Hesarista kuuluu taas vaihteeksi kummia. Toimittaja Heikki Arola kirjoittaa otsikolla "Ydinvoimayhtiöt lypsävät valtavia tukiaisia päästökaupasta" seuraavaa:

Euroopan unionin sisäistä päästökauppaa on käyty nyt kolmen ja puolen vuoden ajan. Järjestelmästä on kehittynyt valtaisa valtiollinen tukiaisautomaatti, jonka kautta yksin Suomessa jaetaan satoja miljoonia euroja rahaa kaikelle sähkön tuotannolle.

Valtio jakaa päästöluvat ilmaiseksi hiilisähkön tuottajille, mutta ne eivät hyödytä pelkästään hiilituottajia, vaan kaiken sähkön tuottajia. Kohoavien sähkön hintojen kautta massiivisen tuen korjaavat myös ydinvoimalla ja vesivoimalla sähköä tekevät yhtiöt.

Suomessa erityisen kiinnostavaa on se valtiollinen tuki, jota päästökaupan kautta saa ydinvoimateollisuus.

On varsin käsittämätöntä, miten toimittaja on saanut juttunsa faktat käännettyä ydinvoimateollisuuden kritiikiksi, ellei sitten kyseessä ole ns. tarkoitushakuinen uutisointi.

Jo jutun yllä siteeratut kolme kappaletta herättävät kaksi kysymystä, joita toimittaja ei ole älynnyt tai halunnut esittää. Siispä Tohtori esittää ne toimittajan puolesta:

1. Miksi päästökauppa nostaa sähkön hintaa, jos energiantuottajat saavat tarvitsemansa päästöoikeudet ilmaiseksi?
2. Miten kivihiilen polttamisen subventointi ilmaisilla päästöoikeuksilla on ydinvoiman tukemista?

Koko päästökaupan idea on siinä, että se kannustaa teollisuutta vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä. Tekemällä päästöoikeuksista vapaasti kaupattavia arvopapereita suunnataan päästöjen vähennykset sinne, missä niitä voidaan tehdä mahdollisimman tehokkaasti. Ne hiilidioksidia ilmakehään tupruttavat firmat, jotka eivät pysty omia päästöjään vähentämään, joutuvat päästökaupan myötä osallistumaan päästötalkoihin ostamalla päästöoikeuksia, jolloin markkinahintaan, jolloin kyseiset päästöt jäävät tuottamatta jossain muualla.

Tietenkin tämä on vain utopistista teoriaa, koska valtiot tukevat tupruttelijoita ilmaisilla päästöoikeuksilla. Tämäkään ei vielä sinänsä tuhoaisi päätökaupan toimintaperiaatetta, mutta ikävä kyllä siihen liittyy vielä toinen epäterve ilmiö. Nimittäin jos joku hiilisähköfirma päättäisi vähentää tuotantoaan tai muuttaa sitä vähäpäästöisemmäksi kannustimenaan se, että näin toimimalla se voisi myydä käyttämättä jääneet päästöoikeutensa markkinahintaan, niin samalla hetkellä poliitikot olisivat kuorossa huutamassa: "windfall tuotot, windfall tuotot", ja vaatimassa yhtiölle raippaveroja, vaikka oikeasti yhtiö olisi tekemässä juuri sitä, johon päästökauppajärjestelmän on tarkoitus kannustaa.