Kaleva kirjoittaa: "Kaikki EU-johtajat ovat sitä mieltä, että Lissabonin sopimusta tarvitaan, jotta voidaan parantaa kansalaisten asemaa heitä suoraan koskevissa asioissa, kuten huoltajuusasiat, maahanmuutto, tietosuoja ja kansainvälisen rikollisuuden vastainen taistelu".

Pessimisti voisi sanoa tuon tarkoittavan sitä, että Lissabonin sopimus mahdollistaa huoltajuus- ja avioeroasioiden käsittelyn pohjoismaissa eteläeurooppalaiseen tai jopa pohjoisafrikkalaiseen tyyliin, harmonisoi maahanmuuton lieveilmiöt kaikissa EU-maissa ranskalais-brittiläiselle tasolle ja antaa viranomaisille rajattomat urkintavaltuudet kansalaisten yksityiselämään, kunhan vain muistetaan käyttää tekosyynä terrorismia tai veronkiertoa – noita nykymaailman kahta suurinta vitsausta.

Tohtorin mielestä EU ja erityisesti euro on erittäin hyvä juttu Suomelle ja useimmille muillekin EU-maille; ei vähiten Lissabonin sopimuksen kansanäänestyksessä torjuneelle Irlannille. EU:n liittovaltiokehityskään ei sinänsä lähtökohtaisesti ole mitenkään huono asia, mutta se, että asiaa ajetaan lähinnä puolitotuuksilla, latteuksilla sekä suoranaisilla valheilla, voi johtaa vain EU:n kannatuksen laskuun.