Italian pääministeri kehuskeli maansa rivakoita toimia korruptiota vastaan viime viikon G8-huippukokouksessa. Erityisesti hän piti mainitsemisen arvoisena sitä, että Italiassa korruption vastaista taistelua koordinoi erityinen korruption vastainen virasto.

Häneltä pääsi kaikessa hötäkässä unohtumaan, että hän itse asiassa määräsi kesäkuussa mainitun antikorruptiokomission lakkautettavaksi säästösyistä. Lakkautuksella veronmaksajien rahoja säästyy vuosittain noin kahdeksansataatuhatta euroa (800000€).

Kun tämä säästöpäätös liitetään Berlusconin lainsäädäntöprojekteihin, joiden pääasiallinen tarkoitus on hänen itsensä suojeleminen korruptiosyytteiltä, voi vain ihmetellä paria asiaa. Ensinnäkin, kuinka käsittämättömän tyhmiä italialaiset ovat, kun valitsevat mokoman roiston vallankahvaan kerran toisensa jälkeen? Toiseksi, kuinka äärimmäisen kädettömiä tumpeloita ovat Berlusconin vasemmalle kallellaan olevat poliittiset vastustajat, kun eivät pääse hänestä eroon, vaikka hän kuinka latoisi aseita vastustajiensa käsiin?

Tosin on yksi asia, josta suomalaisten poliitikkojen soisi ottavan oppia Berlusconista. Berlusconi ei nimittäin kumartele pätkääkään EU:hun päin, vaan ajaa täysin häikäilemättä maansa etua sekä yleisellä tasolla että kussakin hallitusten välisessä päätöksessä erikseen. Suomalaiset kuvittelevat pääministeri Vanhasen johdolla, että alistumalla kiltisti milloin mihinkin älyttömyyteen lopussa kiitos seisoo ja pian myönnytykset saadaan takaisin korkojen kanssa. Tällaiselle kuvitelmalle EU-pelurit, kuten Berlusconi ja Puolan Lech Kaczynski nauravat paskaisesti, vaikka eivät ehkä yleensä ihan suoraan päin naamaa, herrasmiehiä kun ovat.