joka kannattaisi unohtaa ilman sen kummempaa käsittelyä.

Venäläisyrittäjät ovat alkaneet tarjota Pietarin ja Helsingin välisiä taksimatkoja. Alle 40 eurolla asiakas kuljetetaan ovelta ovelle. Matkaa tuolle välille kertyy nelisensataa kilometriä, joten kiskurihinnasta ei tosiaankaan ole kysymys. Jos ottaa suomalaisen taksin vaikkapa Helsingin rautatieaseman taksitolpalta, niin Pietariin päin matkaava pääsee neljällä kympillä juuri ja juuri Sipooseen – ensi vuodenvaihteen jälkeen tuskin sinnekään, vaan matka katkeaa jo Helsingin puolella. Vaikka matkaan lähtisi omalla autolla, niin Suomesta 40 eurolla täytetty keskivertohenkilöauton bensatankki olisi jo ennen Viipuria tyhjä kuin Pekkarisen vaalikassa.

Tällaiseen hävyttömyyteen on toki saatava tolkku ja sitä tolkkua jakaa Suomen aina valpas Rajavartiolaitos. He sakottavat venäläistakseja rajalla nykyään jo päivittäin perusteenaan luvaton taksitoiminta. Suomen ja Venäjän välillä ei nimittäin ole rajan ylittäviä taksikyytejä koskevaa valtiosopimusta, joten periaatteessa venäläistaksi tarvitsisi suomalaisen taksiluvan, jotta se voisi kuljettaa matkustajansa perille myös Suomen puolelle rajaa.

Kun tieto päivittäisestä sakottamisesta yhdistetään valistuneeseen arvaukseen siitä, että tuskin näitä ylikansallisia pietarilaistaksifirmoja kovin montaa on, voisi joku ehkä miettiä, miksi rikos sen kun rehottaa. Voisiko syy olla siinä, että venäläiset taksikuskit eivät välitä paskan vertaa saamastaan sakosta, sillä Suomen ja Venäjän väliltä puuttuu myös sakkojen perimisen mahdollistava valtiosopimus.

Mitäpä jos pietarilaiset taksit alkaisivat kutsua itseään charter-busseiksi? Päätellen Temppeliaukion kirkon ympärillä päivittäin kokoontumisajojaan pitävistä kymmenistä venäläisissä rekisterikilvissä olevista seuramatkalaisia kuljettavista tilausbusseista, heidän toimintansa laillisuuteen ei rajamiehillä ole huomauttamista. On muuten mielenkiintoinen yksityiskohta, että moni näistä venäläisbusseista on nimikoitu saksalaisen matkatoimiston maalauksin ja matkustajat ovat – niin – saksalaisia turistejapa tietenkin.

Puolan presidentti Lech Kaczynski ei allekirjoita Lissabonin sopimusta, koska se on hänen mukaansa tarpeetonta sen jälkeen, kun irlantilaiset hylkäsivät sopimuksen kansanäänestyksessä.

Asiallisesti presidentti on tietenkin oikeassa, mutta hieman hän ujostelee oikeata syytä jättää sopimus vahvistamatta. Varsinainen syyhän on tietenkin se, että Kaczynski haluaa maansa Irlannin rinnalle iltalypsämään myönnytyksiä sopimukseen, kun sopimusta aikanaan aletaan sorvaamaan irlantilaisille kelpaavaan muotoon.

Kovin suuri ennustaja ei tarvitse olla huomatakseen myös sen, että ennemmin tai myöhemmin iltalypsäjien joukkoon liittyy myös Silvio Berlusconin omistama hallitsema Italia.

EU-iltalypsyssähän ei sinänsä ole mitään paheksuttavaa. Tohtoria pistää vain vihaksi se, että Suomen hallitus pelaa aina korttinsa etukäteen, jolloin jatkoneuvotteluissa on vain yksi suunta: uusia myönnytyksiä on tehtävä "yhteisen edun nimissä".

Uutistoimisto AFP kertoo, että iranilaiset aikovat kaivaa raja-alueelleen 320000 hautaa, jotta nämä ovat sitten kätevästi valmiina kaatuneita vihollissotilaita varten, jos USA tai Israel hyökkää maahan. Asiasta kertoi kenraali Mir-Faisal Bagherzadeh.

Ihan hienoa propagandaa, mutta voisi kuvitella jopa keskivertoiranilaisen tajuavan – muunmaalaisista puhumattakaan, että mikäli USA ja Israel päätyvät sotilaalliseen ratkaisuun Iranin ydinohjelman taltuttamiseksi, se tarkoittaa käytännössä, että Iranin ydinlaitokset pyyhkäistään maan pinnalta intensiivisellä ilmapommituksella. Vaikka iranilaiset pudottaisivat joka ainoan hyökkäävän lentovimpaimen ja telottaisivat pilotit, niin siitä ei vielä kovin paljoa haudantäytettä saisi.

Zimbabwessa astuu tänään presidentin virkaan tuttu mies. Väkivaltaisen vaali-ilveilyn jälkeen Robert Mugabe vannoo pilkkanaan pitämänsä virkavalan jo neljänsien peukaloitujen vaalien jälkeen.

Tästä eteläisen Afrikan Ceausescusta kirjoitettiin aikanaan suomen lehdistössä mm. seuraavasti: "Mugabe kuuluu niihin afrikkalaisiin kansanjohtajiin ja valtiomiehiin, joilta monet muunväriset poliitikot voisivat oppia eräitä tärkeitä asioita", ja seuraavasti: "Mugabe on epäilemätä realisti, joka pystyy nousemaan poliittisten intohimojen, kostonhalun ja ideologisten tunteenomaisuuksien yläpuolelle paremmin kuin monet valkoisten ns. kulttuurikansojen johtajat".

Itse Mugabe on puolestaan vakuuttanut, ettei opposition pääse Zimbabwessa valtaan hänen elinaikanaan. Tiukan paikan tullen Mugabe sanoo olevansa kannattajineen valmis ajamaan maansa täyteen sisällissotaan pitääkseen opposition pois vallankahvasta. Jos Zimbabwen muutos tosiaan vaatii sen, että Mugabe potkaisee tyhjää, niin toivottavasti se tapahtuu mahdollisimman pian. Ikävä kyllä jo 84-vuotias Mugabe on ainakin toistaiseksi osoittautunut ikävän sitkeähenkiseksi.

Hämeenlinnassa kuluneella viikolla olivat leivättömän pöydän ääressä kaksi päiväkodin työntekijää, jotka syytteen mukaan näkivät työtehtävissään asiakseen pakottaa voimakeinoin 2-4 vuotiaita lapsia syömään ja vieläpä pakottamaan erään 2-vuotiaan lapsen syömään kertaalleen oksentamansa murot uudelleen. Juttuun liittyy myös muuta lasten kaltoin kohtelua.

Jos syytteet ovat totta, niin syytetyt ansaitsisivat huomattavasti tuntuvammat seuraamukset kuin syyttäjän ajamat sakkorangaistukset. Vähintäänkin potkut, ehdollinen vankeusrangaistus ja takuut siitä, etteivät moiset "hoitoalan ammattilaiset" enää ikinä työskentele lasten parissa, olisivat paikallaan. Ylipäänsä he saavat olla tyytyväisiä, ettei joku suivaantunut lapsen isä – tai äiti – ole jo sotkenut heitä suohon.

Keskustan varapuheenjohtaha kertoi tänään julkiselle sanalle seuraavaa koskien aikaisempaa suunnitelmaansa haastaa Keskustan istuva puheenjohtaja Matti Vanhanen vuoden 2010 puoluekokouksessa sekä viimeisen kuukauden vellonutta vaalirahoituskeskustelua: "Onko puheenjohtajuus tavoittelemisen arvoista, sitä joutuu nyt painavasti punnitsemaan. Tohdin sen sanoa, että viimeaikaisella keskustelulla on ollut vaikutusta myös siihen, että oma motivaationi on kehittynyt heikentyvään suuntaan. Olen hyvin innostunut nykyisistä tehtävistäni, mutta emmehän me olisi ihmisiä, jos tällainen ei olisi jättänyt jälkeä."

Suomeksi sanottuna Lehtomäki laittautuu uhrin osaan, vaikka hän olikin yksi vaalirahoitustaan pimittäneistä.

Huomasiko muuten kukaan, kuinka paljon tuo Lehtomäen kommentti muistutti edesmenneen presidentti Urho Kekkosen lausuntoja? Lehtomäki on tainnut tutkia idolinsa uraa ja puheita varsin tarkasti, mikä sinänsä on aivan paikallaan. Mutta eihän noin vanhanaikainen puheenparsi peiteltyine uhkauksineen syrjään astumisesta sentään kovin hyvin istu nuorelle naiselle, joka ei sentään aivan vielä ole Kekkosen tapaan juurtunut kansakunnan kaapin päälle.

EU-parlamentin selvityksessä ollaan huolissaan Internetissä julkaistavista blogeista. "Tarvitsemme laatutakeita Pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi."

Hohhoijaa.

Blogeja verkosta löytyy joka lähtöön ja useat blogit ovat kieltämättä kiusallisia niin vallanpitäjille kuin muillekin – milloin haukutaan valehtelevaa hallitusta ja milloin keskinkertaista mutta ylihintaista ravintolaa. Toki blogeissa on myös paljon virheellistä ja puolueellista tietoa, mutta siinä suhteessa blogien tuskin tarvitsee hävetä yhtään muun tiedonvälityksen rinnalla. Nykymaailman mediatulvassa pärjää vain, jos osaa harjoittaa riittävää lähdekritiikkiä. EU:n laatutakeet eivät sitä muuta miksikään.

Vaikka blogien ja bloggaajien ahdistelemisella ei suoranaisesti pyrittäisikään sananvapauden rajoittamiseen, on syytä muistaa, että erityisesti poliittisia blogeja pidetään hyvin laajasti ongelmallisina nimenomaan autoritäärisille valtioille, joista esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Kiina, Valko-Venäjä ja Burma. Vaikka Euroopan Unionia ei ainakaan toistaiseksi ole luettava diktatuurien joukkoon, on sananvapauden kaventamisyritykset kuitenkin nitistettävä alkuunsa. Muistakaa, että useampi esi-isä (ja miksei -äitikin) on menettänyt henkensä taistellessaan juuri niiden oikeuksien puolesta, joita nykymaailmassa ollaan ottamassa pois milloin milläkin tekosyyllä.

Hallinto-oikeus määräsi Suojelupoliisin antamaan Nelosen uutisten toimittajalle hänen pyytämänsä kopion ns. Tiitisen listasta. Tietenkin Supo valittaa asiasta ja lopullisen päätöksen tekee KHO joskus ensi vuonna, mutta jo tehty päätöskin on omiaan tuottamaan kylmän ringin persuuksiin parillekymmenelle suomalaiselle.

Vaikka listalta tuskin löytyy mitään mahdottoman ihmeellistä, on sen ympärille vuosien jahnaamisen tuloksena syntynyt sellainen huhujen ja juorujen sotku, että se voidaan selvittää vain julkaisemalla lista. Mitään järjellistä syytähän listan salaamiseen ei ole, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että tällä käräjöinnillä Supo pitää huomion poissa muista mahdollisesti hyvinkin paljon merkittävämmistä julkisuusongelmista.

Kovin huolissaan listalla olevien suomalaisten ei tarvitse olla. Sen kertoo jo tosiasia, että edes Jaakko Laakson tapaiset kätyrit eivät missään vaiheessa ole joutuneet vastuuseen tekemisistään.

Kaleva kirjoittaa: "Kaikki EU-johtajat ovat sitä mieltä, että Lissabonin sopimusta tarvitaan, jotta voidaan parantaa kansalaisten asemaa heitä suoraan koskevissa asioissa, kuten huoltajuusasiat, maahanmuutto, tietosuoja ja kansainvälisen rikollisuuden vastainen taistelu".

Pessimisti voisi sanoa tuon tarkoittavan sitä, että Lissabonin sopimus mahdollistaa huoltajuus- ja avioeroasioiden käsittelyn pohjoismaissa eteläeurooppalaiseen tai jopa pohjoisafrikkalaiseen tyyliin, harmonisoi maahanmuuton lieveilmiöt kaikissa EU-maissa ranskalais-brittiläiselle tasolle ja antaa viranomaisille rajattomat urkintavaltuudet kansalaisten yksityiselämään, kunhan vain muistetaan käyttää tekosyynä terrorismia tai veronkiertoa – noita nykymaailman kahta suurinta vitsausta.

Tohtorin mielestä EU ja erityisesti euro on erittäin hyvä juttu Suomelle ja useimmille muillekin EU-maille; ei vähiten Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä torjuneelle Irlannille. EU:n liittovaltiokehityskään ei sinänsä lähtökohtaisesti ole mitenkään huono asia, mutta se, että asiaa ajetaan lähinnä puolitotuuksilla, latteuksilla sekä suoranaisilla valheilla, voi johtaa vain EU:n kannatuksen laskuun.

Hesarista kuuluu taas vaihteeksi kummia. Toimittaja Heikki Arola kirjoittaa otsikolla "Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta" seuraavaa:

Euroopan unionin sisäistä päästökauppaa on käyty nyt kolmen ja puolen vuoden ajan. Järjestelmästä on kehittynyt valtaisa valtiollinen tukiaisautomaatti, jonka kautta yksin Suomessa jaetaan satoja miljoonia euroja rahaa kaikelle sähkön tuotannolle.

Valtio jakaa päästöluvat ilmaiseksi hiilisähkön tuottajille, mutta ne eivät hyödytä pelkästään hiilituottajia, vaan kaiken sähkön tuottajia. Kohoavien sähkön hintojen kautta massiivisen tuen korjaavat myös ydinvoimalla ja vesivoimalla sähköä tekevät yhtiöt.

Suomessa erityisen kiinnostavaa on se valtiollinen tuki, jota päästökaupan kautta saa ydinvoimateollisuus.

On varsin käsittämätöntä, miten toimittaja on saanut juttunsa faktat käännettyä ydinvoimateollisuuden kritiikiksi, ellei sitten kyseessä ole ns. tarkoitushakuinen uutisointi.

Jo jutun yllä siteeratut kolme kappaletta herättävät kaksi kysymystä, joita toimittaja ei ole älynnyt tai halunnut esittää. Siispä Tohtori esittää ne toimittajan puolesta:

1. Miksi päästökauppa nostaa sähkön hintaa, jos energiantuottajat saavat tarvitsemansa päästöoikeudet ilmaiseksi?
2. Miten kivihiilen polttamisen subventointi ilmaisilla päästöoikeuksilla on ydinvoiman tukemista?

Koko päästökaupan idea on siinä, että se kannustaa teollisuutta vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Tekemällä päästöoikeuksista vapaasti kaupattavia arvopapereita suunnataan päästöjen vähennykset sinne, missä niitä voidaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Ne hiilidioksidia ilmakehään tupruttavat firmat, jotka eivät pysty omia päästöjään vähentämään, joutuvat päästökaupan myötä osallistumaan päästötalkoihin ostamalla päästöoikeuksia, jolloin markkinahintaan, jolloin kyseiset päästöt jäävät tuottamatta jossain muualla.

Tietenkin tämä on vain utopistista teoriaa, koska valtiot tukevat tupruttelijoita ilmaisilla päästöoikeuksilla. Tämäkään ei vielä sinänsä tuhoaisi päätökaupan toimintaperiaatetta, mutta ikävä kyllä siihen liittyy vielä toinen epäterve ilmiö. Nimittäin jos joku hiilisähköfirma päättäisi vähentää tuotantoaan tai muuttaa sitä vähäpäästöisemmäksi kannustimenaan se, että näin toimimalla se voisi myydä käyttämättä jääneet päästöoikeutensa markkinahintaan, niin samalla hetkellä poliitikot olisivat kuorossa huutamassa: "windfall tuotot, windfall tuotot", ja vaatimassa yhtiölle raippaveroja, vaikka oikeasti yhtiö olisi tekemässä juuri sitä, johon päästökauppajärjestelmän on tarkoitus kannustaa.

Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy on ykskantaan ilmoittanut, että ilman Lissabonin sopimuksen voimaantuloa Euroopan Unioni ei voi laajentua. Saksan liittokansleri Angela Merkel on asiasta samaa mieltä. Sinänsä nämä kommentit tuntuvat aika merkityksettömiltä, koska EU:n päätöksenteon uudistamisesta ennen uusien jäsenmaiden hyväksymistä on sovittu EU:n nykyisessä perussopimuksessa – Nizzan sopimuksessa.

Lähemmin tarkasteltuna lausunnot asettavat kuitenkin uusia mutkia Lissabonin sopimuksen nyt jo kiviselle taipaleelle. Nyt nimittäin tyhmempikin käsittää, että helpoin tapa pitää Turkki unionin ulkopuolella on torpedoida Lissabonin sopimus. Näin siis seuraavan kerran, kun irlantilaiset pakotetaan äänestämään kosmeettisesti muutetusta Lissabonin sopimuksesta, on kyseessä entistä selvemmin äänestys EU:n laajenemisesta Turkkiin ja muihin sellaisiin maihin, joita keskiverto EU-kansalaiset eivät todellakaan toivota avosylin tervetulleeksi.

Saapa nähdä millaisella demokratiaa pilkkanaan pitävällä peppudiilillä euroeliitti junailee EU:n perussopimusuudistuksen ja sitä kautta 70 miljoonaisen muslimimaan EU-jäsenyyden.

Korkeista polttoaineiden hinnoista suivaantuneet kuljetusyrittäjät aikovat haitata juhannuksen menoliikennettä torstaina jumittamalla rekkoineen Etelä-Suomen ruuhkaisia valtateitä matelemalla muun liikenteen seassa.

Tohtori ihmettelee, mihin tällä oikein pyritään. Ilmeisesti tarkoituksena on tuhota viimeinenkin solidaarisuus, jota keskivertokansalainen vielä tuntee kannattavuutensa kanssa kamppailevia kuljetusyrittäjiä kohtaan. Mikäli näin on, niin sitten keino on varmasti toimiva. Mitään muuta vaikutusta tuollaisella mielenilmauksella tuskin on.

Mitä taas tulee siihen, että kuljetusyrityksiä on vaarassa kaatua siksi, että niillä on pitkiä kuljetussopimuksia, joihin ei ole kirjattu mahdollisuutta korottaa tariffeja polttonesteen hintojen oleellisesti noustessa, niin siitä kyseiset kuljetusliikkeet saavat syyttää vain itseään. Jos liikkeenharjoittaja tekee tuollaisen sopimuksen ja polttaa näppinsä dieselin hinnan noustessa, niin sitä kutsutaan realisoituneeksi yrittäjäriskiksi.

Jos valtio yhtäkkiä ryntäisi pelastamaan moiset hölmöilijät, vääristäisi se auttamatta kilpailua niiden vahingoksi, jotka ovat olleet viisaampia sopimuksia sorvatessaan ja sitä kautta aiemmin hävinneet tarjouskilpailuja hintoja polkeville firmoille, jotka ovat olleet valmiita sitoutumaan pitkiin kiinteähintaisiin sopimuksiin. Tämä olisi ristiriidassa niin EU:n kuin kansallisenkin kilpaululainsäädännön kanssa.

Sitä paitsi polttoaine on kallista kaikille. Ihan samalla periaatteella pitäisi kaikkien autoilijoiden saada valtiolta avustusta bensalaskunsa maksamiseen. Ja kun sille tielle lähdetään, niin miksei saman tien laiteta kaikkia veroja valtion maksettaviksi, sillä verothan ne vasta kalliiksi käyvätkin.

Helsingin Sanomat tuntuu käyttävän edelleen joka ainoan tilaisuuden luvallisten ampuma-aseiden haltijoiden panetteluun ja enemmän tai vähemmän avoimiin vaatimuksiin lupajärjestelmän kiristämisestä.

Lehden tämänpäiväinen kirjoitus Ylitornion ampumatapauksesta, jossa 88-vuotias mies ampui vaimonsa ja kaksi kehitysvammaista lastaan sekä itsensä, sai tavan mukaan viereensä erillisen pohdintauutisen, jossa siteerattiin viranomaislähdettä, jonka mukaan pelkästään korkean iän perusteella ei ampuma-aseen hallussapitolupaa voida peruuttaa. Ei voida, eikä pidäkään voida, sanoo Tohtori.

Kuitenkin Hesari tiesi myös kertoa, että tässä tapauksessa käytetyt tuliaseet olivat luvaton revolveri, jonka tappaja oli ilmeisesti yli 60 vuotta sitten hankkinut itselleen sotamuistoksi, sekä katkaistu haulikko, jollaiseen ei lupaa saa millään perusteella.

Oli miten oli, kaikille perheensä ja itsensä tappamista suunnitteleville Tohtorilla on vain yksi neuvo: ensimmäiseksi tapettavaksi on aina parasta valita itsensä.

Miten Tohtorin tutkasta pääsikin lipsahtamaan ohi viime viikon ajatuspieru, jonka tällä kertaa tarjoaa Euroopan komissio.

Komissio kuulemma aikoo ehdottaa EU:n jäsenmaille lakipakettia, jolla säädettäisiin ns. Robin Hood- vero, joka kohdistuisi "kovia voittoja keränneisiin" energiayhtiöihin ja jonka tuotolla tuettaisiin kotitalouksia, jotka "kamppailevat kohonneiden polttoainelaskujensa kanssa".

On täysin idioottimaista kuvitella, että energiayhtiöitä sakkoverottamalla saataisiin aikaiseksi mitään muuta kuin energian hinnan nousua entisestään. Lisäksi epämääräisillä raippaveroilla tuhotaan sekin pieni ympäristönsuojelullinen etu, jonka päästökauppa olisi voinut tuottaa, mikäli sen oltaisiin annettu toimia markkinalähtöisesti.

Helsingin Sanomien mukaan suomalaispankit ovat haastamassa islantilaiset talletustilien korkosodassa. Haaste on kyllä varsin vaatimaton, kun sen sisältöä oikein katsoo.

Talletuskorkojen vertailu.

Ohessa on pikaisesti kokoon kursittu kaavio suomessa toimivien pankkien tarjoamista talletuskoroista tileille, joilta asiakas voi nostaa rahansa milloin tahansa rajoituksetta. Diagrammista varmaankin puuttuu jokunen pankki eikä prosentitkaan ole välttämättä sadasosan tarkkuudella oikein. Data on kuitenkin peräisin pankeilta itseltään ja sellaisena numeroiden pitäisi sisältää Hesarin uutisoima "haaste".

Korkokilpailusta tutut islantilaispankit Kaupthing ja Glitnir on merkitty punaisella. Keltaisella on merkitty Suomen kolme perinteisesti suurinta pankkiryhmää: OP, Nordea ja Sampopankki. Loput ovat sitten pienempiä Suomessa toimivia pankkeja.

Huomattakoon vielä, että ainoa islantilaispankkien talletuskorkoja edes likimain lähentelevä suomalaispankki on Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Hypopankki, joka ei tarjoa kokonaispankkipalvelua vaan pelkästään asuntolainoja, lainavakuutuksia ja talletuspalveluja.

Yksikään vanha pankki ei tarjoa yli 2% korkoa ja pohjimmaisena ovat Nordean ja Sampopankin talletuskorot, jotka ovat promillen luokkaa ja nekin lasketaan tilin kuukauden alimmalle saldolle, mikä on jo silkkaa vittuilua. Tohtori kehottaa kansalaisia miettimään kunnolla, missä rahojaan makuuttavat. Jos islantilaispankki arveluttaa, niin asiakkaita hamuavat uudemmat suomalaispankit ovat harkitsemisen arvoisia vaihtoehtoja. Päivittäiset raha-asiansa saa tavallinen palkansaaja varmasti vallan hyvin hoidettua myös esimerkiksi S-pankissa, Nooassa tai Tapiolapankissa.

Mutta että haaste. Kyllä Islannin pojilla varmaan jo housut tutisevat. Ai, eikö?