Eilisen Hesarin pääkirjoitussivun Vieraskynä -kirjoituksessa vaadittiin vastavuoroisuutta Suomen (eli EU:n) ja Venäjän välisiin viisumikäytäntöihin. Ongelmat ovat moninaisia, joista esimerkkinä mainittakoon se, että Venäläiset saavat Schengen-alueen viisumin helpommin Suomen kuin muiden EU-maiden edustustoista, jolloin Suomen konsulaatti ruuhkautuu pelkistä viisumiasioista, sekä se, että siinä, missä venäläinen voi hakea ja saada EU-alueelle usean vierailun kattavan viisumin ilman ylimaallisia ponnisteluja, joutuu suomalainen käytännössä hakemaan kertaviisumeita ja maksamaan niistä virallisen maksun lisäksi pakollista suojelurahaa niin venäläiselle matkatoimistolle kuin venäläiselle vakuutusyhtiöllekin.

Tämä on kieltämättä todella typerää ja EU:n pitäisi osoittaa sen verran ryhtiä, että viisumiasioissa palattaisiin vanhaan selkeään diplomaattiseen käytäntöön, jonka mukaan viisumikäytännöt ovat aina vastavuoroisia. Jos joku maa lisää maahantulosäännöksiinsä jonkin uuden kiemuran EU-kansalaisille, tulisi vastaava simputus ottaa välittömästi käyttöön kyseisen maan kansalaisille EU-rajaa ylitettäessä siitä riippumatta, onko hommasta sen suurempaa hyötyä.

Erityisesti USA:n kanssa EU:lta on viime vuosina puuttunut täydellisesti kyky ja tahto helpottaa kansalaistensa elämää. Kerta toisensa jälkeen USA:ssa keksitään maahantulijoille joku uusi kyykytys muka terrorismin vastaisen taistelun tai kansallisen turvallisuuden takia ja kerta toisensa jälkeen EU:n puolelta annetaan virallinen lausunto, joka kuuluu pääsääntöisesti: "Voi, voi", jonka jälkeen asiaan alistutaan nöyrästi. Vastavuoroisuuden puuttuessa USA:ssa ei ole ainuttakaan poliitikkoa, jonka intresseissä olisi ajaa typeristä kyykyttämisistä luopumista, koska kyykytettäväksi ei pääsääntöisesti joudu yksikään USA:n vaaleissa äänestävä. EU:n tehtävä tässä asiassa on toimia vastavuoroisesti ja luoda amerikkalaisille yhtä näppärät maahantulomuodollisuudet valokuvauksineen, sormenjälkineen ja lippulappusineen, joissa mm. kysellään osallistumista vuosien 1933-1945 juutalaisvainoihin, jolloin käytäntöjen mielekkyyttä voidaan jossain vaiheessa alkaa miettiä uudelleen myös Yhdysvalloissa.

Tietenkin saman vastavuoroisuuden pitäisi olla itsestään selvyys myös Venäjän kanssa, vaikka sen tehokkuus olisikin varsin kyseenalainen, koska Venäjällä on vuosisatainen perinne oman maan kansalaisten kyykyttämisestä eikä viranomaissimputusta siellä enää pidetä juuri minään.